Teen maagisia riittejä

Jos haluan, että joku ihminen tulee käymään sovitusti luonani ja vieläpä suhteellisen ajoissa, niin voin ruveta tekemään mitä tahansa kivaa ja keskittymistä vaativaa harrastusta, jota ei mielellään kukaan saa keskeyttää. Tällaisia harrastuksia voivat minulla olla esim. lentäminen kaupallisella lentosimulaattorillani X-Planella taikka kieltenharrastaminen.

Tällä tavalla taivutan jumalat huolehtimaan siitä, että tulen keskeytetyksi juuri silloin, kun olen tekemässä jotain tuiki järkevää tai mielenkiintoista. Aina tämä ei ikävä kyllä toimi.

Tähän jotenkin liittyem. 30-35 vuotta sitten olin tehnyt muistiinpanoja eräästä uskonnonpsykologisesta teoksesta, joka oli  antanut minulle jopa jossain määrin herätteitä. Paljon myöhemmin olen nettisivuillani julkaissut tekstin Uskonto ja maailmankuva, jossa käsittelen tuon kirjan esitystä.

Sen kirjoittaja, joka oli Suomen virallisen evankelisluterilisen kirkon teologi, oli pohjannut sen sveitsiläisen psykologian klassikon Jean Piaget'n (1896-1980) näkemyksiin. Kirjan mukaan maailmankuvilla on aina jonkinlainen rakenne, ja iän myötä ihmisen kyky omaksua erilaisia maailmankuvan tyyppejä lisääntyy. Ja sama koskee siis myös uskonnollisia maailmankuvia.

Siteeraan seuraavassa omaa kirjoitustani tähän asiaan liittyen:

Primitiivisen maailmankuvan tunnusmerkkinä voidaan pitää näkemystä, että kaikki tapahtumat ovat elävien olentojen aiheuttamia. Maailmankuva ei tunne lainalaisuutta. Toinen tunnusmerkki on se, että maailman ajatellaan olevan staattinen: siinä ei ajatella olevan tiettyyn suuntaan vaikuttavia muutoksia.

"Primitiivisissä kulttuureissa" moraali on tapamoraalia. Muunlaista eettisyyttä kuin yhteiskunnan lakien ja normien noudattamista ei primitiivinen maailmankuva tunne. Tästä syystä primitiivisten ihmisten eettinen näkemys ei varmasti voi olla kovin korkeatasoinen.

Primitiiviseen maailmankuvaan perustuvia uskontoja nimitetään usein animistisiksi.

Primitiivinen ihminen ei tunne lainalaisuutta myöskään jumalien toiminnassa. Niinpä hän kokee, että hänen tulee taivuttaa jumala itselleen suosiolliseksi. Tämä tapahtuu rukouksin, uhrein ja riitein. Animististen uskontojen jumalat ovat kovin ihmisenkaltaisia, niiden mieli voi herkästi muuttua. Niinpä primitiivinen palvoja ei ikinä voi olla täysin varma siitä, haluaako hänen jumalansa auttaa häntä.

Homoseksuaalisuudesta, avioliitosta ja lisääntymisestä

Jos kaksi (samaa sukupuolta olevaa) homoseksuaalia menee keskenään naimisiin, niin luonnonmenetelmällä ei liitosta voi syntyä lapsia.

Kuitenkin sellainen, että homoseksuaali ja eri sukupuolta oleva heteroseksuaali menisivät keskenään naimisiin, tuottaisi mitä luultavimmin onnettoman avioliiton. Ainakin mikäli heteroseksuaalinen osapuoli ei tietäisi toisen osapuolen olevan homoseksuaali.

Ja niin minusta tuli kohtalonuskoinen

Siteeraan ensialkuun Terminaattori-saagan John Connoria, jonka nimi kuulostaa etäisesti samalta kuin omani:

The whole story goes: The future is not set. There's no fate but what we make for ourselves.

Tuon perusteella fiktiivinen herra Connor näyttää kannattavan vapaan tahdon olemassaoloa.

Minä taas olen jo pitemmän aikaa, itse asiassa vuosia, kannattanut ajatusta, että ihmisen tahto ei ole vapaa.

Lisäksi yli puoli vuotta sitten olin tullut siihen tulokseen, että usko kohtaloon ei kuulostakaan loppujen lopuksi kovin pahalta.

Tämä on ihan sattumaa, mutta olin vasta jokin aika sitten sattunut lainaamaan kirjastosta wanhan ranskalaisen romaanin, jonka toinen päähenkilö on isännän palvelija, joka vakaasti uskoo suureen maksimiinsa, että kaikki mikä tulee tapahtumaan on ylhäällä kirjoitettuna suureen kääröön, ja toistelee maksiimiaan mielellään aina välillä keskustelukumppaneilleen, kun se tuntuu sopivan tilanteeseen. (Yritän kirjoittaa romaanista paraikaa jonkinlaista kirjaesittelyä.)

Kohtaloa ei voi paeta, mutta kun omaa kohtaloaan harvemmin itse tietää, niin minusta kohtaloon uskomisessa ei ole mitään epäviisasta, vaan se on pelkästään loogista.

Muutkin eläimet kuin ihminen tekevät valintoja ja päätöksiä. Kaikki eläimet ihminen mukaan lukien ovat intentionaalisia. Ihminen on vain mielettömän laajassa määrin kulttuuriolento, ja siksi hänen toiminnassaan on ikään kuin enemmän vapausasteita kuin muilla Maapallolla elävillä kanssaeläimillään. Mutta silti ihmisenkin päätökset ja vapaat valinnat ovat suoraa seurausta kaikista niistä tosiolevan maailman tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet häneen ennen niiden tekemistä. Mieli ei ole syntynyt tyhjiössä, se ei elä siinä, eikä se ole koskaan ollut vaikutuksilta vapaa, vaan nämä sen sijaan luovat sen.

...

PS. 6.10.2025: Toisessa blogissani olen sattunut juuri julkaisemaan tämän blogimerkinnän aihetta jotenkin sivuavan tekstin otsikolla Kirjaesittely: Denis Diderot: Jaakko fatalisti ja hänen isäntänsä [vuodelta 1773].

Tietoturvapäivitysten saaminen vuoden lisäajaksi Windows 10:lle vaatii vielä rekisteröitymisen Microsoftin salaperäiseen ohjelmaan pikapikaa [päivitetty]

Päivitys:

Microsoftin Windows 10 -käyttöjärjestelmän yleinen tukiaika on päättymässä 14. lokakuuta 2025. Se ei näköjään aivan viimeisimmän tiedon mukaan kuitenkaan tarkoita tietoturvapäivitysten päättymistä. Nyt Microsoft on ilmoittanut luopuvansa Euroopan talousalueella myös aiemmin julkistamastaan edellytyksestä ilmaisten tietoturvapäivitysten saamiseksi.

Kiitoksia kuluttajien oikeuksia ajavan Euroconsumersin painostukselle.

Windows 10 -tietokoneen liittäminen Extended Security Updates (ESU) -ohjelmaan onnistuu asetuksista. Käytössä pitää olla vähintään Windows 10:n 22H2-versio.

Mutta aivan viimeisimmän tiedon mukaan Microsoft on sittemmin kuitenkin Euroconsumersille aikaisemmin lähettämäänsä kirjelmää korjannut sillä tiedolla, että ESU-paketin käyttö vaatii joka tapauksessa käyttäjältään Microsoft-tilin.

Alla alkuperäinen tekstini:

No nyt menee jälleen kerran erikoisemmaksi julkaisusyklini. Olen tapojeni orja, ja tapaan julkaista tässä blogissani merkinnän kullakin viikolla joko keskiviikkona, tai tiistaina sekä torstaina, taikka maanantaina, keskiviikkona sekä perjantaina.

Tällä viikolla julkaisin vasta keskiviikkona ensimmäisen blogimerkintäni, ja silti nyt vielä tänään perjantaina yhden. Maailmassa on selvästi virhe.

Mutta nyt lopulta sitten asiaan, joka on asia, josta puhun blogeissani nyt jo kolmatta kertaa tällä viikolla (tätä lajia ei tule enempää, tai siis tällä viikolla ei tule)...:

Aikaisin alkuvuonna oli tullut tieto, että Microsoft-yhtiö antaa Windows 10 -käyttöjärjestelmänsä käyttäjille sittenkin vuoden lisäaikaa käyttää sitä täysillä tietoturvapäivityksillä varustettuna ilman eri maksua. Suomalaisille(kin) käyttäjille on olemassa sellainen vaihtoehto, että ihmisen tulee ottaa käyttöön Microsoftin pilvipalvelu OneDrive. Näin Microsoft saa lisää käyttäjiä omistamalleen pilvipalvelulle, mutta uusia ominaisuuksia Windows 10 -käyttöjärjestelmään ei enää tule vuoden 2025 lokakuun 14. päivästä alkaen. Eli jos on käytössä Windows 10:n käyttäjillä OneDrive, niin sinne pitää sitten pistää varmuuskopiot omista tiedoista. Tosin Microsoftin antama ilmaistila pilvipalvelussaan voi tulla äkkiä täyteen, sillä tallennustilaa on vain viiden gigatavun verran, mikä on nykyaikana melko vähän. Mutta äkkiäkös sitä ihminen kaivaa kuvettaan ja maksaa yhtiölle rahaa.

Myöhemmin eli ihan viime tingassa on saatu sitten tieto, että kyseisen ylimääräisen vuoden kestävän tietoturvapäivitystuen saa ihminen vain, mikäli hän on rekisteröitynyt Microsoftin Laajennetut tietoturvapäivitykset (Extended Security Updates, ESU) -ohjelmaan. Tosin edes Suomen Ylellä ei ollut vielä 24.9.2025 tietoa siitä, että milloin ihmiset Suomessa pääsevät ohjelmaan rekisteröitymään. Täytyy nyt minun(kin) todeta, että Mikkisofta on jättänyt homman toooodella viime tinkaan. Ehkä tarkoitus on ollut saada myytyä Windows 11 wanhoille käyttäjille puolipakolla.

Ja täytyy vielä huomauttaa, että ei kannata ohjelmasta myöhästyä, mikäli haluaa ylimääräisen vuoden ajan saada ilmaiseksi Windows kymppiinsä Microsoftilta järjestelmän tietoturvapäivitykset. Ohjelmaan tulee saada siirryttyä viimeistään lokakuun 13. päivänä tänä vuonna 2025. Tätä myöhemmin se ei enää ole mahdollista.

Ja vuoden kuluttua, eli vuoden 2026 lokakuussa, joka tapauksessa päättyy Microsoftin ilmainen tietoturvapäivitystuki Windows 10:n käyttäjille, lopullisesti. Siitä pitäen ei käyttöjärjestelmään tule enää tietoturvapäivityksiä, eli se muuttuu ennen pitkää rei'ikkääksi, eli siitä tulee "matopurkki", eli yksilön tietoturva tulee olemaan mennyttä. Ei ainakaan kannata Windows 10:ssä sitten hoidella enää pankkiasioita.

Täytyy sanoa, että onneksi ongelma ei koske minua. Olen käyttänyt kotitietokoneideni käyttöjärjestelmänä Linuxia 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä alkaen. Olen silti joutunut auttamaan useita tuttujani nyt Windows 10:n suhteen ja vuosien varrella yleensä Windowsin kanssa.

Tärkein syy Windowsin nuivintaani ja Linuxin käyttöön on ollut vapauden arvostaminen. En halua olla sidoksissa suuryhtiöön, joka määrää alusta loppuun, mitä sen käyttöjärjestelmässä on ja pitää olla. Linuxhan on hajautettu projekti. (Lisäksi minusta on kiva, että Linuxin laittoi aikoinaan alkuun suomalainen tietojenkäsittelytieteen opiskelija Linus Torvalds.)

Jos saan sanoa hiukan tuhmasti, niin Microsoft hoitaa Windowsinsa kuten Neuvostoliiton kommunistinen puolue ja kansallissosialistisen Saksan hallitseva puolue Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (anteeksi redundanssi): määrätään kaikki ylhäältä alaspäin.

Microsoft on myöskin käyttänyt vuosien varrella runsaasti kyynärpäitään kilpailun tukahduttamiseksi. Linuxilla toisaalta on ollut ongelma, joka kuuluu myös sen parhaisiin piirteisiin: on olemassa runsaasti erilaisia Linuxin levitysversioita, ja jo pelkästään tästä syystä Linux-käyttöjärjestelmä vaatii käyttäjältään enemmän "oppineisuutta" kuin Microsoftin Windows, jonka eri versiot eroavat toisistaan vain vähäisen.

Linuxin ohella on toki olemassa muitakin avoimeen lähdekoodiin perustuvia käyttöjärjestelmiä. Tärkeimpänä niistä pitää varmaankin mainita vapaat BSD-käyttöjärjestelmät, mutta niiden voi keskimäärin sanoa sopivan huonommin aloittelijoille kuin eräiden suosittujen Linuxin levitysversioiden.

Äoipiqwhwjoiqoqrwhrqhoqrhrqhrohrjjfqwuigqu ja Ä-pilkku, eli vielä yksi poliittinen itsemäärittelyni

Minusta on jossain määrin omaperäinen aikoinaan keksimäni poliittinen itsemäärittelyni "sekulaarin konservatismin kannattaja".

Tuollaisena tuo on mielestäni melkein täysin riittävä. Alakaneetiksi liittäisin kuitenkin vielä lisämääreen "liberaalin demokratian kannattaja".

Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva."

PS: Otsikon tämänkertainen erityinen outous johtuu mitä luultavimmin siitä, että minusta olisin voinut käyttää ajan, jonka käytin tämän kirjoittamiseen, jonkin verran paremmin, jos olisin tehnyt jotain järkevää, sillä tämänkaltaisia tekstinpätkiä olen tuottanut mitä suurimmassa määrin jo aikaisemmin. Onneksi edellisinä päivinä kaksi lukijakommentoijaani olivat ystävällisesti tuottaneet jotain erityisen kivaa siteerausblogini yhteen merkintään lukijakommenttiensa sisältämien ajatusten muodossa. Ne saivat minut miettimään erästä oikein hienoa poliittista asiaa. Oikein hienoa, kun omat aivot virittyvät uudella tavalla.

Etnonationalismi, Amerikan alkuperäisasukkaat ja Donald Trump

Ne ihmiset, jotkat eivät pidä Donald Trumpia Amerikan alkuperäisasukkaisiin kuuluvana, ovat usein samoja ihmisiä, jotka vastustavat etnonationalismia.

Kiljuskinipuku ja presidentti Zelenskyi

On olemassa eräänlainen poliittinen asukokonaisuus, joka kertoo kanssaeläjille, että sen kantajalla on Oikeat Mielipiteet. Kyseessä on siisti siviiliasu, tai oikeastaan puku tai sen kaltainen. Siihen saa miehillä kuulua kravatti. Erityisesti pitää varoa sotilaallisia versioita, sellaisia joita käyttävät kiljuskinit ja natsit.

Nykyinen itsenäisen Ukrainan presidentti Volodomyr Zelenskyi on paitsi juutalainen niin myöskin entinen koomikko. 20. helmikuuta vuonna 2014 Putin ja hänen Venäjänsä oli aloittanut sodan Ukrainaa vastaan. Venäjä irrotti Ukrainasta Krimin niemimaan liittäen sen itseensä ja jatkoi huseeraamista Ukrainassa pistämällä jatkuvalla syötöllä sotilaita ja panssarivaunuja rajan yli tietyille muille Ukrainan alueille. Sanotaan, että Putinin tarkoituksena oli ollut synnyttää jäätynyt konflikti, joka estäisi Ukrainan pääsemisen osaksi sivistyneiden maiden yhteisöä ja instituutioita.

Tässä täytyy vielä sanoa, että vaikka vuoden 1994 Budapestin sopimuksessa niin Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta kuin Venäjäkin olivat sopineet takaavansa Ukrainan alueellisen koskemattomuuden, eivät Yhdysvallat ja YKK nyt kuitenkaan vuonna 2014 tai myöhemminkään ole todenneet olevansa sodassa Venäjän kanssa tämän Ukrainaan kohdistaman sodankäynnin takia.

Toisen näkemyksen mukaan taas Venäjä on ainoa maa maailmassa, jossa sallitaan sellainen, että palveluksessa oleva sotilas käy lomallaan noutamassa varikolta toimivan panssarivaunun ja huristelee sotimaan sillä toisen valtion alueelle ilman lupaa tai määräystä ylemmältä taholta.

Mutta joka tapauksessa 24. helmikuuta vuonna 2022 Putin yritti pistää kaiken peliin lopettaakseen kerralla Ukrainan itsenäisyyden. Yhdysvallat ja YKK eivät taaskaan todenneet olevansa sodassa Venäjän kanssa.

Helmikuun lopulla presidentti Zelenskyille oli tarjottu poliittista turvapaikkaa, mutta hän oli todennut tuolloin haluavansa aseita ja ammuksia turvapaikan sijaan. Monet länsimaat yrittivät sitoa aluksi pitkään Ukrainan taistelemaan toinen käsi selän takana, jotta Ukraina ei voisi voittaa puolustussotaansa.

Ukrainan asevoimat oli kliinisemmän sodan vaiheen aikana jotain oppinutkin, mutta voidaan sanoa, etteivät ne olleet valmiita siihen, mikä vuonna 2022 tuli rajan yli. Onneksi Venäjän asevoimat oli vielä taitamattomampi ja korruptoituneempi. 

Venäjä on lisäksi käyttänyt laajennettuaan sotaansa täysimittaiseksi runsaasti natsimaisia menetelmiä. Tässä voi nyt mainita sen pienen yksityiskohdan, että Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto oli vuoden 1939 elokuusta vuoden 1941 kesäkuuhun asti natsi-Saksan ensimmäinen ja huiman tärkeä liittolainen.

Mutta palatakseni asukokonaisuuteen. Presidentti Zelenskyi ryhtyi Venäjän Ukrainaan suorittaman sotilaallisen aggression täydellistämisen jälkeen pitämään sotilasvaikutteista asukokonaisuutta päällään. Jos normaali-ihminen kohtaa tuollaisen näyn Suomessa, niin hän vaihtaa äkkiä kadun toiselle puolelle.

Yhdysvaltain kuluvan Jeesuksen vuoden 2025 tammikuussa virkaansa jo toistamiseen astunut presidentti Donald Trump on kuitenkin saanut presidentti Zelenskyin harkitsemaan asukokonaisuuttaan uudelleen. Tämä on kyllä myönteistä.

Itse muuten toivoisin, että Putin joutuisi botuliininaamoineen joskus tulevaisuudessa sellaiseen tilanteeseen, että Venäjän uusi hallitus pistäisi hänet rynnäkkökivääri kädessä rintamalle taistelemaan maahan hyökännyttä manner-Kiinan armeijaa vastaan. Manner-Kiinan johdolla on omasta mielestään legitiimejä aluevaatimuksia Venäjälle, vaikka tällä hetkellä maa käyttääkin hyväksi Venäjää "ystävänä" voidakseen heikentää Länttä. (Manner-Kiinaksi kutsun sitä Kiinan osaa, jota hallitsevat kommunistipuolueen vallankaappaajat. Varsinainen ja oikea Kiinan tasavalta taas sijaitsee nykyään Taiwanin saarella.)

PS. Putin kavaljeereineen on heikentänyt maassaan runsaasti homoseksuaalien oikeuksia, koska he pelkäävät niitä tuntemuksia omassa itsessään, joita he tuntevat muita oman sukupuolensa edustajia kohtaan. Että sellaisia "konservatiiveja". 

Olenko minä oikeistolainen vaiko vasemmistolainen

Jos ajatellaan, että jos on olemassa poliittinen oikeisto, poliittinen keskusta ja poliittinen vasemmisto, niin minä koen silloin olevani keskustavasemmistolainen. Minun maailmassani tämä tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin sosialidemokratia joko Marxilla (1818-1883), Engelsillä (1820-1895) ja Bernsteinilla tai ilman. Bernsteinin on tässä tarkoitus lieventää Marxin ja Engelsin aatteellisia ylilyöntejä ja huteja. Eli hyväksytään markkinatalous yksityisine yrityksineen, mutta tasoitetaan ja rajoitetaan ainakin sen pahimpia ylilyöntejä. Eduard Bernstein voidaan myös jättää pois ja ajatella minun kannattavan sosialidemokratiaa sanan yleisessä merkityksessä.

Jos taas ajatellaan, että on vain poliittinen oikeisto ja sitten poliittinen vasemmisto, niin silloin koen olevani vasemmistolainen. Vaikka toki silloin sijoitun mitä luultavimmin täsmälleen oikeiston viereen poliittisessa kannassani.

Voisin nimittää "omaa" puoluettani työväenpuolueeksi, mutta mielestäni sen kannattaisi olla pikemminkin avoin kansanpuolue, vaikka sen pitäisikin olla kriittinen pieneläjien nuivimista kohtaan.

...Jos ja kun en kannata elinkeinoelämän laajaa sosialisointia, niin voidaan jättää pois myös luokkataistelu.

Mutta oikeasti en halua esiintyä sen enempää oikeistolaisena kuin vasemmistolaisenakaan, mutta en myöskään keskustalaisena. Sen sijaan olen EDELLÄ ja muuta paskaa.

Katson olevani demokratian kannattaja ja demokratian kentässä poliittisesti maltillinen.

Mutta koska en kannata elinkeinoelämän sosialisointia ja koska olen kyllästynyt suomalaisen sosialidemokratian tämänhetkiseen suhteelliseen hedelmättömyyteen, niin ehkä minun olisi parempi sijoittaa itseni sittenkin porvarilliselle puolelle mutta joka tapauksessa oikeistososialidemokratian viereen.

Eduskunnan palkkiotoimikunta on aivan turha elin

Nyt kun Suomen hallitus pyrkii säästämään julkista kulutusta, jotta nykysuomalaisten lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset ja näiden lapset eivät joudu maksamaan valtion ottamaa velkaa omasta selkänahastaan, on eduskunnan palkkiotoimikunta päättänyt korottaa kansanedustajien palkkoja.

Tämä on herättänyt suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona. 

Palkkiotoimikunta perustelee korotuksia yleisellä ansiokehityksellä. Tämä varmaankin on sinänsä järkevä peruste.

Kansanedustajien palkkioita oli ilmeisesti korotettu edellisen kerran vuoden 2023 keväällä vaalikauden vaihtuessa. Ajanmääreen täytyy tarkoittaa "heti eduskuntavaalien jälkeen". Ennen eduskuntavaaleja edes eduskunnan palkkiotoimikunta ei uskalla korotella kansanedustajien palkkioita.

Uutimessa sanotaan, että kaikkien palkansaajien keskimääräinen ansiokehitys on ollut Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuoden 2023 toisesta neljänneksestä vuoden 2025 toisen neljänneksen loppuun mennessä 6,2 prosenttia.

Aiemmin ensimmäisen kauden kansanedustajan palkkio oli ollut 7137 euroa, ja nyt se nousee 7.637 euroon. Mitä pitempään kansanedustaja on ollut "talossa", sitä suurempi on hänen kuukausipalkkionsa. Tosin suhteessa pitkä eduskuntakokemus ei tuo kauhean paljoa lisäfyrkkaa. Sen eteen joutuu tekemään töitä. Pitempään kuin kolme kautta kansanedustajana toimineilla henkilöillä kuukausipalkkio nousee nyt lähes 8 400 euroon.

Vaikka monet kansalaiset suuttuvat tällaisesta päätöksestä, niin 200 kansanedustajan palkat ovat valtion budjetissa pisara meressä. Jos palkkiotoimikunnan päätöstä vastustaa, niin se täytyy tehdä periaatteen vuoksi eikä fiskaalisten syiden vuoksi.

Olen sitä mieltä kuitenkin, että poliitikot ovat aivan erityistä rotua. Erityisesti jos viitsii, kykenee ja myöskin jaksaa olla pitemmän aikaa arvostelun alaisena julkisuudessa, ja eduskunnassa, jonne on tullut valituksi maamme kansalaisten äänillä.

Olen saanut kuitenkin sen käsityksen, että koska kansanedustajien kuukausipalkkiot ovat palkkioita eivätkä palkkaa, niin niistä ei makseta veroa.

Vaikka monesta tavallisesta kansalaisesta kansanedustajien ansiotaso eduskunnan palkoilla on suuren suuri, niin on kuitenkin niin, että monikaan samalla hirveän pätevä sekä yhteiskunnallisia asioita hyvin tunteva ihminen ei halua astua "myrskyn silmään" poliitikoksi, kun saa kuitenkin jatkuvasti haukkuja ja sitä paitsi ansiotaso alenee politiikkaan ryhtymisen seurauksena. Tämän luulisi koskevan erityisesti Kokoomuksen edustajia.

Mutta jos taas ihminen on ennen kansanedustajaksi valituksi tuloaan nauttinut neljän-viiden vuoden ajan esim. noin 2400-2600 euron kuukausipalkkaa, niin silloin hänen elintasonsa nousee kyllä kohisten, kun hän alkaa nauttia kansanedustajuuden palkkioedusta.

Jotkut voivat toki ryhtyä poliitikoksi vallanhimonsa vuoksi.

Ilmeisestikään ei ole olemassa mitään sellaista hyvää, yleistä sääntöä kuukausipalkkion määräytymisestä, joka olisi terveellinen kaikille kansanedustajuudesta nauttiville.

Aatteen ja yhteisen hyvän pitäisi riittää suureksi osaksi kansanedustajan palkkiota, mutta ihmiset tapaavat olla erilaisia.

Mutta jos minun pitäisi vielä jotain lausua kansanedustajien kuukausipalkkioiden korottamisesta, niin minusta on ollut eduskunnalta tyhmää keksiä tällainen instituutio kuin eduskunnan palkkiotoimikunta. Sen avulla eduskunnan jäsenet saavat pestyä kätevästi kätensä palkkioidensa määräytymisestä. Veikkaan, että silti kansanedustajat ovat pitäneet ja pitävät edelleen huolta siitä, että palkkiotoiminta täytetään sellaisilla jäsenillä, jotka pitävät riittävässä määrin huolta kansanedustajien aineellisten etujen toteutumisesta.

Esim. ei varmastikaan voi olettaa, että eduskunnan palkkiotoimikunta koskaan tekisi sellaista päätöstä, että jatkossa kansanedustajien kuukausipalkkio olisi 1,5 kertaa kansalaisten mediaanipalkka. Sanoin mediaanipalkka, enkä keskipalkka. Suomessa keskipalkka on suurempi kuin mediaanipalkka, koska pienituloisia palkansaajia on enemmän kuin suurituloisia palkansaajia.

Mediaanipalkkahan saadaan laskettua sillä lailla, että laitetaan ihmisten kuukausipalkat jonoon pienimmästä suurimpaan ja valitaan palkoista keskimmäinen. Keskipalkka taas määritellään laskemalla ihmisten palkkasummat yhteen ja jaetaan lopuksi palkka ihmisten lukumäärällä.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 kokoaikaisten palkansaajien kokonaiskuukausiansioiden mediaani oli ollut 3564 euroa ja keskiarvo 4007 euroa kuukaudessa. Samana vuonna kokoaikaisten palkansaajien pienipalkkaisin kymmenys taas oli ansainnut enintään 2483 euroa kuukaudessa.

Tänä Jeesuksen vuonna 2025 luvut ovat ilmeisesti jo hieman isompia.

Kansanedustajien kuukausipalkkion määrän sitominen äänestäjien mediaanipalkkaan ikään kuin sitoisi kansanedustajat tavallisten ihmisten elämään. Jos tällaisen uudistuksen tultua voimaan kansanedustajat haluaisivat itselleen enemmän liksaa, niin ainoa mitä heidän tulisi saada tehtyä olisi aikaansaada korkeampi ansiotaso äänestäjille.

Minusta olisi parasta, jos 65 % suomalaisista kuuluisi ylempään keskiluokkaan ja taloudellisesti pahnanpohjimmaisia olisi vain vähän.

Mutta ihan vakavasti, tai vielä vakavammin ottaen, niin minusta olisi rehellistä, jos eduskunnan palkkiotoimikunta lakkautettaisiin ja eduskunta määräisi ihan itse omin käsin oman kuukausipalkkionsa määrän. Mutta minulle kyllä kävisi aikuisen oikeasti esittämäni kansanedustajien liksojen sitominen äänestäjien mediaanipalkkaan. Siteeraan Spede Pasasta (1930-2001): "Se on niin kiva."

Maailma on koetuspaikka

Maailma on koetuspaikka, kuten mm. kristinuskoiset tapaavat sanoa.

Itse en kuitenkaan usko, että koettelulla meitä valmistetaan ylösnousemuksen jälkeistä elämää varten.

Uskon sen sijaan, että se on olemassa tässä maailmassa selviämistä varten.

Eläinten suojeleminen on ihmiskeskeistä

"Yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima", ovat Marx (1818–1883) ja Engels (1820-1895) lausuneet, ja tätä lausumaa olen aikaisemmin käsitellyt tässä blogissani.

Jätän nyt huomiotta sen, että Hitler ja natsitkin ovat suojelleet eläimiä, ja siirryn käsittelemään asiaa yleisemmällä tasolla. Ja vaikka ihmislajikin koostuu biologisesti eläimistä, niin alla kun puhun "eläimistä" tarkoitan kaikkia muita eläinlajeja kuin omaa lajiamme homo sapiensia.

Eläinten suojeleminen on tavallaan ihmiskeskeistä. Ihminen siis suo suojeluaan eläimille omasta tahdostaan, omista arvoistaan ja omasta pitkälle subjektiivisesta ja henkilökohtaisesti maailmankatsomuksestaan käsin.

Eläimet eivät kuitenkaan itse kykene hankkimaan itselleen oikeutta, tai eivät ainakaan ihmisten oikeusistuimissa. Eikö olisi asiallista todeta M:n ja E:n tavoin, että yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima? Eläimillä on luonnossa vain ne oikeudet, jotka he itse kykenevät itselleen hankkimaan.

Palataan nyt kuitenkin siihen, että ihminen on eläin ja sellaisena osa luontoa. Jos on tällainen eläinlaji, joka haluaa suojella muita eläimiä, niin se on jokaisen eläinlajin oma asia. Ellei jokin toinen eläinlaji sitten kykene estämään tällaista tahtotilaa ja pyrkimystä.

Olen näköjään ollut "uskonnollisen humanismin" kannattaja jo pitkään

Siitä on jo pitkä aika, kun törmäsin käsitteeseen "uskonnollinen humanismi".

Siinä on se vitsi, jos siinä mitään vitsiä haluaa nähdä, ettei "uskonnollisen humanismin" kannattaja ole pohjimmiltaan juurikaan uskonnollinen tai uskovainen.

Kuten suomenkielinen Wikipedia kertoo, niin hepun nimeltä Edward L. Ericson mukaan...

uskonnolliset humanistit eivät usko jumaliin, henkiin, sielun kuolemattomuuteen, tuonpuoleiseen eivätkä minkäänlaisiin pelastusoppeihin. He rakentavat ihmiskunnan tulevaisuuden älyllisyyden, tieteen, henkisen vapauden, yksilön vastuun ja ihmisten yhteistoiminnan varaan

(Tuo ei taida olla suora siteeraus, mutta se näyttää hyvältä tällä tavalla tekstiin sisennettynä.)

Mielestäni paras suomenkielinen termi asialle voisi olla uskontomyönteinen humanismi.

Hepun mukaan myös hartaus, herkkyys, yhteenkuuluvuus ja pyhyyden kokemus on uskontojen ja uskonnollisuuden ydin ja olennainen osa ihmismieltä, ja se jää joka tapauksessa jäljelle, vaikka usko henkilö-jumalaan häviää.

Yksi syy olla "uskonnollinen humanisti" on se, että mikäli yhteiskunnasta pyritään juurimaan pois uskonnollisuus, voi olla seurauksena se, että ihmiset hakevat näitä kokemuksia järjestäytyneen uskonnon helmasta.

En minä ole ihan viime vuosina tuntenutkaan kovin suurta intoa käydä henkistä sotaretkeä uskontoa sinänsä vastaan. Ja vaikka tuntisin, niin ei uskonnon vastainen "ristiretki" johda kuitenkaan uskonnon häviämiseen, vaan se vain painuu maan alle ja saa ehkä entistä vahingollisempia muotoja.

Satuin yli puoli vuotta sitten lukemaan vapaa-ajattelijoiden lehdestä mentalisti Pete Poskiparran haastattelun, joka oli otsikoitu Kyllästyin olemaan kiukkuinen ateisti. Tuon perusteella Poskipartakin vaikuttaisi olevan "uskonnollisen humanismin" kannattaja.

Itse olen muuten arvostanut "aina" taikureita ja mentalisteja siitä syystä, että nämä ovat varsin hyviä paljastamaan huijauksia.

Törmättyäni aikoinani tähän "uskonnollista humanismia" käsittelevään Wikipedian artikkeliin, totesin olevani itsekin tämän liikkeen linjoilla.

Olen ollut jo pitemmän aikaa sitä mieltä, että uskontojen kukat saakoot yhteiskunnassa kukkia, kunhan rikkaruohot, joiksi nimittäisin toisinajattelijoiden ja tieteen voimakasta nuivimista sekä uskonnollisen valtion kannattamista, pidetään kurissa.

Yksi tärkeä syy minulle tähän asenteeseeni on ollut se, että likimain kaikilla ihmisillä, ja myös tieteellistä ja järkiperäistä ajattelua kannattavilla ihmisillä, on runsaasti sellaisia käsityksiä, jotka eivät nk. pidä missään määrin vettä. Mielettömiä olemme tässä mielessä kaikki. No emme välttämättä aivan samassa määrin mielettömiä, sillä ihmisissä on eroja, mutta mielettömiä yhtä kaikki. Ihmiset ovat kaikki vailla "Jumalan" kirkkautta.

Rakkaus ja raiskaaminen ovat tieteelliseltä kannalta katsottuna samaa molekyylibiologiaa ilman arvoeroja. Vaikka ihmiset kuinka uskoisivat tieteeseen, niin arvot ja muu henkilökohtainen maailmankatsomus tuovat tieteen ohella muuta merkitystä, ja järjestystä, ihmisten ja yhteiskuntien elämään ja toimintaan.

Olemassaolon perimmäisissä kysymyksissä ei kuitenkaan voi olla objektiivisia todisteita yhtään mistään.

Sallittakoon radikaali ja hieman epätavallinenkin esimerkki aiheesta. Ainakin periaatteessa tieteessä voitaisiin tutkia sitä, että millä lailla raiskaajan väkivallanteostaan saamaa nautintoa voitaisiin lisätä. Mutta tosiasiassa kuitenkin ihmisten omasta päästään keksimät lait, normit, arvot ja henkilökohtainen maailmankatsomus rajoittavat sitä, mitä tieteessä tutkitaan ja voidaan tutkia. Ne vaikuttavat niin tutkijan, tutkimuksen rahoittajan kuin tieteellistä tutkimusta säänteleviä lakeja säätävien tahojen toimintaan.

Tuollaista vapaan tieteellisen tutkimuksen rajoittamista voidaan pitää eräänlaisena poliittisena konservatismina, mutta minusta näyttää siltä, että likimain kaikki ihmiset kannattavat sitä. Mitä tahansa ei voida tutkia tieteellisesti koska aina tulee elämän eli muiden ihmisten asettamia esteitä sellaisen tielle. Kyllä eläinlajimme homo sapiens on sitten konservatiivisista konservatiivisin!

Siteeraan muistinvaraisesti: kuten eräs henkilö on aikoinaan jossakin lausunut: "Arvot ovat kaikki uskontoa tai ennakkoluuloja.

Ne johtuvat siitä, että ihminen on tarinoiden luomista ja kertomista rakastava voimakkaasti kulttuuria luova, säilyttävä ja välittävä eläinlaji.

Listaukseni hienoista poliittisista ajatuksista

Tätä voi niin halutessaan pitää yhtenä lukuisista vuosien varrella tässä blogissani julkaisemistani poliittisista itsemäärittelyistäni. Tämä eroaa melkein kaikista muista aikaisemmista kuitenkin siinä, että en ole siinä pyrkinyt ollenkaan minimalisoimaan sitä, kuinka monta kohtaa sisällytän siihen. Jos laskin oikein, niin listauksessa on 20 kokonaista kohtaa. Oi, siis, katso:

Kannatetaan demokratiaa.

Kannatetaan oikeusvaltiota.

Kannatetaan keksimääni seksikästä poliittista järjestelmää, vaikka se on huono.

Kannatetaan luonnon- ja ympäristönsuojelua.

Kannatetaan liberalismin yksilönvapauksia, mukaan lukien sananvapaus, joka on tarkoitettu ennen kaikkea "väärää" mieltä oleville.

Pyritään siihen, että poliittisilla päätöksillä olisi mahdollisimman vähän tarkoittamattomia sivuvaikutuksia.

Kannatetaan periaatetta, että sitä ei pidä yrittää korjata, mikä ei ole rikki.

Kuitenkin tunnustetaan, että joskus joudutaan tekemään uudistuksia, ettei yhteiskunta ole tai mene rikki.

Hyväksytään markkinatalous yksityisine yrityksineen, mutta tasoitetaan ja rajoitetaan sen pahimpia ylilyöntejä.

Kannatetaan ajatusta, että julkisen vallan tulee lieventää ihmisten eriarvoisista lähtökohdista johtuvaa epätasa-arvoa. 

Kannatetaan filosofi John Rawlsin (1921-2002) vapausperiaatetta ja eroperiaatetta: Vapausperiaatteen mukaan kaikille ihmisille tulee taata mahdollisimman laajat vapaudet siten, etteivät ne rajoita toisten ihmisten samanlaisia vapauksia. Eroperiaatteen mukaan taas vain ne taloudelliset erot ovat oikeudenmukaisia, jotka maksimoivat sen kansalaisen aseman, joka loppujen lopuksi jää huonoimpaan asemaan. Joidenkin ihmisten kohdalla voidaan siis oikeuttaa korkeammat tulot, jos se hyödyttää myös vähäosaisimpia.

Todetaan, että on olemassa nk. luonnollisia monopoleja, joita julkisen vallan ei käytännön syistä kannata antaa markkinoitten hoidettavaksi.

Pidetään rasismia eli käsitystä, että jokin ihmisrotu tai etninen ihmisryhmä on luonnollisesti "alempi", vihamielisenä järjelle ja ihmisyydelle.

Uskotaan, että liberaalihko nationalismi on tai voi olla myönteinen yhteiskunnallinen voima, ja uskotaan myös, että kiihkonationalismi on vähemmän myönteinen yhteiskunnallinen voima. Hyväksytään kansalaisten ihmiskasvoisen nationalismin ilmaisut.

Uskotaan, että valtio on Järjen instrumentti, jonka tulee ajaa kansan ja kansakunnan hyvinvointia.

Kannatetaan ihmisoikeuksien globalisaatiota.

Vastustetaan poliittista uskonnollisuutta, uskonnollista arkipukeutumista, pyhän sodan ajatusta uskonnossa ja naisten, miesten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten syrjimistä uskonnon varjolla, eläinten rituaaliteurastuksia, naisten, tyttöjen, miesten ja poikien sukuelinten silpomista uskonnollisilla perusteilla. Valtion ja julkisen vallan tulee olla uskonnollisesti sitoutumattomia yksin lukuunottamatta valtiollisen ja yleisuskonnollisen Korkeimman olennon tai Tuntemattoman jumalan kultin virallisiin menoihin osallistumista.

Vastustetaan poliittista väkivaltaa.

Vastustetaan oikofobiaa eli fobiaa omaa kansaa kohtaan (fobiassa on kyse sairaalloisesta pelosta).

Vastustetaan monikulttuurisuutta siinä mielessä, että vastustetaan rinnakkaisyhteiskuntien syntymistä yhteiskunnan sisälle.

Kannustetaan kansojen, kansakuntien ja valtioiden välistä rauhanomaista yhteistyötä yhteisten arvojen ja etujen pohjalta.

Uskotaan, että julkista valtaa ei pidä oleellisessa määrin luovuttaa ei-julkisille tahoille.

Korjasin itse Fairphone 4 -puhelimeni

Yhdessä romaanissa muistaakseni isompi joukko henkilöitä oli muuttamassa uusiin maailmoihin syvän avaruuden halki. Yhteen avaruusaluksista oli tungettu kaikki puhelinteknikot. Tämä siis oli 1980-lukua. Avaruusalukseen tuli lopulta vika, ja se syöksyi laskeutuen jollekin elinkelpoiselle planeetalle.

Siinä tällainen aasinsilta. Minulla ja yhdellä ystävälläni Liisalla sattuu olemaan käytössä sama puhelinmalli eli Fairphonen sukupolvea neljä edustava älypuhelin. Fairphone on ikään kuin jonkinlainen reilun kaupan puhelin, tai ilmeisesti ainakin ylivoimaisesti parasta tällä heikosti kilpaillulla myyntialueella. Puhelinlajin takana on alankomaalainen yhtiö.

Fairphonen puhelimet on tuotettu ja valmistettu mahdollisimman pitkälle luontoa ja työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen, ja monetkaan ihmiset eivät halua maksaa lisää siitä hyvästä, että valmistettavan puhelimen takana ovat hyvät arvot. Kyllä taannoisen neekeriorjuudenkin kannatuksen ymmärtää, kun tältä kantilta ajattelee: "Hyvää saa tehdä, kunhan se ei maksa minulle mitään."

Mutta on toisaalta väärin painostaa tavallisia ihmisiä olemaan hyviä. Siksi mahdollinen Jumala on luonut esivallan, että se voi toimien Järjen instrumenttina pakottaa niin yritykset, yhteisöt, perheet kuin yksityiset ihmiset jonkinlaiseen rotiin. Yritykset voivat käyttää neekereitä orjinaan, jos siitä on niille hyötyä. Mutta jos pakotetaan yritykset valtiovallan toimesta toimimaan paremmin, niin maailma toivottavasti kiittää.

Tämän pienen saarnani jälkeen mainitsen vielä sen, että jo silloin, kun Euroopan unioni ei vielä ollut ruvennut suosittelemaan tällaista käytäntöä, niin Fairphonen puhelimet ovat olleet varsin pitkälle käyttäjän itsensä korjattavia. Se on vielä pientä, jos akun voi itse vaihtaa älykännykkäänsä, mutta Fairphone-puhelimen sukupolven neljä puhelimessa voi käyttäjä itse vaihtaa sen lisäksi myös näytön, etu- ja takakameran, kaiuttimen ja USB-C-portin.

(Kesällä oli muuten ilmestynyt Fairphonen kuudennen sukupolven puhelin. Yritys julkaisee uuden mallin aina suurin piirtein kahden vuoden välein.) 

Minun ja myös Liisan puhelimessa oli kuitenkin ollut viime aikoina jotain vikaa.

Minun puhelimessani vika oli ollut siinä, että latausportti oli löysä. Löysyys varmaankin johtui siitä, että olin hätävarjelun liioitteluna pelätessäni henkilökohtaista konkurssia joutuessani maksamaan jonkin aikaa pankille ottamaani silmäleikkauslainaa ruvennut käyttämään kännykkääni langattomana modeemina, ja tein tätä useamman kuukauden ajan. Täksi ajaksi olin siis lakkauttanut kotini langallisen internetyhteyden. Puhelimeni jatkuva käyttö modeemina vaati virtaa, ja jatkuva latausportin kanssa häslääminen ei ilmeisestikään tehnyt hyvää puhelimelleni. Liisan puhelimessa taas vaikutti olevan virransyöttämisessä puhelimeen ongelmia.

Puhelimissamme oli eri viat, mutta olin tullut siihen tulokseen lopulta, että vika piilee kummallakin mitä luultavimmin samassa puhelimen komponentissa. Niinpä teimme yhteisoston ja tilasimme USB-C-portin puhelimiimme. Ottaen huomioon puhelinmallin suhteellisen kalliuden, varaosaportti oli halpa ostos.

Koska kävi ilmi, etten omista tarpeeksi pienipäistä ristipääruuvimeisseliä, niin sukulaismies Kari riensi avuksi ja lainasi avaruuskirurgin ruuvimeisselinpääkokoelman.

Sain juuri äsken eli torstaina 7.8. illalla vaihdettua komponentin kumpaankin puhelimeen. Vaikuttaa nyt varsin hyvältä.

Fairphonen sivuilta olin löytänyt englanninkielisen havainnollisen videon, jossa USB-C-portin vaihdossa tarvittavat toimenpiteet näytetään. Siitä oli paljon iloa. Mutta siitä huolimatta minua oli jännittänyt homma niin kovin. Ja sitä paitsi minun oli määrä tehdä sama toimenpide paitsi omalle, niin myös vanhahkon kaverini puhelimelle. Ei saanut tehdä isompia virheitä.

En aio tehdä tästä mitään suomenkielistä tutoriaalia, mutta kerron kuitenkin seuraavassa toimenpideohjelman pääkohdat:

1. Ensin luonnollisesti puhelin sammuksiin.
2. Sitten takakansi pois. Puhelimessa alempana vasemmalla kyljellä on pitkänomainen lokonen, jota kannattaa käyttää hyväkseen, jos haluaa saada kannen irti. Pikku hiljaa nytkyttäen avaa kantta. Kyllä se irti kokonaan lopulta lähtee.
3. Ja seuraavaksi akku irti ja pois. Akun alaosassa on nuoli, joka näyttää, mistä päin kannattaa lähteä ottamaan akkua irti.
4. Kaiutinosa on kiinni puhelimen alaosassa kuudella varsin pienikantaisella ristipääruuvilla. Ne kun saa irti, tai löysytettyä tarpeeksi, niin kaiutinosa on mahdollista irrottaa.
5. Se tapahtuu jonkin omistamansa välineen avulla. Kitaristeilla sellaiseksi käy plektra, ja melkein kaikilla muilla on omistuksessaan tai ainakin lompakossaan luottokortti tai muu sellainen jäykkä kortti, joka kelpaa tarkoitukseen.
6. Samaa kapinetta voi sitten käyttää myöskin USB-C-portin irrottamiseen.

Itse en yrittänytkään ottaa ruuveja kokonaan pois, koska minulla ei ollut käytössäni magneettipäistä ruuvimeisseliä. Jätin ruuvit sen sijaan paikoilleen. Liisan puhelimesta kaiutin lähti pois mukavalla tavalla. Mutta kun tein saman toimenpiteen omalla puhelimellani, niin yksi ruuveista lähti jonnekin. En tiedä, minne. Ja vielä tähän päivään mennessä en ole sitä löytänyt.

Mutta kaiutinosa vaikuttaa puhelimessani kuitenkin pysyvän tiukasti paikoillaan. Kaikki näyttää toimivan kuten pitääkin.

PS. Huvittavaa oli muuten se, että kun lähetykseen kuului kaksi kärpäsenkakan kokoista komponenttia, niin verkkokauppa – Gigantti – oli pakannut ne aivan kohtuuttoman kokoiseen pahvilaatikkoon. Periaatteessa nuo olisi voitu laittaa kuplamuovin sisään ja sitten kirjekuoreen. Olisi lähetys mahtunut sitten postiluukusta eikä Liisan olisi tarvinnut hakea pakettia Postin toimipisteestä.

...

PS. 17.8.2025: Siinä paha, missä mainitaan. Yle heitti ulos juuri seuraavan verkkokauppojen pakettien lähettämiseen liittyvän uutisartikkelin: Yksi ihminen tekee 10 hengen työt – verkko­kaupat keksivät keinon tehostaa toimintaa, seurauksena asiakkaille lähtee jättipaketteja. Täytyy sanoa, että ehkä pakkauspahvi on liian halpaa nykyään. Ja asiakkaat joutuvat hakemaan toimipisteestä asti saapuneen pienen ja ohuen ostoksen, jos sitä ei ole pakattu kirjepostin kokoiseksi.

Ihmettely on hienoa

Ihmettely on minusta hienoa. Se on minusta jopa hienompi asia kuin (kiihottaminen tai) ihmetys.

Ihmettely on perusta kaikelle tieteelle. Tieteessä taas on kysymys sellaisesta järjestelmällisestä tiedonhankinnasta, jossa pyritään poistamaan tutkijan subjektiivisuuden aiheuttamat vääristymät.

Ihmetys sen sijaan on perusta kaikelle uskonnollisuudelle. Itse hyväksyn ihmisten ihmetyksen, kunhan se ei päälle hypi. Sulkujen sisällä tässä blogimerkinnässä näkyvät tekstinosat taas saattavat olla tyylirikkoja.

(PS:) 

(Kiihottamisella minä tarkoitan Suomen lain mukaista "kiihottamista kansanryhmää vastaan". Kyseessä on siitä hieno pykälä, ettei ihmisen tarvitse oikeasti olla edes kiihottanut kansanryhmää vastaan, vaikka on sitä Suomen lain mukaan tehnyt. Nykyajan uuskonservatiivit ovat kukkahattutätejä sukupuolesta tai sen puutteesta sekä oikeisto- tai vasemmistosidonnaisuudesta riippumatta sekä antiliberaaleja.)

(Olen tässä blogissani jo pitemmän aikaa käyttänyt seuraavia kolmea blogiaihetunnistetta: kiihottaminen, Mika Illman ja uskonrauha. Lähes aina olen käyttänyt kaikkea kolmea, siis en vain yhtä näistä jossakin tietyssä julkaistavassa blogimerkinnässä. Kun niiden käyttöalue on melko lailla keskenään lomittunutta. Mika Illman taas on entinen valtakunnansyyttäjä, joka virassa ollessaan, kun poliisi ei ollut löytänyt syytä syyttää Jussi Halla-ahoa, jolla oli väärät mielipiteet, mistään, niin Illman määräsi poliisin perkaamaan kaiken mahdollisen Halliksen koskaan minnekään kirjoittaman. Hienoa verorahojen käyttöä, täytyy sanoa. Ja löytyihän se rikos lopulta. Halla-aho oli kerran matkinut sanomalehti Kalevan erästä lausuntoa. Se oli itse asiassa ihan analoginen sen kanssa. Mutta vain tohtori Viha tuomittiin samasta rikoksesta, ei lehteä. Siis kiihottamisesta. Ja "uskonrauhan rikkomisesta" Hallis tuomittiin, sillä hän oli perustellut hyvin, miksi islamin tämän uskonnon mukaan perustanut profeetta Muhammad oli ollut pedofiili ja siksi islamin olevan pedofiilisuskonto. Mahtaa Illmanin Mikaa nyt vähän ottaa päähän se, että Jussi Halla-aho on päässyt valtakunnan toiseksi korkeimpaan virkaan.)

(Noiden kolmen aihetunnisteen käyttö samanaikaisesti saman blogimerkinnän yhteydessä tuottaa tiettyjä ongelmia, kun nimittäin tunnisteiden yhteismerkkimäärä on rajoitettu. Niinpä olen päättänyt yrittää pikku hiljaa siirtyä sellaiseen käytäntöön, että käyttäisin noista jatkossa vain yhtä kerrallaan.)

(PS. Profeetta Muhammad on islamilaisten lähteiden mukaan ollut myös yleisemminkin väkivaltainen mies, mutta samojen lähteiden mukaan mies ei ollut kiinnostunut seksuaalisesti pelkästään pikkutytöistä vaan myös aikuisista naisista, kunhan nämä olivat tarpeeksi kauniita, joten tiukasti tulkittuna profeetta ei ollut varsinainen pedofiili, koska hänen repertuaarinsa myös orjattarien suhteen oli melko laaja, mutta kansankielessä tällaisia ihmisiä voidaan toki nimittää pedofiileiksi. Mutta kyseessä on silloin kansanomainen ilmaisu. Noin prosentin kokoista vähemmistöä islamilaisen yhteisön sisällä edustavat ahmadilaiset ovat sitä mieltä, että vaikka islamin profeetan väkivallanteot edustivat tilannekohtaisia ratkaisuja eikä niistä tule siten johtaa yleisiä käyttäytymissääntöjä. Ei-ahmadilaisten islamin muotojen keskuudessa ahmadilaisia on väinottu aina tähän päivään saakka.)

Nimitän muuten hyvin käyttäytyviä uskontoja ja uskonnollisia yhdyskuntia uskonnoiksi – latinaksi yksikössä religio – ja huonosti käyttäytyviä uskontoja taas taikauskon muodoiksi – latinaksi yksikössä superstitio.

Ihmiset taas jaan harmillisiin ja harmittomiin. En käännä noita termejä latinaksi, koska niillä ei ole historiallista yhteyttä Rooman valtakuntaan. Mutta se kannattaa ottaa tässä huomioon, että harmillinen tai harmiton voi ihminen olla monella eri tapaa. Useinkaan ihminen ei ole ainakaan omalta kannaltani kovin syvästi harmillinen.

Kirjaesittely: Bernard Beckett: Genesis

Tässä romaanissa puheena olevan maan valtiaat antavat vaikutelman kuin he olisivat poliittisen vallan saaneita Suomen Yleisradion tai Helsingin sanomat -lehden toimittajia.

Kyseisen maan nimenä on Aotearoa, jonka monet tuntevat jo nykyaikana. Sen pääosat ovat kaksi suurikokoista saarta. Jokainen saa tarkastaa karttapallostaan, että missä sellainen sijaitsee.

Tarinaan kuuluu se, että maailma oli alkanut kärsiä erittäin vahingollisesta kulkutaudista. Aotearoan päättäjät olivat lopulta tehneet päätöksen koko maan eristämisestä ulkomaailmalta, jotta estettäisiin maan kansalaisten tuhoutuminen pandemian vuoksi.

Romaani on ilmestynyt vuonna 2006 alkukielellä englanniksi. Itse luin sen suomeksi, koska se on mukavampaa. Kirjan ilmestymisen ajankohta huomioon ottaen voidaan sanoa, että romaanin juonella ei ole sinänsä mitään tekemistä vasta kolmetoista vuotta sen ilmestymisen jälkeen alkaneen koronaviruspandemian kanssa. Suomennos on ilmestynyt vuonna 2009. 

Kun olin lukenut jostain lähteestä romaanin juonesta, niin mielessäni oli herännyt alussa epäilys, että kyseessä olisi jonkinlainen moderni mädätys. Mutta jokin kuitenkin tekstin kokonaisuudessa oli kertomassa minulle, että näin ei olisi kuitenkaan asian laita. Ja kävikin ilmi, että vaistoni oli ollut oikeassa: kirja kannatti lukea.

Romaanin nimi on Genesis. Se on saanut nimensä kristillisen, sekä juutalaisen, Raamatun ensimmäisen kirjan, ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan. Nimittäin taannoin lähinnä hepreankielinen Vanha testamentti oli käännetty kreikan kielelle, ja viisi Mooseksen kirjaa saivat kukin kreikankielisen nimen. Genesis tarkoittaa suomeksi syntyä.

Bernard Beckett (s. 1967), romaanin kirjoittaja, on uusiseelantilainen kirjailija, joka on kirjoittanut paljon fiktiokirjallisuutta nuorille aikuisille. Valitettavasti hän oli pian tämän kirjan julkaisun jälkeen lopettanut kirjallisen tuotantonsa, tai ainakin Wikipedian mukaan näin on tapahtunut.

Genesiksessä ikävä maailmantilanne on saanut aikaan sen, että poliittinen valta on annettu filosofitutkijaeliitin käsiin. Tämän Valtion perustaja oli käyttänyt samaa nimeä kuin vuosina 427–347 eKr. elänyt alkuperäinen kreikkalainen filosofi Platon.

Olen joskus nuorempana lukenut itävaltalaisbrittiläisen filosofin Karl Popperin (1902-1994) teoksen Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. Teos tunnetaan parhaiten siitä, että siinä mies esitteli näkemyksensä, että jotta teoriaa voitaisiin kutsua tieteelliseksi teoriaksi, niin sen tulee olla testattavissa tieteellisesti. Ajatusmuodostelman kumoamattomuus ei siis ole mikään hyve, jos ei ole edes periaatteessa mitään keinoa osoittaa sitä vääräksi. Testattavasta teoriasta tulee kuitenkin sitä vahvempi, mitä enemmän se kestää kumoamisyrityksiä. Tätä kutsutaan falsifikaatiokriteeriksi.

Tämän kirjaesittelyni kannalta on kuitenkin tärkeämpää se, että Avoimessa yhteiskunnassa filosofi Popper haukkuu Platonia. Karl Popperin kirjassa esitetään, että Platon Valtio-teoksensa perusteella halusi, että valtiovallan tulee kuulua parhaille, joita ovat filosofit. Popperin mukaan Platon olisi ollut sitä mieltä, että kaikki muutokset tällaisessa valtiossa olisivat rappeutumista, eli menemistä huonompaan suuntaan. Popper oli myös sitä mieltä, että Platon olisi halunnut itse olla tällaisen valtion johtaja.

Bernard Beckettin romaanissa Genesis Valtion perustana on samanlainen idea.

Ilokseni huomasin, että kaupunginkirjaston kokoelmista löytyy kyseinen Platonin teos. Se minun pitää saada luettua ja mieluiten vielä joskus kuluvan vuoden 2025 aikana.

Löysin myös tiedon jonkinlaisesta tietokirjasta, joka käsittelee Platonin poliittista ajattelua...

Genesiksen tarinassa Aotearoassa olivat asiat vähän enemmänkin muuttuneet, kun eräs sotilas oli, monta vuotta ennen "nykyaikaa", vartioidessaan aseellisesti merirajaa ulkopuolisia tulijoita vastaan päättänyt toimia täysin vastoin ohjeita, sääntöjä ja määräyksiä. Tapahtunutta oli seurannut lopulta suursota.

Yksi Genesiksen päähenkilöistä on saanut nimensä Sokratesta | edeltäneeltä filosofilta Anaksimandrokselta (610/609 – n. 546 eKr.), ja päähenkilö on maskuliinisukuisesta nimestään huolimatta nainen. Mutta sehän ei haittaa.

Anaksimandros on puhdasmielinen tutkijasielu, joka on opiskellut koko elämänsä ajan em. sotilaan, nimeltään Adam, elämää. Raamatun mukaanhan Adam – Aatami – oli ensimmäinen ihminen, ja hepreankielinen nimi tarkoittaa suomeksi ihmistä tai ihmiskuntaa. Jotenkin kuvaavaa romaanin juonen kannalta.

Anaksimandros, joka käyttää lempinimenä nimensä lyhennettyä versio Anax, haluaa kohota tutkijafilosofien eliittiin, josta käytetään nimitystä Akatemia. Kuten kaikki muutkin hakijat, hän joutuu perusteelliseen syyniin, jossa kolme ilmeiltään tutkimatonta kivikasvoista henkilöä kuulustelee häntä varsin pitkän ajan. Ja välillä sitten pidetään taukoa.

Anax joutuu todistamaan kuulustelijoilleen sen, että hän osaa käsitellä aihettaan, joka on tämä jo monta vuotta aikaisemmin kuollut Adam, pätevästi ja asiantuntevasti ja riittävän omaperäisestikin ja aidosti.

Adam oli aikoinaan jouduttuaan kiinni tekemänsä kapinan jälkeen pistetty valitsemaan elämä erikoistehtävässä, jolla piti olla erittäin suuri yhteiskunnallinen merkitys. Vaihtoehtoina tälle olisivat olleet tuomitseminen kuolemaan tai varsin pitkäaikainen vankeus.

Anaxia oli pitempiaikaisesti ohjannut valmistautumisessa valintakuulusteluja varten Akatemiaan kuuluva ja hirveän loistava intellektuelli nimeltään Perikles. Tämän nimen tunnemme myös antiikin Kreikasta. Historiallinen Perikles oli ollut erittäin merkittävä ateenalainen poliitikko, joka oli elänyt n. vuosina 495-429 eKr. Mutta ei siitä nyt sen enempää.

Mutta pystyykö Anaksimandros saamaan kuulustelijat vakuuttumaan siitä, että hän on sopiva ihminen heidän joukkoonsa? Ja tietävätkö kuulustelijat jotain sellaista merkittävää Aotearoan historiasta, mitä muut kansalaiset eivät tiedä?

Asiaan kuuluu myös samoihin aikoihin Adamin kanssa "elänyt" keinotekoisella ruumiilla varustettu jonkin verran groteskin näköiseksi rakennettu keinoälyolento.

Eräs aotearoalainen filosofi oli nimittäin aikoinaan keksinyt mielestään erästä tunnettua aikaisempaa katastrofiin päättynyttä yritystä paremman keinon saada aikaan ihmisenkaltainen keinotekoinen äly. Idea piili siinä, että keinotekoisen olennon piti oppia elämästä asioita ihan samalla lailla kuin lapsen. Pikku hiljaa vuorovaikuttamalla ihmisten ja lähimmän elinympäristönsä kanssa olento kehittyisi ennen pitkää, sanotaanko nyt, sosiaalisesti toimintakykyiseksi älylliseksi olennoksi. (Tällaisesta lähestymistavasta aidon keinoälyn kehittämiseen itse asiassa on ollut ihan oikeasti jonkin verran puhetta viimeksi kuluneiden vuosikymmenien aikana.)

Tässä välissä voin mainita, että muutaman viimeksi kuluneen vuoden ajan suuressa huudossa ollut ja edelleen oleva nk. generatiivinen keinoäly ei ole ollenkaan älykäs. Kyseessä on vain kehittynyt ennustuskone, joka kykenee supermassiivisen tausta-aineistonsa avulla päättelemään, mikä merkkijono pitäisi antaa vastaukseksi kysyjälle. Sillä ei ole ollenkaan älyä eikä varsinkaan minkäänlaista tietoisuutta tai tietoa maailmasta. Generatiivinen keinoäly myöskin "hallusinoi": jos se ei osaa tausta-aineistonsa perusteella vastata käyttäjän kysymykseen, niin se keksii vastauksen "omasta päästään". Tästä syystä generatiivisen keinoälyn antamat vastaukset kannattaa aina tarkistaa.

Olen tavannut testata eri tahojen kehittämiä generatiivisia keinoälyjä kysymällä niiltä saman ovelan testikysymyksen: "Kuinka monta munaa orava munii?" Viimeksi mokoma oli vastannut tällä tavoin: "Oravat munivat yleensä 4–8 munaa kerrallaan. Muninta-aika riippuu oravalajista ja elinympäristöstä, mutta tavallisesti se tapahtuu keväällä tai kesällä."

Vaikka tämä hiukan pitkittää liikaa tätä kirjaesittelyä, niin aiheeseen vielä jotenkin liittyen haluan kertoa, että Yhdysvalloissa oli juuri erään konkurssioikeudenkäynnin yhteydessä käyty läpi asianajajien oikeutta käyttää hyväkseen generatiivisen keinoälyn palveluita. Nimittäin konkurssipesää edustaneen Semrad-lakifirman asianajaja herra Thomas Nield oli käyttänyt ChatGPT-keinoälyä etsiessään puolustuksen hyväksi käytettävissä olevia aikaisempia tuomiolauselmia. Jutun tuomari Michael Slade oli kuitenkin henkilökuntineen käynyt lopulta läpi asianajajan esittämät perusteet ja löytänyt niistä suuria virheitä. Kävi ilmi, että asianajaja oli unohtanut tarkistaa ChatGPT:n antamat tulokset. ChatGPT oli puhunut hänelle paljon paskaa. Tuomari tuomitsi sekä asianajotoimiston että herra Nieldin vahingonkorvauksiin ja Nieldin sekä jonkun lakiasiaintoimiston vanhemmista osakkaista osallistumaan generatiivisen keinoälyn käyttöä lakiasioissa käsittelevään koulutukseen.

Ja jos palaan takaisin aiheeseen, niin Beckettin Genesis-romaanissa keinoälyolennolla oli tullut olemaan paljon tekemistä Adamin kanssa menneinä aikoina.

Romaanissa mennyt aika saadaan eläväksi, kun Anax hakijana Akatemiaan joutuu käsittelemään vanhoista ääninauhoista purettuja transrikriptioita eli muunnoksia kirjoitettuun muotoon, joissa Adam on mukana. Modernia aika kun on, niin voidaan turvautua myös elävänoloisiin hologrammiesityksiin. Ja kuulustelijat osaavat olla pelottaviakin.

Romaanissa myöskin käsitellään mielestäni mukavasti olemassaolon ja elämän filosofisia kysymyksiä, jos saan käyttää tällaista fraseologiaa. Kirja on kuitenkin parempi kuin fraseologiani. 

Ottaen huomioon sen, kuinka suuri osa romaanista on kuulustelijoiden ja Anaksimandroksen välistä vuorovaikutusta, jossa käsitellään todistusaineistoa menneistä tapahtumista, niin kirja oli kannaltani vallan vetävä. Sikäli sääli, että se sisälsi vain 160 sivua. Ja sääli, että kirjailija on lopettanut romaanien kirjoittamisen.

Ja melko lähellä kirjan loppua juoni onnistui jopa erittäin kunnolla yllättämään minut. En olisi arvannut, vaikka olisi minun kyllä pitänyt älykkäänä olentona. Minulle tapahtui sen johdosta puoliksi samanlainen katharsis kuin mitä olen kokenut aina katsoessani kammottavaa ja niin kovin kiinnostavaa Apua, mikä tauti! (englanniksi "Body Bizarre") -televisio-ohjelmaa. Ohjelmassa seurataan maailman kauheimpia sairauksia ja tiloja, mitä ihmisille on syntynyt ja kehittynyt. Sen yhteen jaksoon liittyen olen kirjoittanut jopa runon. Ohjelma on myös suuresti inspiroinut minua pitkän runoni Job saa vastauksen synnyttämisessä. Bernard Beckettin kirjoittaman romaanin Genesis aiheuttama puolikatharsis on kuitenkin paljon tuota eeppisempi ja syvemmälle ulottuva ja sitä paitsi erityisen hieno siitä syystä, että se oli syntynyt fiktiiviseen teokseen syventymisen seurauksena.

Pelien suoratoistopalvelu Steam on ollut suuri siunaus Linuxin käyttäjille

Olen itse käyttänyt Valven kehittämää pelien suoratoistopalvelua Steamia jo monen vuoden ajan. Olen nykyään huono opiskelemaan uusia tietokonepelejä, joten varsin suuren leijonanosan peliajastani ovat viimeksi kuluneina vuosina vieneet täysiverinen lentosimulaattori X-Plane | muiden lentosimulaattorien ohella sekä vuoropohjainen sotastrategiapeli The Operational Art of War IV. Jälkimmäistä en tosin ole pelannut enää vuosiin.

Ja ai niin. Välillä olin hyvän aikaa pelannut myös peliä WorldBox – God Simulator. Olen nimittänyt sitä yhdelle hyvälle kaverilleni jumalapeliksi. Yhdelle toiselle kaverilleni olin aikoinaan lausunut, että minua vaivaa jumalakompleksi. Kyllä kerroin sitten hänelle välittömästi, että asia liittyy tähän tietokonepeliini.

30 vuotta sitten olin vielä kyennyt helposti opiskelemaan uusia pelejä nuorine aivoineni.

Olen myöskin käyttänyt PC-tietokoneissani käyttöjärjestelmänä jo 20 vuoden ajan Microsoft Windowsin sijaan Linuxia.

Steam on myös sikäli ollut erinomainen toimija, että se on mahdollistanut yhä useamman pelinimikkeen pelaamisen Linux-työpöydillä. Natiivi peli tarkoittaa sellaista peliä, joka on kehitetty tai ainakin koodista käännetty tietylle käyttöjärjestelmälle. Vaikka Steamin myötä on Linuxille saatu yhä enemmän myös natiivina pelejä, niin Valvella on Steamissä käytössä tai käytettävissä Wine-ei-emulaattoriin pohjautuva Proton-niminen yhteensopivuusrajapinta, jonka ansiosta nykyään varsin monet Windows-pelitkin saa toimimaan työpöytä-Linuxissa. Proton kykenee tänä päivänä jo varsin moneen. Olen hyvin kiitollinen asiasta Valvelle.

Ylempänä mainitsemani sotastrategiapeli The Operational Art of War IV ei ole natiivi peli Linuxin käyttäjien kannalta, sillä siitä on tehnyt versio ainoastaan Windowsille. Peli oli julkaistunut vuoden 2017 melko lopulla. Steam-sovelluksen antaman tilaston mukaan olen pelannut sitä aikoinani yhteensä 1137,4 tunnin ajan. Siitä huolimatta, että jos laittoi äänet päälle pelissä, niin peli hidastui käsittämättömän paljon. TOAW IV ei ollut paras mahdollinen ostos, mutta itse asiassa tiesin ko. yhteensopimattomuusviasta jo etukäteen. Ostin pelin itselleni, koska olin aikoinani pelannut pelisarjan versiota yksi Windowsissa, ja tiesin nelosen olevan oikeasti parannettu versio tuosta. Ja sitä paitsi ykkösversiotakin olin aikoinani pelannut usein äänet pois päältä, koska en ollut halunnut yöaikaan herättää naapureita.

En taida kokeilla nyt uudestaan tuota. ProtonDB-sivustolta löysin tiedon, jonka mukaan peli on luokkaa Silver (hopea), mikä tarkoittaa englanniksi sanottuna "runs with minor issues, but generally is playable". Eli sen kanssa on pieniä ongelmia, mutta peli on yleisesti ottaen pelattavissa oleva. Kyseessä on siinä määrin vanha peli jo, että voisin olettaa, ettei sen toimintaan Linux-työpöydillä tulle enää parannuksia.

Tätä nykyä eniten vaikeuksia Windows-peleille toimia Linuxissa tuottavat eräiden pelinvalmistajien harrastamat ohjelmalliset huijaustenestot. Huijausten estämisessä ei ole mitään pahaa, mutta Linux-käyttöjärjestelmäperheen kehittäjien ja käyttäjien piirissä ei pidetä hyvänä sellaista, että joku yhtiö saisi tunkea invasiivisesti käyttöjärjestelmän ytimeen jotain. Microsoftia taas ei vastaava haittaa Windows-käyttöjärjestelmänsä suhteen.

Valve on myöskin kehittänyt Steam Deck -nimisen käsikonsolin pelaamista varten. Siinä on käyttöjärjestelmänä Arch Linuxiin pohjautuva SteamOS-käyttöjärjestelmä, jossa myöskin käytetään tätä Protonia (kun tarvitsee). Ja voidaan sanoa, että ilman Steam Deckin kehittämistä Valvella ei olisi ollut yhtä suurta insentiiviä panostaa Linuxia käyttäviin pelaajiin.

Steamin omien tilastojen perusteella muuten tämän vuoden 2025 alussa Linuxin osuus pelaajien käyttöjärjestelmistä oli ollut melko maltillinen 1,45 prosenttia, mutta maaliskuussa oli tapahtunut jo merkittävä ponkaisu 2,33 prosenttiin. Kesäkuussa osuus oli jo 2,57 prosenttia. Heinäkuussa osuus oli noussut jo 2,89 prosenttiin.

Windowsin osuus oli silti edelleen mielettömän suuri 95,23 prosenttia, kun taas Applen macOS:n osuus oli 1,88 prosenttia.

Valven käsikonsolin Steam Deckin käyttöjärjestelmä SteamOS muodostaa joka tapauksessa edelleen suurimman osan Linuxin osuudesta.

On siltikin varsin selvää, että suhteellinen nousu käyttäjäosuuksissa on Linux-työpöytien puolella ollut tänä vuonna erittäin suuri. Pienestä pienikin ponnistaa.

PS. Arch Linux ei ole sellainen Linux-käyttöjärjestelmäperheen vesa, jota tavallisen ihmisen kannattaisi asentaa PC-tietokoneeseensa, mutta se sopii ilmeisen hyvin pohjaksi SteamOS:lle. (Olen käyttänyt jo monen vuoden ajan PC-tietokoneissani sellaista Linuxin levitysversiota kuin Linux Mint. Se on melko mukava, ja nykyään moni muukin taho kehuu sitä.)

Vasemmistoliberalismia ei ole olemassa

Liberalismi painottaa paljon vapautta. Koska vapaus on sille selvästi tärkeämpi asia kuin tasa-arvo, sitä voi pitää porvarillisena ideologiana. Tästä syystä ei voi olla olemassa sellaista asiaa kuin "vasemmistoliberalismi". Sen sijaan voi olla olemassa suhteellisen liberaalia sosialidemokratiaa.

Ehkä voidaan sanoa, että voisi olla olemassa myös suhteellisen liberaalia sosialismiakin. Jos talouselämä perustuisi merkittävässä määrin julkisen vallan omistamiin yrityksiin, niin sosialistinen järjestelmä voisi silti olla suhteellisen liberaalilla tavalla sosialistinen, mikäli järjestelmä sisältäisi kansanedustuslaitoksen ja mikäli se kunnioittaisi varsin paljon liberalismin vapausoikeuksia.

Buddha, Sokrates, apostoli Paavali, älykännykkä ja tiedon hankkiminen

Jos rukouksen, uskonnon, riittien oikean suorittamisen, mystisen kontemplaation, silkan filosofoinnin tai järkeilyn tai meditaation avulla saisi tietoa todellisesta maailmasta, jo Siddharta Gautama (n. 624-360 eKr.), filosofi Sokrates (470/469-399 eKr.) ja apostoli Paavali (n. 3-64 jKr.) olisivat käyttäneet älykännykkää.

Tähänastisen käytännön elämästä nousseen parhaan tiedon mukaan tuollaiseen tarvitaan kuitenkin empiirinen tiede, jossa on kyse sellaisesta järjestelmällisen tiedon hankinnan muodosta, jossa pyritään poistamaan mahdollisimman pitkälle ihmisen subjektiivisuuden vaikutus.

Lopullisestihan ei tällaista voida todistaa, mutta tiede periaatteessa ja ihan käytännön syistä olettaa, että on olemassa oman mielen ulkopuolinen maailma, josta on mahdollista saada, vaikkakin sitten epätäydellisesti, todellista tietoa. Ihminen ei voi kokea todellisuutta ja ulkomaailmaa suoraan sellaisina kuin ne ovat, vaan ne näyttäytyvät meille sellaisina kuin ne näyttäytyvät, meidän aivojemme, hermostomme, mielemme ja aistijärjestelmämme suodattamina ja muokkaamina. Mittalaitteet toki auttavat sitten saamaan jotain muutakin kenties esiin.

Tieteessä ratkaisevat kokeet ja havainnot. Ilman niiden tuloksia kyseessä ovat vain mielipiteet. Uskonnot ja erilaiset filosofiat uskovat, että on olemassa totuus. Tiede taas on vaatimattomampi ja pyrkii ainoastaan tiedon hankkimiseen. Ja tämä tieto ei ole tai sen ei katsota olevan laadultaan absoluuttista. Tieteellisiä tuloksia tarkastellessa tulee pitää mielessä, mistä vain on kysymys: parhaan tietomme mukaan.

Olemassaolon perimmäiset totuudet ovat olemassaolon perimmäisiä totuuksia vain niihin uskovan mielessä. En minä silti uskontoa tyrmää. Uskonnon totuudet silti ovat vain yksilön ja yhteisön omia "totuuksia".

Käsittääkseni myös etiikan väittämät "oikeasta" ja "väärästä" ovat uskontoa tai ennakkoluuloa. Skotlantilainen filosofi, taloustieteilijä ja historioitsija David Hume (1711-1776) on tullut tunnetuksi muun ohella nk. Humen giljotiinin keksijänä. Sen mukaan tosiasioista ei voi johtaa moraalisia sääntöjä. Vaikka toki ihmiset yleensä suhtautuvat melko intohimoisesti kannattamiinsa etiikan alaan kuuluviin väittämiin. Mutta se heille sallittakoon, ainakin jossain määrin.

Rakkaus ja raiskaaminen ovat silti yhtä ja samaa molekyylibiologiaa.

Siitä huolimatta myös minulla itselläni on käsityksiä "oikeasta" ja "väärästä". En kuitenkaan väitä näiden käsitysteni olevan universaaleja totuuksia.

Yhteiskunnan koossa pysyminen voi pitemmällä tähtäimellä joka tapauksessa vaatia jonkinlaisen yhteisen jaetun Suuren kertomuksen olemassaoloa. Sen ei tarvitse välttämättä olla uskonto. Kuvaannollisesti ihmiset kokoontuvat mielellään yhteisen toteemieläimen ympärille. Ja yhteiskunta tarvitsee toimiakseen myös eettisiä sääntöjä. Niitäkään ei voida todistaa oikeiksi. Niihin voi vain uskoa.

Ihminen on kertomuksia rakastava eläin, ja näiden kertomusten ei tarvitse olla aivan faktisesti tosia. Ne ovat silti niihin uskoville merkityksellisiä.

Vähäeleinen nationalismi on hieno asia

Kannatan vähäeleistä nationalismia. Liika hilluminen on kaikissa asioissa pahasta.

Maltilliset nationalismin ilmaisut olkoot minun puolestani kaikki sallittuja.

Liberaali nationalismi on kaunista. Silti olen vähällä antaa toisen isovarpaani etnonationalismille. Selitän seuraavassa miksi.

Liberaaleille nationalisteille voi olla luonnollista sellainen, että kovan luokan asiantuntijoita päästetään työskentelemään maahamme, sillä tällaiset ihmiset eivät yleensä tuo mukanaan kovin tuhoavaa kulttuuria ja toiseksi myöskin heistä on suurehkoa taloudellista hyötyä isänmaallemme.

Entäs jos ulkomailta muuttaisi näitä kovan luokan asiantuntijoita Suomeen miljoonan yksilön verran vuodessa, ja silti kaikille maamme asukkaille oltaisiin saatu rakennettua asunnot ja muu elämistä varten tarvittava infrastruktuuri?

Entäs jos tällainen määrä kovan luokan asiantuntijoita muuttaisi Suomeen miljoonan henkilön verran joka vuosi kymmenen vuoden ajan?

Maamme tärkein alkuperäiskansa, etniset suomalaiset, huomaisivat pian jääneensä vähemmistöön omassa maassaan, ja vielä enemmän tämä koskisi tietenkin toista alkuperäiskansaamme, etnisiä saamelaisia, jotka ovat jo alun perinkin eli n. 1500 vuoden ajan olleet Suomenniemellä vähemmistöä.

Jos meidän etnisyydellämme ei katsota olevan väliä, niin ei kyllä Amerikan alkuperäisasukkaillakaan siinä tapauksessa pitäisi olla, tai olla ollut.

Apatia elämänasenteena

Oma elämän tarkoitukseni on periaatteessa järjestäytynyt, sivistynyt yhteiskunta.

Mutta aina tämä ei riitä. Siksi minulla on vaihtoehtokin olemassa. Se on apatia. Kreikaksi sana on apatheia.

Jo muinaiset kreikkalaiset, tai tarkemmin sanottuna ainakin stoalaisen filosofian kannattajat, kannattivat apatiaa. Se merkitsi heille tavoiteltua tilaa, jossa ihminen on välinpitämätön niiden asioiden suhteen, jotka eivät ole hänen omassa vallassaan — eli stoalaisen määritelmän mukaan kaikkien ihmistä hänen ulkopuoleltaan kohtaavien asioiden suhteen.

...Minusta apatia on ikään kuin varhaislänsimainen vastine buddhalaisuuden valaistumiselle eli nirvanalle.

Apatia on myöskin psykologian alaan kuuluva termi. Niin sitä käsitteitä kierrätetään uusiin tarkoituksiin. Onko tämä sallittua?

Miksi Timo Soinista pidetään

Timo Soini oli jättänyt pitkään johtamansa Perussuomalaiset, jota oli ollut aikoinaan perustamassa, vuoden 2017 puoluekokouksen yhteydessä. Itse asiassa kyse oli siitä, että hän oli yrittänyt tuhota Perussuomalaiset ryhtymällä Juudakseksi, mutta ei puhuta siitä nyt sen enempää. Ennen ryhtymistään Juudakseksi hän oli lausunut, että hän ei ole Juudas.

Soinilta saa aina hyvää Perussuomalaisten haukkumista, ja siksi toimittelijat eivät viitsi suuttua miehelle siitä, että tämä ei pidä Pride-mielenosoituskulkueen sanomasta.

...Hän oli nimittäin lausunut "plokissaan" 27.6.2025 tähän tapaan.

On vuosittaisen valheellisen pride- tuputtamisen aika. Tasavallan presidentti ja kansankirkon arkkipiispa näyttävät esimerkkiä.

En seuraa sokeita taluttajia.

Timo Soini oli myös blogikirjoituksessaan esittänyt, että sukupuolia on vain kaksi kappaletta.

Voit myöskin niin halutessasi käydä lukemassa alle kaksi vuotta vanhan blogimerkintäni aiheesta. En silti edelleenkään pidä kaikesta, mitä Timo Soini tekee tai sanoo. Itse asiassa välttelen melko paljon hänen omiensa tai häntä koskevien tekstien lukemista.

PS. Sain aiheen tämän blogimerkinnän kirjoittamiseen Hommaforum-keskustelupalstalta. Homma on itse asiassa ainoa media, josta tapaan lukea juttua vaikka Timo Soinia koskien.

Valtion palvominen yksilön tehtäväksi?

Monet lukijoistani tietävät minun suhtautuvan myötämielisesti ihmiskasvoisen nationalismin muotoihin ja kielteisemmin sen patologisempiin muotoihin.

Minulle oli tullut aikoinaan mieleen sellainen ajatus, että valtion palvominen voisi rajoittaa ihmisten tarvetta olla ilkeällä tavalla nationalisteja.

Jospa tehtäisiin tässä asiassa kuten kansalliskaappi J. V. Snellman (1806-1881) ja korotettaisiin valtio Järjen instrumentiksi?...

Jos minä muuttaisin Italiaan pitämään sielukasta kahvilaa, ja italian kielen opiskeleminen

Jos minä muuttaisin Italiaan pitämään sielukasta kahvilaa tai jotain, niin minulle asetettu vaatimus italian kielen taitamisesta vähentäisi laadukkaan ja ammattitaitoisen palvelun tarjontaa ja köyhdyttäisi Italian kahvilakulttuuria.

Konservatiivis-sekulaaris-demokraattinen aate

Sarjassa poliittisia itsemäärittelyjäni, tai jotain. Tosin jotain tämänkaltaista olen julkaissut ennenkin näissä määrittelyissäni:

Voisin sanoa kannattavani konservatiivis-sekulaaris-demokraattista aatetta. Jokainen ymmärtää, mitä "konservatismi" aatteen nimessä tarkoittaa. Tai jos ei ymmärrä, niin voi lukea esim. tämän blogimerkintäni, niin sitten voi ymmärtää.

"Sekulaari" taas tarkoittaa nimessä maallista. Tarkemmin sanoen konservatiivis-sekulaaris-demokraattinen valtio olisi sellainen, jossa muun ohella valtio ja uskonnolliset yhdyskunnat olisi erotettu toisistaan eikä minkään uskonnon kannattamisesta tai uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä annettaisi etua yhteiskunnassa.

Konservatiivis-sekulaaris-demokraattinen valtio myöskin suhtautuisi vähemmän huumorintajuisesti kaikkeen sellaiseen uskonnollisuuteen, joka pyrkisi poliittiseen valtaan, ja erityisen pahasti suvaitsemattomaan uskonnollisuuteen: vain sellaisella uskonnollisuudella voisi aatteen mukaan olla olemassaolon oikeus, joka hyväksyy sen, että on oltava sallittua jättää myös oma lempiuskonto, ja sen, että ei saa pakottaa tai edes painostaa muita ihmisiä liittymään omaan uskonnolliseen yhdyskuntaan tai edes kunnioittamaan sitä ja sen ideologiaa.

Lopuksi minä haluaisin vielä sanoa, että minusta aatteen nimi voisi pikemmin kuulua näin: demokraattis-sekulaaris-konservatiivinen aate. Minusta tämä kuulostaa paremmalta.

PS. Noin miljoona kertaa blogeissani jakamaani omaan kirjoitukseeni Demokratian kahdeksan etua verrattuna diktatuuriin sisältyy myös eräänlainen demokratian määritelmä, jos joku ei tiedä, mistä demokratiassa on kysymys.

Kirjaesittely: Carlo Rovelli: Valkoiset aukot – horisontin sisällä

Kun olin varannut tämän populaariluonnontieteellisen kirjan kaupunginkirjastoon, niin minulle tuli mieleeni, että olisi ehkä kannattanut mieluummin varata jotain kevyempää lukemista. Minulla oli sattuneista syistä siihen aikaan henkisesti jonkin verran tavallista rankempaa. Toiseksi mieleeni tuli silloin sellainenkin, että tällainen tietokirja voi tiedoiltaan vanhentua muutamassa hetkessä periaatteessa.

Nuorena poikana olin lukenut englantilaisen kosmologin Stephen Hawkingin (1942-2018) mainion vuonna 1988 englanniksi mutta pian sen jälkeen myös suomenkielisenä käännöksenä julkaistun populaaritieteellisen teoksen Ajan lyhyt historia (A Brief History of Time). Se sisälsi vain yhden matemaattisen kaavan: E=mc². Kaava on suomeksi: energia on yhtä kuin massa kertaa valonnopeuden neliö, ja se kertoo, että energian ja massan välillä on yhteys. Kaava on johdettu yleisestä suhteellisuusteoriasta, josta alempana jotain lisää.

Ja nyt vanhana poikana olen lukenut sitten tämän toisen populaariluonnontieteellisen kirjan. Se osoittautui kuitenkin varsin kivaksi lukemiseksi. Se on nimeltään Valkoiset aukot – horisontin sisällä, ja sen kirjoittaja on kvanttigravitaatiota pitemmän aikaa tutkinut teoreettisen fysiikan luonnontieteilijä, italialainen Carlo Rovelli (s. 1956). Alkuteos Buchi bianchi on julkaistu vuonna 2023 ja suomennos on julkaistu viime vuonna 2024.

Tämä tuntui kannaltani jo alussa varsinaiselta hyvän mielen kirjalta. 

Rovelli kertoo siinä, mitä valkoiset aukot ovat, miten ne eroavat mustista aukoista, miten ne eroavat toisistaan ja mitä yhteistä niillä on. Ja kuinka valkoiset aukot syntyvät.

Seuraavassa kirjan esittelyssä annan aina välillä hieman lisätaustoitustakin. 

Hieman yleistä triviaa aluksi:

Vuonna 1905 saksalainen patenttivirkailija Albert Einstein (1879-1955) oli julkaissut käännettä tekevän suppean eli erityisen suhteellisuusteorian. Teoria korvasi newtonilaisen eli klassisen mekaniikan käsityksen muuttumattomasta avaruudesta ja ajasta näiden yhtymäksi, aika-avaruudeksi, ja sisällytti itseensä sähkömagnetismin teorian, sellaisena kuin se Maxwellin yhtälöissä oli esitetty. Niin, ja sen mukaan valonnopeus tyhjiössä on havaitsijan havaitsijan suhteen aina sama. Tätä nopeutta merkitään pienellä kirjaimella c. Sen arvo on 299.792.458 m/s eli 1.079.252.848,8 km/h.

Noin kymmenen vuoden kuluttua edellisestä suuresta julkaisustaan Einstein julkaisi vielä yleisen suhteellisuusteorian, joka ottaa huomioon myös painovoiman. Yleisen suhteellisuusteorian mukaan massa kaareuttaa avaruutta.

Klassinen mekaniikka oli ollut erittäin tarkka ja toimiva tieteellinen teorianmuodostus, mutta se toimii kunnolla vain triviaaleissa olosuhteissa eli ei-relativistisissa nopeuksissa. Tosin triviaaleja olosuhteita on tutkijoillakin edessään sen verran paljon, että suhteellisuusteorian mukaiset varsin monimutkaiset laskelmat ovat usein kuin ampuisi hyttystä norsupyssyllä. Usein yksinkertaisemmat laskut riittävät fysiikassakin.

Vain jokunen viikko yleisen suhteellisuusteorian julkaisemisen jälkeen Einsteinin maanmies, itärintamalla taisteleva Karl Schwarzschild (1873-1916) lähetti hänelle laskemansa ratkaisut Einsteinin kenttäyhtälöihin. Ne kuvaavat gravitaation massan ja energian aiheuttamana aika-avaruuden kaareutumana, ja tarkalleen ottaen kenttäyhtälöt ilmaisevat yhteyden avaruuden geometrian ja siellä olevan massan ja energian välillä.

Lähetettyään laskelmansa Einsteinille Schwarzschild jatkoi taistelemista. Valitettavasti hän piakkoin kaatui. Sellaista se on.

Hieman lisää triviaa tässä välissä. Seuraavia asioita ei pahemmin käsitellä Rovellin kirjassa.

Patenttitoimistossa työskenteleminen jonkin aikaa oli ollut Albert Einsteinille vain leipähomma, koska jostakin sitä piti saada rahaa elääkseen. Ja hän sai kyllä töistään sitten maailmanmaineen.

Vuonna 1923 Albert Einstein matkusti Ruotsiin vastaanottamaan Nobelin palkintoa valosähköisen ilmiön selittämisestä. Hän ei saanut palkintoaan yleisestä suhteellisuusteoriasta, koska Alfred Nobelin testamentin tiukan tulkinnan mukaan kyseessä ei ollut varsinaisesti keksintö. Sekä Saksa että Sveitsi halusivat esittää Einsteinin palkinnonannon valmisteluissa oman maansa kansalaisena, mutta noloa kyllä, kävi sitten ilmi, että palkinnonsaaja oli luopunut Saksan kansalaisuudesta vuonna 1896. Einstein ei ollut tuolloin halunnut liittyä asevoimiin, ja irrottamalla itsensä synnyinkansalaisuudestaan hän pääsi siitä hommasta jo etukäteen eroon.

Einstein päätyi lopulta vuonna 1930 Yhdysvaltoihin. Kaikki olivat innoissaan, ja hyvä että eivät kultatuolissa kantaneet.

Hitler kansallissosialistisine puolueineen suoritti vallankaappauksen Saksassa vuonna 1933. Einsteinilla ei ollut tämän johdosta menemistä sinne takaisin. Mutta Yhdysvalloissa elämä sujui.

Einstein ei muuten edes ollut virallisesti, siis juutalaisen seurakunnan kannalta, juutalainen mies, koska luonnontiede oli saanut hänet hylkimään jo nuorena uskonnollisia selitysmalleja, ja siksi hän oli kieltäytynyt osallistumasta bar mitsvaan, juutalaisen nuoren miehen aikuistumisriittiin. Natseja tämä ei toki olisi estänyt pistämästä häntä keskitysleirille tai tuhoamasta häntä.

Jos ketään vielä kiinnostaa, niin Einstein todellakin oli uskonnoton, ja sen laatuista oli hänen "uskonnollisuutensakin". Mies on eräässä kirjeessään lausunut asiaan liittyen seuraavanlaista:

Uskonnollisisista vakaumuksistani lukemanne oli tietysti valhe, jota toistetaan järjestelmällisesti. En usko henkilöityneeseen Jumalaan enkä ole sitä koskaan kieltänyt vaan ilmaissut sen selvästi. Jos sisälläni on jotakin, jota voidaan sanoa uskonnolliseksi, niin se on maailman rakenteen rajaton ihailu sellaisena kuin luonnontiede pystyy sen paljastamaan.

Albert Einsteinin mielestä juutalaiset eivät myöskään olleet Jumalan valittu kansa.

Noin sata vuotta sitten oli siis muodostettu yleinen suhteellisuusteoria. Suurin piirtein samoihin aikoihin näin myöhäisen ajan vinkkelistä katsottuna muodostettiin toinen varsin merkittävä teoria, kvanttifysiikka, jota aluksi kutsuttiin kvanttimekaniikaksi. Kvanttifysiikan mukaan alkeishiukkasella on paitsi hiukkasen, niin myöskin aallon ominaisuuksia. Tässä on kyse siitä, että makroskooppisessa maailmassa, jossa me apinat joudumme elämään, koejärjestelyissä nämä atomaariset ilmiöt näyttäytyvät meille joko aaltoina tai hiukkasina, vaikka ne ovat tavallaan molempia.

Perinteisessä Newtonin mekaniikassa fysiikan syy-seuraus-suhde oli käsitetty ehdottomaksi: jos tunnettiin kaikki kappaleeseen vaikuttavat voimat, niin voitiin ainakin periaatteessa laskea sen liike täydellisesti. Kvanttifysiikka räjäytti tämän maailmankuvan palasiksi sikäli, että sen mukaan fysikaalisen maailman kausaliteetti on tilastollinen, eli se koskee vain yksittäistapahtumien tarpeeksi suurta joukkoa, ei yksittäistapahtumaa sinänsä. Radioaktiivisuus käy jonkinlaisesta esimerkistä: me tiedämme, että tietyssä ajassa tietty määrä atomiytimiä hajoaa, mutta on periaatteessakin mahdotonta laskea, että mikä niistä kulloinkin hajoaa.

On tietysti mahdollista, että maailmankaikkeudessa "todellisuudessa" kausaliteetti on oikeasti ehdoton, mutta sellaiselle näkemykselle ei empiria sinänsä anna tukea. Nyt joudumme elämään epätäydellisen kausaliteetin kanssa, kun käsittelemme fysiikan ilmiöitä. Makroskooppisia ilmiöitä tutkiessa kuitenkaan harvemmin tarvitaan kvanttifysikaalisten ilmiöiden huomioon ottamista.

Kvanttifysiikan keksiminen on tuottanut myöskin kvanttimystiikkaa. Eräät ovat ajatelleet, että siihen liittyvän Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen ahtaissa rajoissa maailmassa näkyy hengen vaikutus. Toiset taas yhdistävät kvanttifysiikan aaltohiukkasdualismin kiinalaiseen filosofis-uskonnolliseen käsitteeseen dao.

Yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka ovat joka tapauksessa modernin fysiikan kaksi peruspilaria ja ihan ilman mystiikkaa. Ne vaikuttavat kummatkin pätevän omalla sovellutusalueellaan. Kvanttifysiikka siis kuvaa atomaaristen ilmiöiden tasolla tapahtumista täydellisesti. Suhteellisuusteoria taas makroskooppisten ilmiöiden tasolla.

Ihmisen voi sanoa olevan jonkinlainen kulttuuria luova, säilyttävä ja välittävä suhteellisen älykäs ihmisapinalaji. Lajinimi on homo sapiens, joka tarkoittaa viisasta tai tietävää ihmistä. Silti on käynyt ilmi, että maailmankaikkeus näyttää toimivan sellaisilla tavoilla, jotka eivät ole kovin järjenmukaisia tämän apinalajin yksilöiden maalaisjärjen kannalta. Mutta sille me emme mitään voi.

Werner Heisenberg on muistellut kvanttifysiikan nk. kööpenhaminalaisen tulkinnan kehitystyötä (Fysiikka ja filosofia, v. 1958) näin.

Muistan Bohrin kanssa käydyn pitkälle yöhön jatkuneen ja lähes epätoivoiseen asetelmaan päätyneen monituntisen keskustelun. Mentyäni istuntomme jälkeen yksin kävelylle läheiseen puistoon toistelin itsekseni yhä uudestaan samaa kysymystä: "Voiko luonto olla todella niin järjetön kuin mitä nämä atomikokeet antavat ymmärtää?"

Kyllä se voi olla, sanokaa minun sanoneen.

Itse asiassa Heisenberg saattoi olla vähällä joutua 1930-luvulla vaikeuksiin kansallissosialistisessa Saksassa, koska modernia fysiikkaa pidettiin natsipuolueessa "epäarjalaisena". Siellä oli silloin valloillaan "saksalaisen fysiikan" liike. Fyysikkoa nimiteltiin "valkoiseksi juutalaiseksi", jolla nimityksellä tarkoitettiin juutalaisista pitävää "arjalaista". Myöskin ensimmäisen maailmansodan veteraania Ernst Jüngeriä (1895–1998) haukuttiin silloin juutalaisten rakastajaksi. Jünger muuten kirjoitti ensimmäisen maailmansodan päätyttyä muistelmakirjan Teräsmyrskyssä, jota Hitler arvosti. Paljon myöhemmin hän kirjoitti natsipuoluetta allegorisesti arvostelevan romaanin.

Saksalainen fysiikka vastusti modernia fysiikkaa, monimutkaista matematiikkaa, visualisoitavuuden puutetta ja intuition vastaisia teoreettisia tuloksia. Aatemaailman kannattajat olivat modernismia vastustavia romantikoita, jotka halusivat, että kokeet ja intuitio ovat sopusoinnussa keskenään ja fysiikka yksinkertaista ja helposti ymmärrettävää.

Saksalainen fysiikka pidettiin joka tapauksessa Hitlerin Saksassakin poissa valtavirran fysiikan aikakauslehdistä. joten ehkä liike ei sittenkään ollut kauhean laajalti kannatettu maassa tai edes sitä hallitsevassa puolueessa. Ja Werner Heisenbergilla tuli myös olemaan jonkinlainen osa natsi-saksan ydinohjelmassa. Ilmeisesti fysiikan tietty "epäarjalaisuus" sitten jouduttiin lopulta jossain määrin hyväksymään kansallissosialistien hallitseman Saksan korkeilla palleilla. (Vahinko vain, että juutalaiset tiedemiehet oli karkotettu ulkomaille tai tuhottu, joten heistä ei voinut olla apua Saksan ydinohjelmalle.)

Toisen totalitaristisen diktatuurin Neuvostoliiton hallitsevassa kommunistisen puolueen piirissä eli myös samankaltaisia ideologiaan perustuvia tieteenvastaisuuksia. Kyse ei ole pelkästään biologiatiedettä vääristelleestä lysenkolaisuudesta, vaan myöskin siellä monet vastustivat modernia fysiikkaa. Viralliset neuvostoliittolaiset filosofit pitivät tärkeänä, että tiedettä analysoitaisiin dialektisen materialismin kannalta. Neuvostofilosofien mukaan "proletaarisen tieteen" menetelmät ja tavoitteet olivat erilaiset kuin "porvarillisen tieteen".

Saksalainen sosialidemokraattinen teoreetikko ja poliitikko Eduard Bernstein (1850-1932) oli vuonna 1899 ilmestyneessä teoksessaan Die Voraussetzungen des Sozialismus und die Aufgaben der Sozialdemokratie (suomeksi ilmestynyt nimellä Sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian tehtävät) kaiken muun ohella todennut, että marxilainen dialektiikka on kuvaileva "teoria" mutta siitä ei ole yhteiskunnallisten ennusteiden perustaksi. Karl Marxilla oli myöskin ollut sokeat pisteensä, vaikka häntä ei voikaan suoraan syyttää kommunistien hallitsemien valtioiden rikoksista.

...Me olemme eläimiä ja sellaisina maailmankaikkeuden uhreja. Lajimme biologisessa evoluutiossa ei ole meidän ja meidän edeltäjiemme selviytymiselle ollut mitään hyötyä siitä, että me ymmärtäisimme luonnostamme tällaiset asiat. Ja siksi niiden ymmärtäminen vaatii jotain isompaa ja vaikeampaa: empiiristä tiedettä ja siihen liittyvän matematiikan osaamista. Vasta ne hallitsemalla me voimme saada ikään kuin riittävän havainnollisen kuvan maailmasta, siinä määrin kuin se on meidän lajillemme mahdollista.

Tosin tiedekään ei kykene kertomaan mitään perimmäisestä todellisuudesta, mutta ei varmaan mikään muukaan inhimillisen kulttuurin asia. Vaikka jotkut kyllä uskovat, että uskomukset kertovat jotain oikeaa todellisuudesta. Olen itse kuitenkin vaatimattomasti sitä mieltä, että suurin piirtein kaikki ihmiset kannattavat melkomoista joukkoa epätosia uskomuksia. Homo sapiens on tarinoita rakastava, kertova ja välittävä eläinlaji, ennen kaikkea.

Sadan vuoden ajan on myös yritetty saada aikaan superyhtenäisteoriaa tai kaiken teoriaa, joka yhdistäisi yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan, mutta toistaiseksi siinä ei ole onnistuttu. Albert Einstein taisi olla ensimmäinen, joka tällaista yritti.

Ja palataan sitten Carlo Rovellin tietokirjaan ja aikaisemmin mainitsemani Karl Schwarzschildin panokseen. Tämän laskelmat kertoivat, mitä tapahtuu, kun tietynkokoisesta auringosta loppuu polttoaine eli vety. Se romahtaa alkutekijöihinsä, eli siitä tulee musta aukko. Älyttömän kokoinen aurinko pienenee tässä prosessissa suhteettoman pieneksi köntäksi erittäin tiivistä tavaraa.

Painovoiman tavaton suuruus aiheuttaa myös sen, että alkeishiukkaset hajoavat lopulta kvarkeiksi. Tämä selittää sen, miten on mahdollista se, että suurikokoinen aurinko voi romahtaa erittäin pieneen tilaan.

Mustaa aukkoa ympäröivää rajaa, jonka takaa pakeneminen on mahdotonta, kutsutaan tapahtumahorisontiksi. Mustan aukon painovoima on jopa niin voimakas, ettei edes valo voi paeta sen tapahtumahorisontin sisältä, mikä on jo melko hyvin. Tapahtumahorisontin koko taas riippuu mustan aukon massasta.

Tapahtumahorisontin säde on saanut muuten nimensä Karl Schwarzschildin mukaan, jos ketään kiinnostaa.

Einsteinista ei ilmeisesti ollut kovin mukavaa, että laskelmat näyttivät kertovan, että tällaista voisi tapahtua tähdelle. Se kuulosti hänestä vähemmän mielenkiintoiselta asialta.

Einstein myöskin muuten hylki kvanttifysiikan tuomaa uutta kuvaa maailmasta, koska se ei antanut hänestä tarpeeksi täydellistä kuvaa siitä. "Jumala ei heitä noppaa", oli hänen kantansa asiaan. Sadan vuoden tutkinnan perusteella voisi kyllä jo sanoa, että tässä asiassa Einstein oli väärässä. Hänen nauttimansa – sinänsä ansioista ansaittu – arvonanto fyysikoiden ja tähtitieteilijöiden piirissä on siten voinut suunnata tutkimuksia väärillekin urille. Täytyy muistaa, että me olemme apinoita emmekä voi tarkastella maailmankaikkeutta täydellisin silmin sen ulkopuolelta. Jokainen voi erehtyä, myös suuri tieteellinen nero.

Carlo Rovelli kertoo tietokirjassaan, että yleinen suhteellisuusteoria pätee varsin pitkälle, kun kuvataan sitä, kuinka musta aukko muodostuu ja miten se siitä eteenpäin kehittyy. Populaaritieteellinen tekstinsä soljuu mukavasti, ja nähdäkseni tavallisen luonnontieteistä kiinnostuneen ihmisen pystymetsästä kannalta hän selittää vaikeat asiat riittävän selkeästi.

Olin ilahtunut siitä, miten mukava kirjaa oli lukea.

Kuten annoin ymmärtää, niin tietyllä tavalla kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Mutta lopulta mustien aukkojen tutkimisessa joudutaan kaivamaan kuitenkin naftaliinista kvanttifysiikka, kun yleinen suhteellisuusteoria ei enää päde.

Fysiikassa puhutaan singulariteetista. Kun mustan aukon rakennetta lasketaan, niin saadaan lopulta järjettömiä tuloksia, joissa on mukana ääretön. Matematiikan ulkopuolella periaatteessa mikään ei voi olla ääretön. Sellainen tulos merkitsee fysiikassa sitä, että jotain on pahasti pielessä, ja ääretön-termiä käytetäänkin silloin, kun normilaskenta ei enää päde.

Kun mustien aukkojen kuvaamisessa suhteellisuusteorian rahkeet loppuvat, niin silloin on kyse kvantti-ilmiöistä. Mustan aukon sisällä tilan geometria on erittäin pahasti vääristynyt, ja jossain vaiheessa "aukko" on pienentynyt siinä määrin pillimäiseksi, että ne alkavat vaikuttaa tapahtumiseen.

Rovelli on sisällyttänyt kirjaansa useita havainnollisia piirroksia, joista lukija näkee, miten musta aukko kehittyy ajan myötä.

Valkoinen aukko on eräässä mielessä mustan aukon vastakohta. Musta aukko rohmuaa ympäriltään ainetta sisuksiinsa hirveällä voimalla. Valkoinen aukko taas sylkee sitä pois. Carlo Rovelli osaa kertoa tavalliselle lukijalle sen, että mistä syystä tämä tilanne on syntynyt.

Vielä ei ole kuitenkaan havaittu valkoisia aukkoja. Tosin mustia aukkojakin on kyetty havaitsemaan vasta jokusen harvan vuoden ajan.

Alussa mainitsemassani Stephen Hawkingin kirjassa taidettiin mainita myös entropia. Entropia on sitä, että suljetussa järjestelmässä käyttökelpoisen energia määrä pienenee. Esimerkkinä mainitsen, että asuttamamme planeetta Maa ei ole kokonaan suljettu järjestelmä, koska aurinko syöttää tänne jatkuvasti käyttökelpoista energiaa. Sen ansiosta entropia voi pienentyä paikallisesti, ja tämä mahdollistaa tuntemamme elämän. Mutta samalla kun entropia pienenee täällä paikallisesti, niin kokonaisuutena silti entropia lisääntyy myös täällä.

Entropian lisääntymisen suunta on ilmeisesti sama kuin ajan suunta.

Carlo Rovelli taas lähestyy kysymystä entropiasta ja ajan suunnasta esittämällä analogian tasapainosta. Maailmankaikkeus pyrkii kohti tasapainoa.

Asiaan liittyy toki sellainenkin mielenkiintoinen asia, että painovoima hidastaa aikaa. Meidän näkökulmastamme musta aukko tekee tekosiaan hyvin hitaasti.  Mutta mustan aukon mielettömän supermassiivisessa painovoimakentässä kaikki tapahtuu meidän oman aikamme tapaan normaalin ajan mukaisesti, mutta muutamien mustan aukon hetkien aikana ulkopuolella oleva osa maailmankaikkeutta on voinut vanheta miljardeja vuosia. Jos voisi käväistä ihan vain pikaisesti lähellä mustan aukon tapahtumahorisonttia, niin takaisin Maapallolle päästyä voisi havaita monen asian muuttuneen. Melko kätevää!

Carlo Rovelli on yhdysvaltalaisen fyysikon Lee Smolinin (s. 1955) kanssa vuonna 1988 saanut kehitetyksi teorian silmukkakvanttipainovoimasta. Sen on tarkoitus olla hyvä yritys yhdistää yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka. Kuusi ja puoli vuotta sitten oli Tähdet ja avaruus -lehdessä julkaistu aihetta käsittelevä populaaritieteellinen artikkeli Silmukkakvanttipainovoima otti askeleen kohti mustan aukon selitystä. Ehkä tässä on jotain perääkin. Englanninkielisestä Wikipediasta taas löytyy piiitkä artikkeli samasta aiheesta otsikolla Loop quantum gravity. Sivun alussa on kuitenkin virallinen varoitus siitä, että teksti on liiallisessa määrin tekninen tavallisen lukijan kannalta. Ja toivomus siitä, että artikkelin laatua parannettaisiin.

Transistorit muuten perustuvat kvanttifysiikkaan ja ydinvoima, ydinaseet ja GPS-paikannuksen toiminta yleisen suhteellisuusteorian huomioonottamiseen.

Mutta jos palaan ihan lopuksi takaisin vielä entropiaan. Ainakin minusta on lohdullista ajatella, että maailmankaikkeus päättyy lopulta, silmittömän pitkien aikojen kuluttua kuitenkin vasta, lämpökuolemaan. Lämpötilaeroja ei tässä erittäin kaukaisessa tulevaisuudessa enää ole. Mitään ei oikeastaan voi enää tapahtua.

Entropia syö lopulta kaiken. Carlo Rovelli toteaa kirjassaan, että me ja muut eläimet olemme tässä suhteessa samanarvoisia ja samassa tilanteessa ja sama kohtalo odottaa meitä kaikkia. 

Lisätäkseni pökköä pesään, niin olen myöskin tavannut ajatella, että asuttamaltamme planeetalta loppuvat lopulta uusiutumattomat raaka-aineet. Emmekä me koskaan kykene ulottumaan omaa aurinkokuntaamme kauemmaksi. (Tällaisesta tulevaisuudenkuvasta on muuten Hannu Rajaniemi kirjoittanut mainion kolmiosaisen Kvanttivaras-tieteistarinan.)

Taannumme lopulta lähemmäksi kivikauden elämäntapoja. Ja lopulta tänne tulee kuuma, melko pitkän ajan kuluttua. Meidän lajimme ei ole silloin enää aikoihin ollut olemassa. Aurinko paisuu pikku hiljaa punaiseksi jättiläiseksi ja nielaisee Maapallon. Ja jo kauan ennen sitä kaikki elämä on kuollut täällä jo lämpöhalvaukseen.

Lisäksi jo kauan ennen maailmankaikkeuden lämpökuolemaa maailmankaikkeutemme laajenemisesta huolta pitävä pimeä energia erottaa galaksit toisistaan, ja sitten tähdet toisistaan. Lopulta ei edes periaatteessa ole mahdollista matkata enää toisiin aurinkokuntiin.

(Carlo Rovelli ei ole kuitenkaan esityksessään näin masentava kuin minä, jos sitä pelkäät. Tämä on minua, ei häntä.)