Hieman aitoa kosmologian filosofiaa

Consolatio philosophiae:

Kaikella mikä alkaa olla olemassa on sitä edeltänyt syy; maailmankaikkeus alkoi jossain vaiheessa olla olemassa; siten maailmankaikkeudella on sitä edeltänyt syy; ja se syy on tietysti Jumala, joka alkoi jossain vaiheessa olla olemassa; joten Jumalankin olemassaololle on olemassa jokin Häntä/Sitä edeltänyt syy.

Tähän voi väittää vastaan tietysti, että Jumala on sellainen olio, ettei se tarvitse sitä edeltänyttä syytä olla olemassa. Kun Hän/Se on "aina" ollut olemassa.

Joten korjataan ylläolevaa päättelyketjua hieman esittämällä analoginen väittämä:

Kaikella mikä alkaa olla olemassa on sitä edeltänyt syy; maailmankaikkeus alkoi jossain vaiheessa olla olemassa, ja koska maailmankaikkeus on taustallakin olevine luonnonlakeineen "aina" ollut olemassa, se ei tarvitse sitä edeltänyttä "syytä" selityksenä olemassaololleen.

Eräät pitävät kuitenkin yllä olevan kaltaisia pähkäilyjä hedelmättöminä spekulaatioina, sillä heidän mielestään pelkkä filosofointi tai "päättely" ei voi antaa tietoa oman pään ulkopuolisesta maailmasta. Tieto on heistä ennen kaikkea empiriirisen tutkimuksen tulosta. He sanovat, että ilman havaintoja ei kuitenkaan ole ilmiöiden tulkintaa, eikä liioin tieteellisiä teorioita. Tässä voi ehkä lopuksi vielä mainita senkin, että tieteessä termi teoria ei merkitse villiä spekulaatiota, arvausta tai ideaa vaan näkemystä, jota tukee merkittävä ja mahdollisimman objektiivinen todistusaineisto.

Wikipediassa on myöskin artikkeli tieteellisestä menetelmästä, jonka saavutusten ansiosta sinäkin luet tätä blogimerkintää.

New York, uusi pormestari; avoin yhteiskunta

Yhdysvaltain New Yorkin osavaltion suurimman kaupungin New Yorkin uudeksi pormestariksi tuli äskettäin valituksi demokraattisissa vaaleissa ensimmäistä kertaa historiassa muslimi. Kyseessä on ugandalaistaustainen Zohran Mamdani (s. 1991).

Miehen isä on ugandalainen antropologi ja poliittinen kommentaattori Mahmood Mamdani ja äitinsä on islamilaista huivia käyttämätön intialaistaustainen elokuvantekijä Mira Nair.

Zohran Mamdani on tullut poliittisesti tunnetuksi siitä, että hän kannattaa "demokraattista sosialismia". Tämä saattaa olla ja todennäköisesti onkin eräänlainen kiertoilmaus jonkinlaiselle modernille sosialidemokratialle eikä täten tarkoita sitä, että Mamdani edes periaatteessa haluaisi ottaa talouselämän ja yritykset julkisen vallan omistukseen.

Yhdysvallat vain sattuu olemaan erikoinen maa, jossa minkä tahansa lainen sosiaalinen poliittinen liike joutuu välittömästi leimatuksi kommunismiksi.

Aloittavan pormestarin Zohran Mamdanin vastustajissa on ollut sellaisiakin, jotka ovat sitä mieltä, että hän on sekä muslimi että kommunisti. Koska kommunisti-termillä kuitenkin täysipäiset ihmiset tapaavat viitata marxismileninismin, joka on totalitaristisen lisäksi ateistinen ja uskonnonvastainen ideologia, kannattajiin, niin tuollainen tyypittely on, sanotaanko, hieman epäreilua. Mamdani voisi olla ideologisesti muslimi, taikka ideologisesti kommunisti, mutta hän ei voi olla samanaikaisesti kumpaakin.

Kyseessä on samanlainen nimittely, kun eräät ovat kutsuneet Suomen eduskunnan nykyistä puhemiestä Jussi Halla-ahoa fasistiksi, rasistiksi ja natsiksi. Ja eräät suomalaiset ovat idän kiihkonationalistista hirmuhallitsijaa Putinia mukaillen nimittäneet tämänhetkistä Suomen hallitusta natsihallitukseksi.

Onneksi puhemiehen virka on kuitenkin Suomen tasavallan toiseksi korkein virka. Sille Putinkaan ei voi mitään.

Mamdani joka tapauksessa kannattaa sellaisia sosiaalisia uudistuksia, jollaisista ei Suomessa olisi minkäänlaisiksi erityisen järkytyksen aiheiksi. Mutta niillä on varsin huono läpimenon mahdollisuus New Yorkin kaupungissa jo pelkästään siksi, että asia riippuu paljon osavaltion päättäjien tahtotilasta. Ja toiseksi yhdysvaltalaisittain ehdotukset ovat varsin radikaaleja. Uusi pormestari lupaa perustaa viisi julkista maitokauppaa (maitokauppa on oma ilmaisuni), jotka myyvät terveellistä ruokaa kaupunkilaisille, ja hän lupaa myöskin ilmaisen päivähoidon pikkulapsille, ja vieläpä hän ehdottaa ilmaisia bussimatkoja. Busseilla kulkeminen on harvassa paikassa Suomessakaan ilmaista, mutta New Yorkin kaupungissa tilanne olisi kiireellisempi siltä kannalta, että kalliissa kaupungissa monilla on vaikeuksia ylläpitää valmiutta oman henkilöauton käyttöön, eikä heillä sitten ole kyllä varaa maksella jatkuvasti taksimatkojakaan töihin ja takaisin.

Uudistukset on tarkoitus rahoittaa kiristämällä yritysten ja miljonäärien verotusta. Yhdysvalloissa sillä suunnalla voisi löytyäkin työsarkaa, mutta eivät miljonäärit, taikka miljardöörit, välttämättä ole valmiita rahoittamaan sellaisia puolueita, joiden edustajat kannattavat tällaisia asioita. Ja rahahan ratkaisee.

Maailma on toisaalta täynnä liittovaltioita, joissa hommat on hoidettu hivenen Yhdysvaltoja sosiaalisemmin, kuten Australia, Uusi-Seelanti ja Kanada. 

Joka tapauksessa Suomen Yleisradiokin on nimittänyt Zohran Mamdania populistiksi. Kiitoksia, Yle.

Mutta ainakin nuo asiat on nyt Yhdysvalloissa nostettu politiikan puheenaiheiksi. Siitä se lähtee, jos on lähteäkseen.

Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump on lievästi järkyttynyt miehen valituksi tulemisesta tehtäväänsä. Mutta ei se mitään. Järkytystä maailmassa riittää, ja järkyttyminen on ihan normaali tapa suhtautua asioihin politiikan rajattomassa maailmassa.

Nyt sitten vain odottamaan, että New Yorkin pormestariksi tulee jonain päivänä valituksi kansallissosialisti. Niin muslimit kuin kansallissosialistit voivat olla länsimaisissa yhteiskunnissa nuivittuja uskonryhmiä.

Zohran Mamdani voi olla ihan okei heppu, joka pitää kammottavana sellaista, että islamiin on alun perin kuulunut sen profeetan ajatusten ohjaamana periaate käydä asein toisinajattelijoita vastaan. Mamdani on voinut ihan itse määritellä sen, mikä on hänen mielestään "oikeaa" islamia.

Samoin kansallissosialisteihin aikoinaan kuulunut, sittemmin kuuluisaksi tullut heppu nimeltä Oskar Schindler (1908-1974) on voinut ihan itse määritellä sen, mikä on hänen mielestään "oikeaa" kansallissosialismia. (Ja olikin tehnyt niin, vaarantaen sitä tehdessään vapautensa, terveytensä ja henkensä.)

Tällaisiin määrittelyihinhän ei mitään profeettoja tarvita, on kyse sitten profeetoista Muhammad tai Adolf Hitler tai näiden oppeja ja kantoja koskevista vallitsevista tulkinnoista ja käsityksistä uskovaisten yhteisössä tai sellaisen ulkopuolella.

Tämä ei tietysti ole nykyään kovinkaan suosittu ajatus, mutta sanon nyt, että minusta juutalaisen miehen tulisi voida pitää julkisesti päässään kipaa ja että juutalaisen ihmisen tulisi voida pitää kaulassaan Daavidin tähti -riipusta joutumatta häirinnän tai fyysisen hyökkäyksen kohteeksi.

Myöskin voisin sanoa vakaan kantani olevan, että kaikkien ideologioiden pyhiä asioita tulee saada kuvaannollisesti lyödä julkisestikin kuin vierasta sikaa. Niin, ja uskonnotkin ovat inhimillisiä, toisin sanoen ihmisen luomia ideologioita aivan kuten poliittisetkin ideologiat. (Niin ja elämänfilosofiatkin kuuluvat tähän joukkoon.) Näin asiat nähdään liberaaleissa yhteiskunnissa, mutta ei-liberaaleissa yhteiskunnissa meininki saattaa tietenkin olla toinen.

Lisäksi olen sitä mieltä, että naisia ja tyttöjä ei pitäisi pakottaa pukeutumaan siveästi tai vaatimattomasti, ja miespuolisten ihmisten tulisi vakaumuksesta tai sen puutteesta huolimatta voida pitää itsensä kurissa eikä ruveta seksuaalisesti häiritsemään sellaisia naisia ja tyttöjä, jotka ovat "vääräuskoisia" tai jotka ovat pukeutuneet "väärin" tai joiden seurana ja turvana ei ole näiden miespuolista sukulaista. Paljon pienempi synti kuin naisen tai tytön raiskaaminen on sellainen, että tuollaiseen toimintaan vetoa tuntevat miehet ja muut miespuoliset ihmiset panisivat toisiaan. Mutta tämä on tietysti vain minun mielipiteeni. Ja liberaalien ihmisten mielipide.

Jotkut jumalistakin saattaisivat olla eri mieltä asiasta minun kanssani, jos siis sellaisia taikaolentoja olisi oikeasti olemassa. Taikaolentojen olemassaolon puolesta ei ole vielä tällä hetkellä kuitenkaan olemassa empiiristä todistusaineistoa.

Olen myöskin sitä mieltä, että ihmisten tulisi liberaalissa yhteiskunnassa saada olla eri mieltä historiantutkijoiden kanssa historian tapahtumista, ja tuoda mielipiteensä vielä julkikin. Esim. holokaustista eli Hitlerin Saksan kansallissosialistien toisen maailmansodan aikana suorittamasta juutalaisten kansanmurhasta. Sanoin "liberaalissa", ja tämä tarkoittaa sitä, että ei-liberaalissa yhteiskunnassa sellainen voi tietysti olla kiellettyä.

Ja jos ihmiset haluaisivat olla eri mieltä historiantutkijoiden kanssa siitä, että muinaisroomalainen urhea ja suurenmoisen itserakas ja kunnianhimoinen kusipää, valtiomies, kirjailija ja sotapäällikkö Gaivs Iulivs Caesar (100–44 eKr.) on todella ollut joskus olemassa, niin heillä täytyisi mielestäni olla siihen täysi oikeus, ja myöskin tuoda mielipiteensä julki.

Sama koskee tietenkin esim. mielipiteitä Paavo Väyrysen olemassaolosta tai maamme vuoden 1918 kansalaissodan historiallisuudesta.

Liberaaleissa yhteiskunnissa voidaan vapaasti keskustella myös vaikeista ja kiistanalaisistakin aiheista ja jopa sietää hölmöjen mielipiteiden julkituomista. Suvaitsevaisuus tarkoittaakin juuri sietämistä. Epäliberaaleissa yhteiskunnissa taas sellainen voi olla vaikeampaa. Filosofi Karl Popper (1902-1994) oli nimittänyt sellaisia yhteiskuntia heimokantaisten tabujen yhteiskunniksi vuonna 1945 ilmestyneessä kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset.

Avoimessa yhteiskunnassa toinen ihminen voi olla omasta mielestä väärässä, mutta ei hänen kurkkuunsa saa silti käydä eikä usuttaa väkijoukkoa tai edes virkavaltaa hänen kimppuunsa.

Asioista voidaan keskustella ja väitellä ja omaa kantaa voi puolustella perusteluin. 

Toisen poliittiseen toimintaan saa puuttua ainoastaan silloin, jos kyseinen poliittinen toiminta todella uhkaa hävittää suvaitsevaisuuden. Siteeraan ko. Popperin teosta:

Vähemmän hyvin tunnettu on suvaitsevaisuusparadoksi: rajoittamattoman toleranssin pitää johtaa toleranssin katoamiseen. Jos me laajennamme rajoittamatonta toleranssia myös niihin, jotka ovat suvaitsemattomia, jos me emme ole valmiina puolustamaan suvaitsevaista yhteiskuntaa suvaitsemattomien hyökkäystä kohtaan, niin silloin suvaitseva tulee tuhotuksi ja suvaitsevaisuus tämän mukana.

Lisäksi minä haluaisin sanoa, että lasten ympärileikkauksen, jossa on kysymys lasten silpomisesta, tulisi olla lailla kiellettyä liberaalissa yhteiskunnassa. Sanoin "liberaalissa", ja tämä tarkoittaa jälleen sitä, että ei-liberaalissa yhteiskunnassa sellainen voi tietysti olla sallittua.

Mielestäni myöskin uskonnollisen kiellon olla syömättä jotain eläintä tulisi olla kiellettyä. Rajaisin vaatimukseni kuitenkin semmoisiin tilanteisiin, joissa käytäntö johtuisi siitä, että uskonnollisista syistä vihataan jotain eläinlajia eikä siksi suostuta nauttimaan sen lihaa. Mutta jos taas jotain eläinlajia uskonto pitäisi korkeassa arvossa eivätkä sitä kannattavaan uskonyhteisöön kuuluvat ihmiset siksi syö sen lihaa, niin tällaisen pitäisi olla minusta sallittua. Tämä ei ole sinänsä liberaali mielipide, mutta sitä pitää pärjätä sillä, mitä on.

...Parasta tietenkin olisi, mikäli voitaisiin jalostaa sellainen eläinlaji ruoaksi, joka haluaa tulla syödyksi. Tällainen oli ollut yhdessä kuusiosaisessa kirjatrilogiassa, jonka viimeisen osan olen juuri saanut luettua (tai, no ei, on jäänyt vähän vajaaksi, mutta tällä viikolla saan kuitenkin sen luettua ihan loppuun).

Olen myös sitä mieltä, että yleensä uskonnon uhreja tuottavien kulttien tulisi olla yhteiskunnassa kiellettyjä. Lasken joukkoon menestysteologiaa kannattavat yhteisöt sekä myös sellaiset "kirkkokunnat", joiden tehtäviin kuuluu rahan lapioiminen seurakuntalaisilta "kirkon" johtajille. (Termi menestysteologia viittaa sellaiseen uskonnollisen oppiin, jonka mukaan oikein uskomiseen kuuluu ja liittyy ajallinen menestys.)

I PS.: 

Lopuksi siteeraan Tieteessä tapahtuu -lehdessä julkaistua mielestäni mainiota, asiallista ja asiapitoista Tom Holménin artikkelia kirjoittamaa Vaikeinta Jeesuksessa on uskoa siihen, että hän oli Palestiinan juutalainen. Näillä sanoilla se alkaa. Suhtaudu:

Kun Jeesus Nasaretilaista tarkastellaan historian henkilönä, näkyviin ei tule ensimmäistä kristittyä, varhaishumanistia, esidemokraattia tai protoarjalaista, vaan Palestiinan juutalainen, jossa ei oikeastaan ole muuta erityistä, kuin että ilman häntä maailmanhistoria olisi totaalisesti toisenlainen. Vaikeinta Jeesuksessa onkin ”uskoa” häneen aikansa juutalaisena.

Artikkelissa kerrotaan, että Jeesuksen elinaikana juutalaisuus on ollut varsin moninaista eli ei ollut yhtä tiettyä standardia "olla juutalainen" tai "uskoa juutalaisesti". Siinä myös kiistetään ponnekkaasti sellainen usein kannatettu näkemys, että Jeesus olisi kannattanut jotain tavanomaisista juutalaisen uskonnon käsityksistä selvästi eroavaa kantaa tai asennekokoelmaa.

Siinä kerrotaan myös, että puhe Jumalan valtakunnasta ei ollut mikään tavaton ilmiö Jeesuksen ajan juutalaisuuden piirissä, mutta hänen julistuksessaan sillä oli joka tapauksessa erityisen keskeinen asema. Uuden testamentin mukaanhan hän oli puhunut siitä suorastaan koko ajan.

(Neuvostoliiton avantgardistisen kirjallisuuden mestarin Daniil Harmsin (1906-1942) mukaan taas Venäjän kansallisrunoilija Aleksandr Puškin (1799-1837) rupesi aina heittelemään kiviä nähdessään niitä (siis kiviä). Harmsin kirjoitustaide veikin hänet lopulta vankilaan, missä hän kuoli. Harms ei liity kauhean paljon nyt tässä käsittelemäni Jeesus-osion aiheeseen, mutta ei se mitään. Tein sen silti.)

Artikkelin mukaan vaikka Jeesusta aikansa juutalaiset olivat saattaneet epäillä Israelin Jumalan kanssa tehdyn Liiton nuivimisesta, niin oikeasti Jeesus tapasi vain esittää asiat omaa persoonaansa korostaen ja että hän siitä huolimatta todennäköisesti kannatti Liittoa.

Tässä tulee kuitenkin nyt siteerattua kyseistä tekstiä melkoisen paljon.

Artikkelissa on kaksi mainiota kohtaa, joissa käsitellään sitä, kuinka eri aikoina erilaisia kantoja kannattaneet ihmiset ovat halunneet kaikki esittää Jeesuksen olleen lähellä juuri heidän omia kantojaan.

Kohta 1: 

Kuten on todettu, aikojen ja tapojen vaihtuessa Jeesuksesta on kehkeytynyt milloin valistusaatteellinen, milloin liberaali optimisti, milloin arjalainen, milloin taas demokratian ja tasa-arvon edistäjä. Kiehtovalla tavalla yhteiskunta ei koskaan tunnu tulevan tarpeeksi maallistuneeksi ollakseen kiinnostumatta katsantokantojensa vanhurskauttamisesta Jeesukseen viittaamalla.

Mahdollisesti eräs selvimpiä tämän päivän esimerkkejä kyseisestä taipumuksesta on poliittisesti korrekti Jeesus, joka on diplomaattinen, hienotunteinen ja suvaitsevainen. Jeesus ja hänen aikansa osoittautuvat kovin vieraiksi tällaisille näkemyksille.

Kohta 2:

Jeesuksen tulkitseminen hänen omasta kontekstistaan käsin merkitsee sitä, ettei häntä voi kuvata joukkoon jotenkin eksyneeksi humanistiksi. Siitä huolimatta, että monia yhtymäkohtia löytyykin, kuten esimerkiksi Jeesuksen asenne niin sanotusti syntisiä ja muita ulkopuolisia kohtaan, ei osasta voi johtaa kokonaisuutta sortumatta anakronismiin.

Ne, jotka ehkä ovat valmiita hurraamaan Jeesuksen varauksettomalle asenteelle kaikkein syrjäytyneimpiäkin kohtaan, varmasti vaikenevat kuullessaan joutuvansa kadotukseen, elleivät ryhdy Jeesuksen seuraajiksi ja noudata hänen opetuksiaan. Samoin moraalin saralla moniarvoisuuden nimiin vannova yhteiskunta tuskin kykenee tuntemaan omakseen Jeesuksen ja hänen aikansa arkaaista yksiarvoisuutta, tuli kysymykseen sitten avioliittoetiikka tai samaa sukupuolta olevien suhteet.

Kun nykyään voidaan vaikka puhua "kristillisestä politiikasta", niin piintyneesti maallistuneet ihmiset voivat hyvin sanoa, että uskontoa ei pidä sekoittaa politiikkaan, mutta kuitenkin jos jokin uskonnollinen tai uskonnollispoliittinen taho joskus puolustaisi julkisuudessa jotain näiden maallistuneiden kannattamaa asiaa, niin he eivät suinkaan olisi ensimmäisinä ampumassa viestintuojaa alas.

Mutta kyllä todellinen tai kuvaannollinen parta varmaan tosiaankin värisisi ja pärisisi nykyajankin ihmisillä sukupuolesta riippumatta, jos he pääsisivät aikakoneella tapaamaan historiallista Jeesusta. "Et sinä noin voi sanoa!" he voisivat huutaa päin Jeesuksen naamaa. "En äänestä sinua!" (Keskustelukielinä toimisivat mitä todennäköisimmin hyvin sekä aramea, heprea että kreikka.)

Jeesus oli juutalaisten pääsiäisenä ratsastanut Jerusalemiin aasilla. Modernin sanonnan mukaan taas aasit ratsastavat nykyään Jeesuksella.

II PS: Lukijaa saattaa kiinnostaa nyt lähes kolmen vuoden ikään ehtinyt blogimerkintäni otsikolla Mitä ajattelen Jeesuksesta nykyään.

Kuinka paljon minä kunnioitan "Jumalaa"

Wanhassa kunnon juutalaisessa uskonnossa on kielletty jumalan kuvan tekeminen, koska se voisi johtaa epäjumalien palvontaan.

Juutalaisuuden jälkeläisessä normikristinuskossa, jossa pidetään Jeesus Nasaretilaista Jumalan poikana, on voitu ainakin kuvata Jeesusta, koska tämän oletetaan olleen ja olevan myös ihminen jumaluuden ohella.

Jeesus Nasaretilaisen asema tässä uskonnossa irrottaa tämän juutalaisuuden jyrkästä monoteismista.

Myöhempi juutalaisuuden ja kristinuskon jälkeläinen islam myöskin kieltää tekemästä jumalasta kuvaa.

Juutalaisuuteen kuuluu myös kielto lausua Jumalan nimi turhaan. Ja tämä koskee eniten varsinaista nimeä Jahve, mutta ei juutalaisuuden piirissä Jumalaa mainita muutenkaan mielellään turhaan. Voidaan sana "Jumalakin" sensuroida erilaisilla kikkailuilla.

Islamin piirissä taas pidetään Jumalan nimen lausumista turhaan suorastaan hyveenä, mikä on minusta hieman omituista.

On siis olemassa wanhastaan erityisiä tapoja kunnioittaa Jumalaa. Kun kirjoitan sanan isolla alkukirjaimella, viittaan siihen joidenkin uskontojen opinkappaleeseen, jonka mukaan on olemassa ainoastaan yksi Jumala, joka on luonut kaiken ja joka vaikuttaa jatkuvasti luomassaan maailmassa.

Jumala-sanan kirjoittamista isolla alkukirjaimella voidaan perustella sillä, että kun on oman uskonnon teologian mukaan olemassa vain yksi jumala, niin sana "jumala" toimii silloin myös hänen nimenään tai sen korvikkeena.

Toisaalta voidaan silti sanoa, että Jumala isolla J:llä on kuitenkin yksi jumalista, kuten onkin.

Eri uskontojen jumalia on yhteensä aivan valtava määrä. Jokainen voi yrittää laskea niiden lukumäärän halutessaan.

Normikristinusko on kuitenkin minusta vuosien varrella pitkälle hiipunut pois.

En oikeastaan edes katso, että voisin uskoa minkäänlaiseen määritelmään Jumalasta.

Siksi kunnioitan häntä ajattelemalla sanan "Jumala" lainausmerkkien sisällä.

Oikea Jumala paenneekin inhimillisiä määrittelyitä. Tai mistä sitä tietää.

Uudet virkanimikkeet epäsukupuolitetuissa viroissa

On näköjään olemassa Wikipediassa artikkelikin aiheesta sukupuolittuneisuus suomen kielessä. Siinä käsitellään myös ammattinimikkeiden historiallisista syistä johtuneesta sukupuolittuneisuudesta.

Tässä olisi esimerkkinä useita tunnettuja wanhoja ammattinimikkeitä:

virkamies
palomies
talonmies
lakimies
esimies
ulosottomies
perämies

Periaatteessa nimikkeissä sana "mies" voitaisiin korvata sanalla "henkilö", mutta sanasta tulisi silloin varmaan useimpien suomalaisten mielestä liian pitkä ja jäykkä. Jälkimmäisessä sanassa on kuitenkin kolme kirjainta enemmän kuin edellisessä. Vai miltä nämä teidän mielestänne näyttävät?:

virkahenkilö
palohenkilö
talonhenkilö
lakihenkilö
esihenkilö
ulosottohenkilö
perähenkilö

Minusta esihenkilö on näistä ainoa, joka voisi kelvata jatkuvaan käyttoon johtuen siitä, että yhdyssanan ensimmäinen osa "esi"-, joka sisältää vain kolme kirjainta, tekee sanasta riittävän lyhyen.

Muita nimikkeitä varten ehdottaisin sellaista, että sana "henkilö" lyhennettäisiin ja rankasti muotoon "lö". Sanaa ei pitäisi käyttää omana erillisenä sananaan koskaan, vaan sitä käytettäisiin ainoastaan tällaisten ammattinimikkeiden jälkimmäisenä osana. Saataisiin kätevästi tällaiset ammattinimikkeet:

virkalö
palolö
talonlö
lakilö
esilö / esihenkilö
ulosottolö
perälö

Natsi-Saksa ja kommunisti-Neuvostoliitto: kaksi veljestä ja veljen pettäminen

Kyllä minä hyväksyn natsi-Saksan sotilaallisen hyökkäyksen sen liittolaisen kommunisti-Neuvostoliiton kimppuun vuonna 1941. Nämä kaksi maata olivat sentään yhdessä lopettaneet Puolan itsenäisyyden ja itse asiassa lakkauttaneet koko valtion ja maan vuoden 1939 syyskuussa. Hyväksyisin samasta syystä myös sen, jos kommunisti-Neuvostoliitto olisi hyökännyt liittolaisensa natsi-Saksan kimppuun. Jälkimmäinen vain ehti toteutuneessa historiassa ryhtyä liittolaisensa jyrkkään pettämiseen ensin.

Muistan kuin eilisen päivän sen, kun Neuvostoliiton tosiasiallinen diktaattori, maan kommunistisen puolueen pääsihteeri Josif Stalin, päivitti itsensä datshalleen järkyttyneenä siitä, että Saksa oli hyökännyt. Maat sentään olivat jossain määrin ymmärtäneet toisiaan samankaltaisten poliittisten järjestelmiensä vuoksi. Ja Puolan sotilaallisen kukistamisen päätyttyä Saksa ja Neuvostoliitto olivat jopa pitäneet vuoden 1939 syksyllä yhteisen voitonparaatin Brest-Litovskissa.

Maiden liittoa seurasi paljon ikävyyksiä niiden välissä oleville maille. Neuvostoliitto kykeni marraskuun viimeisenä päivänä aloittamaan sodan Suomea vastaan, koska se tiesi, ettei Saksa puuttuisi asiaan millään lailla. Saksa oli jopa estänyt Suomen Italiasta ostamien Fiat-hävittäjien kuljettamisen ostajalle eli Suomeen alueensa halki.

Neuvostoliitto oli lopulta kuitenkin toisen maailmansodan voittajavaltioiden joukossa ja siksi sai pitää saaliinsa. Länsivaltojen vaatimuksesta tosin Puolan kansakunta valtiona perustettiin uudelleen. Se vain joutui vuosikymmenien ajaksi Neuvostoliiton rautakoron alle, siis aina siihen asti, kun sen järjestelmä alkoi natista liitoksissaan 1980-luvulla. Natsi-Saksa taas oli armeliaasti hävinnyt maan päältä jo toisen maailmansodan loppuselvittelyissä.

Anglikaaninen kirkko on nyt ikään kuin tai jopa tosiasiallisesti jakaantunut kahtia

Anglikaaninen kirkko – ja sen tuore hajaannus – sattuu olemaan tämän blogimerkintäni aihe, mikä voi herättää suurta vihastusta, ja sen kirjoittamista voidaan laajalti pitää huonona siirtona.

Aihe voi myös tuntua suomalaisista lukijoista kaukaiselta asialta, vaikka kyseinen kirkkokunta on kuitenkin jäsenmäärältään suurin kaikista protestanttisista kirkkokunnista, joten voidaan sanoa ainakin maailmalla sillä olevan merkitystä. Luterilaisuus taas on varsin pieni protestanttiseksi kirkkokunnaksi. Näh näh, oikea lahko. (Sanon nyt kuin Matti Vanhanen aikoinaan: "Anteeksi.")

Olen saanut jostain sen käsityksen, että Anglikaanisen kirkon teologia on lähinnä reformoitua mallia, mutta sen kirkkojärjestys ja uskonnonharjoitus ovat siihen nähden melko katolistyyppisiä. Anglikaaninen kirkko onkin toiminut eräänlaisena välittäjänä roomalaiskatolisen kirkon ja protestanttisten kirkkojen välillä.

Nimensä mukaisesti kirkko on Englannin kirkko, joka on sitten levinnyt ympäri maailmaa englantilaisen ja brittiläisen imperialismin ja siirtolaisuuden mukana viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana. Ja toki suuressa määrin myöskin ihan lähetystyön kautta.

Kuuluisa rotusortohallinnon vastaisesta rauhanomaisesta toiminnasta tunnettu eteläafrikkalainen arkkipiispa Desmond Tutu (1931-2021) oli eläessään ollut Anglikaanisen kirkon hanuja. Nuorena olin muuten yrittänyt maalata hienon muotokuvan öljyväreillä hänestä. (Taulu ei ole säilynyt nykyaikaan.)

Anglikaanisen kirkon hengellisenä johtajana toimii Canterburyn arkkipiispa. Tämänhetkinen korkein eli kaikkein ylin kirkon johtaja taas on kunkinhetkinen YKK:n hallitseva monarkki. Joka tällä hetkellä on kuningas Charles.

Tämän pitkän johdannon kautta pääsen vihdoin kiinni otsikon aiheeseen:

Olen tavannut lueskella silloin tällöin yhdysvaltalaisten vapaa-ajattelijoiden blogeja sisältävää sivustoa (voi tuonne toki kirjoittaa muitakin englannin kieltä käyttäviä vapaa-ajattelijoita kuin yhdysvaltalaisia) nimeltään Freethoughtblogs. Omat uskonnolliset käsitykseni ovat siinä määrin pehmeitä ja pyöreitä, että melkein itsekin käyn vapaa-ajattelijasta. 

Sivustolla on julkaistunut 21.10.2025 jKr. Adam Leen kirjoittama blogimerkintä otsikolla The Anglican schism culminates.

Hän antaa siinä ymmärtää, että näyttää siltä kuin Anglikaaninen kirkko olisi jakaantunut (tai jakaantumassa) kahtia. Merkittävä osa kirkon teologeista ja virkahenkilöistä on nimittäin sitä mieltä, että on sääli, että kirkossa on ruvettu hyväksymään naispuolisia pastoreita viroissa. Myöskin väki on voinut olla hyvin järkyttynyttä siitä, että viime aikoina kirkon piirissä päättäjät ovat alkaneet yhä enenevässä määrin suvaitsemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Jälkimmäisessä tapauksessa on siis mitä ilmeisimmin kyse siitä, että ei haluta antaa näihin vähemmistöihin kuuluville oikeutta tulla vihityksi haluamansa laisen henkilön kanssa kristilliseen – tai anglikaaniseen – avioliittoon. Mutta mukana toki saattaa olla joskus myös pitemmälle vietyä inhoa.

Konservatiivisten lähinnä afrikkalaisten anglikaanisten paikalliskirkkojen liitto, joka käyttää itsestään nimitystä Global Anglican Future Conference (=Maailmanlaajuinen anglikaaninen tulevaisuuskonferenssi) on ilmeisesti nyt sitten julkisesti ilmaissut, että he ovat ottaneet haltuunsa anglikaanisen ehtoollisen ("taken control of the Anglican Communion").

Ehtoollinen on ollut alun perin kristinuskoisten Jeesus Nasaretilaisen – kuoli 30-luvulla kiduttavasti teloitettuna –  ja tämän antaman uhrin muistoksi tai pyhäksi kunniaksi viettämä muistoateria, joka on aikaa myöten käytännön syiden vuoksi supistunut siihen, että ehtoollinen jaetaan seurakuntalaisille vain suppeana ja kitalakeen helposti tarttuvana minileipänä sekä siemauksena viiniä.

Tämä GAFCON kannattaa vuonna 2008 julkaistua Jerusalemin julistusta, joka kannattaa näitä perinteisinä ja muuttumattomina kristillisinä arvoina pitämiään asioita muuttuvassa maailmassa.

GAFKON-lafkan teologista kantaa kannattavat anglikaaniset kirkot ovat näinollen nyt siis sanoutuneet irti Canterburyn arkkipiispan alaisuudesta sekä muista asiaan liittyvistä asianhaaroista.

Anglikaaninen kirkko on täten enemmän tai vähemmän virallisesti jakaantunut kahtia. Canterburyn arkkipiispa ei ole enää kaikkien anglikaanien hengellinen johtaja. Kirkko on jakautunut siis modernimpaan ja perinteisempään versioon.

Mutta tulevaisuus näyttää, että missä määrin Anglikaaninen kirkko todella on jakautunut kahtia. Onko tämä pelkkä lyhyt puffahdus, joka päättyy konservatiivisemmilla anglikaanisilla kansanosilla maailmalla suruun? Vai onko meillä maailmassa todellakin esim. viiden vuoden kuluttua kaksi merkittävää mutta teologisilta kannoiltaan jossain määrin eriävää kirkkokuntaa anglikaanisen maailman sisällä.

Se on joka tapauksessa varsin varmaa, että seuraavien 20 vuoden aikana ei Englannin valtionkirkkona tule toimimaan muu kuin perinteinen, ei kun tämä nykyisin moderni ja huippunykyaikainen, anglikaaninen kirkko.

Jos ketään kiinnostaa oma teologinen asemani, niin oma virkakäsitykseni on mahdollisimman matalakirkollinen, joten en edes periaatteessa osaa ottaa osaa kiistaan taikka kiistoihin virkakäsityksistä, varsinkaan, kun en tapaa käydä missään messuissa tai jumalan- tai temppelipalveluksissa tms.

Tai, no, oikeasti olen sitä mieltä, että ei pidä kristillisessä seurakunnassa olla sen enempää pappeja kuin pastoreitakaan, joten kysymys on kannaltani mieletön. Ja yritänkö minä nyt matkia Wittgensteinia (1889-1951)?

Mitä taas tulee kysymykseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöläisten oikeuksista tulla vihityksi pyhään avioliittoon kirkossa, niin mielestäni sen pitäisi olla kunkin kirkkokunnan oma asia, että kuinka asiaan suhtautuvat. Jokaisella on toki oikeus perustaa oma kirkkonsa tai uskonnollinen yhdyskunta.

Itse kannatan edistyksellisyyttä vain kohtuullisessa määrin toki. En esim. yritysten sosialisointia, rotuoppia valkoisten pahuudesta, käsitystä Suomen itsenäistymisen Venäjästä natsistisuudesta taikka kommunistisen tai kansallissosialistisen puolueen yksinvaltaa.

Varmuuden vuoksi mainitsen vielä, että minusta on väärin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten vainoaminen. Ja siviilivihkimisen tulisi mielestäni tietysti aina olla mahdollista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöläisille.

Siteeraan lopuksi 1990-luvun mainion Babylon 5 -tieteissarjan yhden jakson nimeä (tämä on vitsi):

Sic transit Vir.

Valtionvelka on veli otettaessa...

Iltasanomat-lehden viime viikolla julkaistun artikkelin mukaan Suomen julkisen velan kasvuvauhti jättää muun Euroopan kirkkaasti taakseen:

Keväällä Suomi velkaantui kovemmin kuin yksikään muu Euroopan unionin (EU) jäsenmaa. Tämä käy ilmi EU:n tilasto­viranomaisen Eurostatin tuoreista tiedoista, joiden mukaan Suomen julkisen sektorin velkasuhde oli huhti–kesäkuussa peräti 7,8 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan.

Artikkelissa näkyvä graafi on pysäyttävä. Täytyy siteerata Frank Pappaa sanomalla: "Tähän ei eläin pysty."

(Toki on selvää, että ihminen biologisena olentona on siltikin yksi eläinlaji muiden joukossa, mutta ihmistä voi kuitenkin niin halutessaan pitää luomakunnan kruununa, vaikka lajiamme ei Raamatussa sellaiseksi nimitetäkään.)

Puhutaan keynesiläisestä talouspolitiikasta. Itse en ole talousasiantuntija, mutta liikutaan nyt sitten eräänlaisella hauki on kala -tasolla. John Maynard Keynes (1883-1946) oli englantilainen talousoppinut, jonka oppeihin kuuluu se, että talouden laskukausina valtion budjetin kannattaa olla alijäämäinen, jotta sillä voidaan ruokkia kysyntää, mikä ruokkii taloutta. Ja nousukaudella taas kannattaa verotuksen kautta syntyvällä ylijäämäisellä budjetilla estää talouden ylikuumeneminen. Laskukaudella taas sitten valtio voi käyttää noususuhdanteen aikana kerättyjä varoja kysynnän elvyttämiseen. Niih.

Ongelmana on se, että nousukaudella mikä tahansa hallitus, puhumattakaan opposition puolueista, tuntee suurta kiusausta rahoittaa valtion budjetista kaikkea kivaa ja tärkeää, jotta seuraavissa vaaleissa ei tulisi takkiin. Sen sijaan, että säästettäisiin varmasti tulevan pahan päivän varalle.

Suomen nykyinen hallitus vuosimallia 2023 on joka tapauksessa pyrkinyt rajaamaan valtion velanottoa, jotta tulevat polvet ja vähän nykyisetkin eivät joudu hillittömien ongelmien eteen joutuessaan maksamaan lopulta valtion velkoja pois.

Valtio kuin valtio joutuu maksamaan ottamastaan velasta myös korkoja, ja korot tapaavat nousta, jos tulee epäilyjä siitä, että valtio kykenee heikommin niitä pois makselemaan.

Hallituksemme ei ole kovin hyvin tähän asti kyennyt suorittamaan tätä velkaantumisen taittamista, mutta viime aikoina on ilmeisesti Suomen eduskunnassa muistaakseni saavutettu jonkinlainen yksimielisyys siitä, ettei sitä velkaa kannata ottaa miten paljon tahansa.

Eduskuntaryhmät ovat jopa juuri saaneet nimettyä jäsenensä niin sanottua velkajarrua koskevaan parlamentaariseen työryhmään. Ryhmä on aloittava työnsä marraskuun 4. päivänä. Sen keskeinen tehtävä on asettaa rahoitusasematavoite eli käytännössä sopeutustarve, ja asia on tarkoitus saada sovituksi ensi vuoden 2026 jKr. helmikuun loppuun mennessä.

Talouden elvyttämisen ja velkaantumisen taittamisen keinoista ollaan sitten kuitenkin erimielisiä. Sitä kuvaa se, että parlamentaarisessa työryhmässä on mukana myös Vasemmistoliitto, joka ei ole sitoutunut velkajarruun.

"Sitten on mahdollisimman laaja mahdollisuus parlamentaarisesti osallistua. Se on myös todella tärkeä keino ylläpitää yhteistä tilannekuvaa, jotta kaikilla eduskuntaryhmillä on yhteinen käsitys ja paras mahdollinen tieto siitä, missä meidän taloutemme tällä hetkellä kulkee", ryhmän puheenjohtaja, Kokoomus-puolueen Ville Valkonen on lausunut.

Hallitusta arvostellaan nyt kuitenkin siitä, että laman aikana leikataan kuluja. Tämä on muuten ihan oikein, mutta Suomen bruttokansantuote on asukasta kohti nyt ilmeisesti pienempi kuin se oli ollut vuonna 2008.

Jos ei ole mitään tietoa siitä, että milloin se oikea kasvu oikein alkaa, niin järkevää lienee kuitenkin rajata velanottoa. Jos velanotolla olisi taloudellinen kasvu maassamme käynnistettävissä, niin se olisi jo alkanut. Näin voi epäillä.

Suomessa päättäjät ovat voineet tehdä monet asiat väärin viimeisten noin 17 vuoden aikana. Ihan niin kuin täällä ei osattaisi.

Vaikka tätä ei saisi sanoa, koska se on tuhmaa, niin sosiaaliturvaperusteinen maahanmuutto lienee osaltaan aiheuttanut vaikeuksia hyvinvointivaltion viimeaikaiselle ylläpidolle.

Avoimet rajat ja hyvinvointivaltio eivät oikein sovi yhteen. Wanhat sosialidemokraatit olivat saattaneet hyvin ymmärtää tämän. Kuten Kari Rajamäki (s. 1948).

Muistan myös klassisen korkean virkamiehen Eila Kännön (1921-2009). Jos Jumala olisi olemassa, minä pyytäisin siunaamaan Kännöä.

Jos velan kasvua ei saada loppumaan, joudumme Euroopan unionin sääntöjen sekä sen vuoksi, että olemme väestöltämme pieni ja siksi mitätön maa, EU:n kurinpitotoimien kohteeksi. Ranska taas on väestöltään suurikokoinen maa, ja siksi EU ei halua tehdä sille mitään Ranskan kansan vaatiessa pienempää verotusta ja suurempaa valtion tulojen käyttöä.

Velan taittamiselle olisi toki oikea vaihtoehtokin olemassa: se että Suomi eroaisi EU:sta. Velkaa voitaisiin ottaa silloin ihan miten paljon halutaan, ja jos halutaan olla joutumatta Kansainvälisen valuuttarahaston holhoukseen, niin Suomi voi erota  kansainvälisestä rahoitusjärjestelmästä ja hallitus voi jatkossa sitten ottaa velkansa suomalaisilta pankeilta. Mutta sitten ne, siis suomalaiset pankit, mennevät lopulta nurin. Mutta ainakin oltaisiin toteutettu alkuperäinen – ei nykyinen – Vihreiden keskuudessa jonkinlaista suosiota aikoinaan nauttinut vaatimus maamme irrottamisesta kansainvälisestä kilpailukyvystä.

Millä yhdysvaltalaiseen kulttuuriin liittyvällä perusteella Jumala ei ole olemassa

Yhdysvalloissa harjoitetaan paljon kouluampumisia. Lisäksi toki paljon muunkinlaisia väkivallantekoja, mutta kouluampumiset tuntuvat monista erityisen kauheilta ja raukkamaisilta. Kuten allekirjoittaneestakin.

Eräät tahot Yhdysvalloissa ajattelevat, että kouluampumisia tapahtuisi vähemmän, mikäli aseen kanto ja hallussapito olisivat tiukemmin säädeltyjä.

Jos maan tilannetta vertaa vaikka Yhdysvaltain pohjoiseen naapurimaahan Kanadaan, tai vaikka Suomeen, niin kummassakin näistä maista ihmiset omistavat paljon aseita, mutta jostain syystä niillä kuitenkin ammutaan melko vähän siviilejä saatikka lapsia. 

Yhdysvaltain perustuslaki takaa aseenomistuksen. Kyseisen pykälän alkuperäinen tarkoitus on ilmeisesti ollut taata kansanmiliisi, joka pystyisi ryhtymään vastarintaan myös omaa hallintoa vastaan, mikäli se rupeaisi nk. potkimaan yli.

Nykyajan käsiaseet ovat kuitenkin tulivoimaisia tai jopa hirveän tulivoimaisia 1700-luvun tuliaseisiin verrattuna. Tuolloin sotilaallisessa käytössä olivat olleet suusta ladattavat yhdestilaukeavat sileäpiippuiset musketit, joiden lataaminen oli monivaiheinen ja aikaavievä tapahtuma. Musketit ampuivat kuulia, ja ne olivat myöskin varsin epätarkkoja aseita.

1800-luvun alkupuolella ruvettiin käyttämään vasta keksittyjä nalleja ja iskuria, jotka tekivät käsiaseista aikaisempaa varmatoimisempia.

1850-luvulta alkaen siirryttiin sotilaskäytössä aseisiin, jotka olivat aikaisempaa tarkempia piipun rihlauksen ja luodin muodon vuoksi. Rihlaus saa piipussa etenevän luodin pyörimään ympäri pituusakselinsa ympäri, ja tämä saa luodin lentämään suoremmin.

Modernin rynnäkkökiväärin käytännöllinen tulinopeus voi olla 500-900 laukausta minuutissa. "Perinteisen" konekiväärin käytännöllinen tulinopeus voi olla ollut jopa 1500 laukausta minuutissa.

Vielä modernimman konekiväärin, elikkä "Gatling"-tyyppisen Minigunin tulinopeus voi olla parhaimmillaan 6000 laukausta minuutissa ylikuumenematta. Minigun on sähkötoiminen ja siinä on kuusi piippua, joista luodit lentävät peräjälkeen piipuston pyöriessä yhteisen akselin ympäri. Minigun oli jouduttu kehittämään, koska Yhdysvaltain asevoimissa oli jouduttu huomaamaan, ettei lentävän helikopterin sisältä kokekiväärillä ampumalla osuttu Vietnamissa juuri yhtään mihinkään.

Mutta kouluampumisissa harvemmin on onneksi tuskin koskaan, ellei koskaan, käytetty konekiväärejä. "Pelkällä" rynnäkkökiväärilläkin kuitenkin tekee helposti pahaa jälkeä. Kertalaukeava ja itselataava nk. puoliautomaattinen pistoolikin on hyvin vaarallinen ase lähietäisyydeltä käytettynä.

Tämän pitkän alustusulosantini jälkeen voin siirtyä toiseen keinoon, millä Yhdysvalloissa on kuviteltu autettavan tilannetta kouluampumisien kanssa. Nimittäin rukoilu. Jokaisen kouluampumisen jälkeen lukemattomat vaikutusvaltaiset ihmiset Yhdysvalloissa julistavat, että nyt on aika rukoilla.

En kuitenkaan ole onnistunut tekemään sellaista havaintoa, että Yhdysvalloissa kansalaisten laajamittainen Jumalan rukoileminen asian puolesta olisi vaikuttanut millään lailla asiaa parantavasti.

Tästä päättelen, ettei Jumalaa ole. Tai vaihtoehtoisesti, että hän on olemassa mutta hän ei korvaansakaan lotkauta yhdysvaltalaisten ihmisten aneluille hyvän asian puolesta.

Mutta jo 1800-luvun loppupuolella oli muuten englantilainen Francis Galton (1822-1911) todistanut tieteellisesti, että rukoilemalla Jumalaa ei voida vaikuttaa rukouksen kohteen elinikää pidentävästi. Ehkä se merkitsee jotakin.

PS. Kyllä minä haluaisin joskus päästä käyttämään Minigunia valvotussa ympäristössa. Mutta vielä enemmän minä luultavasti haluaisin päästä lentämään oikealla lentokoneella. 

Jos lähdet sutta karkuun, se tulee ämpäri päässä

Vielä kerta kiellon päälle:

Olen liberaalin isänmaallisuuden kannattaja.

PS.:

Tämän blogimerkintäni otsikon olen kopioinut wanhan kunnon humoristin Niilo Paasivirran sivustolta. Hän oli entisellä nettisivustollaan kaiken muun ohella julkaissut liudan uudenlaisia sananlaskuja, joissa hän oli sekoittanut vanhoja tunnettuja sananlaskuja yhteen. Valitettavasti jo vuosia sitten hän oli joutunut riisumaan sivustonsa kaikesta "ylimääräisestä", ja sitä oli paljon, koska valtakunnansyyttäjänviraston rautakorko on vaarallinen humoristien kannalta. Paasivirta säilytti sivustollaan ainoastaan osaston Maailmanloppu odotettavissa aivan kohta pian, johon hän on sisällyttänyt valtavan määrän "vahvistettuja" maailmanlopun profetioita. Kumma, ettei valtakunnansyyttäjänvirasto ole tarttunut tuohon. Ehkä syynä on se, että sen kannalta Paasivirta ei osastossa irvaile "oikeille" mielipiteille. Vain jos ihmisellä on "väärä" mielipide, valtakunnansyyttäjänvirasto voi käydä kiinni. Käsittääkseni kristinusko on Suomessa vapaata riistaa. Ja minusta toki sen pitää ollakin, mutta olen sitä mieltä, että kaikkien muidenkin ideologioiden, joita uskonnotkin ovat, tulisi olla vapaata riistaa.

Jäljellä olevan sivustonsa etusivulla humoristi on selittänyt, mistä kanat oikein pissii.

Valitettavasti Niilo Paasivirta oli pyytänyt sivustonsa poistamista WWW-arkistosta Wayback Machine, ja lopulta palvelu oli toiminut miehen pyynnön mukaan eikä kopiota hänen sivustostaan löydy enää sieltä. Mutta varmuus aina paras, tietenkin.

Lievästi mielenkiintoinen on Paasivirtaa käsittelevään Wikipedian artikkeliin sisällytetty tieto homopostimerkeistä:

Huhtikuussa 2014 perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen koskien Itellan julkaisemia Tom of Finland -aiheisia postimerkkejä. Ilta-Sanomat ja Iltalehti kommentoivat, että teksti vaikutti kopioivan Paasivirran satiiria, jossa merkkien kuvat yhdistettiin natsi-Saksaan ja antisemitismiin. Eduskuntakysymyksen oli allekirjoittanut myös kansanedustaja Mika Niikko.

Teen maagisia riittejä

Jos haluan, että joku ihminen tulee käymään sovitusti luonani ja vieläpä suhteellisen ajoissa, niin voin ruveta tekemään mitä tahansa kivaa ja keskittymistä vaativaa harrastusta, jota ei mielellään kukaan saa keskeyttää. Tällaisia harrastuksia voivat minulla olla esim. lentäminen kaupallisella lentosimulaattorillani X-Planella taikka kieltenharrastaminen.

Tällä tavalla taivutan jumalat huolehtimaan siitä, että tulen keskeytetyksi juuri silloin, kun olen tekemässä jotain tuiki järkevää tai mielenkiintoista. Aina tämä ei ikävä kyllä toimi.

Tähän jotenkin liittyen. 30-35 vuotta sitten olin tehnyt muistiinpanoja eräästä uskonnonpsykologisesta teoksesta, joka oli  antanut minulle jopa jossain määrin herätteitä. Paljon myöhemmin olen nettisivuillani julkaissut tekstin Uskonto ja maailmankuva, jossa käsittelen tuon kirjan esitystä.

Sen kirjoittaja, joka oli Suomen virallisen evankelisluterilisen kirkon teologi, oli pohjannut sen sveitsiläisen psykologian klassikon Jean Piaget'n (1896-1980) näkemyksiin. Kirjan mukaan maailmankuvilla on aina jonkinlainen rakenne, ja iän myötä ihmisen kyky omaksua erilaisia maailmankuvan tyyppejä lisääntyy. Ja sama koskee siis myös uskonnollisia maailmankuvia.

Siteeraan seuraavassa omaa kirjoitustani tähän asiaan liittyen:

Primitiivisen maailmankuvan tunnusmerkkinä voidaan pitää näkemystä, että kaikki tapahtumat ovat elävien olentojen aiheuttamia. Maailmankuva ei tunne lainalaisuutta. Toinen tunnusmerkki on se, että maailman ajatellaan olevan staattinen: siinä ei ajatella olevan tiettyyn suuntaan vaikuttavia muutoksia.

"Primitiivisissä kulttuureissa" moraali on tapamoraalia. Muunlaista eettisyyttä kuin yhteiskunnan lakien ja normien noudattamista ei primitiivinen maailmankuva tunne. Tästä syystä primitiivisten ihmisten eettinen näkemys ei varmasti voi olla kovin korkeatasoinen.

Primitiiviseen maailmankuvaan perustuvia uskontoja nimitetään usein animistisiksi.

Primitiivinen ihminen ei tunne lainalaisuutta myöskään jumalien toiminnassa. Niinpä hän kokee, että hänen tulee taivuttaa jumala itselleen suosiolliseksi. Tämä tapahtuu rukouksin, uhrein ja riitein. Animististen uskontojen jumalat ovat kovin ihmisenkaltaisia, niiden mieli voi herkästi muuttua. Niinpä primitiivinen palvoja ei ikinä voi olla täysin varma siitä, haluaako hänen jumalansa auttaa häntä.

Homoseksuaalisuudesta, avioliitosta ja lisääntymisestä

Jos kaksi (samaa sukupuolta olevaa) homoseksuaalia menee keskenään naimisiin, niin luonnonmenetelmällä ei liitosta voi syntyä lapsia.

Kuitenkin sellainen, että homoseksuaali ja eri sukupuolta oleva heteroseksuaali menisivät keskenään naimisiin, tuottaisi mitä luultavimmin onnettoman avioliiton. Ainakin mikäli heteroseksuaalinen osapuoli ei tietäisi toisen osapuolen olevan homoseksuaali.

Ja niin minusta tuli kohtalonuskoinen

Siteeraan ensialkuun Terminaattori-saagan John Connoria, jonka nimi kuulostaa etäisesti samalta kuin omani:

The whole story goes: The future is not set. There's no fate but what we make for ourselves.

Tuon perusteella fiktiivinen herra Connor näyttää kannattavan vapaan tahdon olemassaoloa.

Minä taas olen jo pitemmän aikaa, itse asiassa vuosia, kannattanut ajatusta, että ihmisen tahto ei ole vapaa.

Lisäksi yli puoli vuotta sitten olin tullut siihen tulokseen, että usko kohtaloon ei kuulostakaan loppujen lopuksi kovin pahalta.

Tämä on ihan sattumaa, mutta olin vasta jokin aika sitten sattunut lainaamaan kirjastosta wanhan ranskalaisen romaanin, jonka toinen päähenkilö on isännän palvelija, joka vakaasti uskoo suureen maksimiinsa, että kaikki mikä tulee tapahtumaan on ylhäällä kirjoitettuna suureen kääröön, ja toistelee maksiimiaan mielellään aina välillä keskustelukumppaneilleen, kun se tuntuu sopivan tilanteeseen. (Yritän kirjoittaa romaanista paraikaa jonkinlaista kirjaesittelyä.)

Kohtaloa ei voi paeta, mutta kun omaa kohtaloaan harvemmin itse tietää, niin minusta kohtaloon uskomisessa ei ole mitään epäviisasta, vaan se on pelkästään loogista.

Muutkin eläimet kuin ihminen tekevät valintoja ja päätöksiä. Kaikki eläimet ihminen mukaan lukien ovat intentionaalisia. Ihminen on vain mielettömän laajassa määrin kulttuuriolento, ja siksi hänen toiminnassaan on ikään kuin enemmän vapausasteita kuin muilla Maapallolla elävillä kanssaeläimillään. Mutta silti ihmisenkin päätökset ja vapaat valinnat ovat suoraa seurausta kaikista niistä tosiolevan maailman tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet häneen ennen niiden tekemistä. Mieli ei ole syntynyt tyhjiössä, se ei elä siinä, eikä se ole koskaan ollut vaikutuksilta vapaa, vaan nämä sen sijaan luovat sen.

...

PS. 6.10.2025: Toisessa blogissani olen sattunut juuri julkaisemaan tämän blogimerkinnän aihetta jotenkin sivuavan tekstin otsikolla Kirjaesittely: Denis Diderot: Jaakko fatalisti ja hänen isäntänsä [vuodelta 1773].

Tietoturvapäivitysten saaminen vuoden lisäajaksi Windows 10:lle vaatii vielä rekisteröitymisen Microsoftin salaperäiseen ohjelmaan pikapikaa [päivitetty]

Päivitys:

Microsoftin Windows 10 -käyttöjärjestelmän yleinen tukiaika on päättymässä 14. lokakuuta 2025. Se ei näköjään aivan viimeisimmän tiedon mukaan kuitenkaan tarkoita tietoturvapäivitysten päättymistä. Nyt Microsoft on ilmoittanut luopuvansa Euroopan talousalueella myös aiemmin julkistamastaan edellytyksestä ilmaisten tietoturvapäivitysten saamiseksi.

Kiitoksia kuluttajien oikeuksia ajavan Euroconsumersin painostukselle.

Windows 10 -tietokoneen liittäminen Extended Security Updates (ESU) -ohjelmaan onnistuu asetuksista. Käytössä pitää olla vähintään Windows 10:n 22H2-versio.

Mutta aivan viimeisimmän tiedon mukaan Microsoft on sittemmin kuitenkin Euroconsumersille aikaisemmin lähettämäänsä kirjelmää korjannut sillä tiedolla, että ESU-paketin käyttö vaatii joka tapauksessa käyttäjältään Microsoft-tilin.

Alla alkuperäinen tekstini:

No nyt menee jälleen kerran erikoisemmaksi julkaisusyklini. Olen tapojeni orja, ja tapaan julkaista tässä blogissani merkinnän kullakin viikolla joko keskiviikkona, tai tiistaina sekä torstaina, taikka maanantaina, keskiviikkona sekä perjantaina.

Tällä viikolla julkaisin vasta keskiviikkona ensimmäisen blogimerkintäni, ja silti nyt vielä tänään perjantaina yhden. Maailmassa on selvästi virhe.

Mutta nyt lopulta sitten asiaan, joka on asia, josta puhun blogeissani nyt jo kolmatta kertaa tällä viikolla (tätä lajia ei tule enempää, tai siis tällä viikolla ei tule)...:

Aikaisin alkuvuonna oli tullut tieto, että Microsoft-yhtiö antaa Windows 10 -käyttöjärjestelmänsä käyttäjille sittenkin vuoden lisäaikaa käyttää sitä täysillä tietoturvapäivityksillä varustettuna ilman eri maksua. Suomalaisille(kin) käyttäjille on olemassa sellainen vaihtoehto, että ihmisen tulee ottaa käyttöön Microsoftin pilvipalvelu OneDrive. Näin Microsoft saa lisää käyttäjiä omistamalleen pilvipalvelulle, mutta uusia ominaisuuksia Windows 10 -käyttöjärjestelmään ei enää tule vuoden 2025 lokakuun 14. päivästä alkaen. Eli jos on käytössä Windows 10:n käyttäjillä OneDrive, niin sinne pitää sitten pistää varmuuskopiot omista tiedoista. Tosin Microsoftin antama ilmaistila pilvipalvelussaan voi tulla äkkiä täyteen, sillä tallennustilaa on vain viiden gigatavun verran, mikä on nykyaikana melko vähän. Mutta äkkiäkös sitä ihminen kaivaa kuvettaan ja maksaa yhtiölle rahaa.

Myöhemmin eli ihan viime tingassa on saatu sitten tieto, että kyseisen ylimääräisen vuoden kestävän tietoturvapäivitystuen saa ihminen vain, mikäli hän on rekisteröitynyt Microsoftin Laajennetut tietoturvapäivitykset (Extended Security Updates, ESU) -ohjelmaan. Tosin edes Suomen Ylellä ei ollut vielä 24.9.2025 tietoa siitä, että milloin ihmiset Suomessa pääsevät ohjelmaan rekisteröitymään. Täytyy nyt minun(kin) todeta, että Mikkisofta on jättänyt homman toooodella viime tinkaan. Ehkä tarkoitus on ollut saada myytyä Windows 11 wanhoille käyttäjille puolipakolla.

Ja täytyy vielä huomauttaa, että ei kannata ohjelmasta myöhästyä, mikäli haluaa ylimääräisen vuoden ajan saada ilmaiseksi Windows kymppiinsä Microsoftilta järjestelmän tietoturvapäivitykset. Ohjelmaan tulee saada siirryttyä viimeistään lokakuun 13. päivänä tänä vuonna 2025. Tätä myöhemmin se ei enää ole mahdollista.

Ja vuoden kuluttua, eli vuoden 2026 lokakuussa, joka tapauksessa päättyy Microsoftin ilmainen tietoturvapäivitystuki Windows 10:n käyttäjille, lopullisesti. Siitä pitäen ei käyttöjärjestelmään tule enää tietoturvapäivityksiä, eli se muuttuu ennen pitkää rei'ikkääksi, eli siitä tulee "matopurkki", eli yksilön tietoturva tulee olemaan mennyttä. Ei ainakaan kannata Windows 10:ssä sitten hoidella enää pankkiasioita.

Täytyy sanoa, että onneksi ongelma ei koske minua. Olen käyttänyt kotitietokoneideni käyttöjärjestelmänä Linuxia 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä alkaen. Olen silti joutunut auttamaan useita tuttujani nyt Windows 10:n suhteen ja vuosien varrella yleensä Windowsin kanssa.

Tärkein syy Windowsin nuivintaani ja Linuxin käyttöön on ollut vapauden arvostaminen. En halua olla sidoksissa suuryhtiöön, joka määrää alusta loppuun, mitä sen käyttöjärjestelmässä on ja pitää olla. Linuxhan on hajautettu projekti. (Lisäksi minusta on kiva, että Linuxin laittoi aikoinaan alkuun suomalainen tietojenkäsittelytieteen opiskelija Linus Torvalds.)

Jos saan sanoa hiukan tuhmasti, niin Microsoft hoitaa Windowsinsa kuten Neuvostoliiton kommunistinen puolue ja kansallissosialistisen Saksan hallitseva puolue Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (anteeksi redundanssi): määrätään kaikki ylhäältä alaspäin.

Microsoft on myöskin käyttänyt vuosien varrella runsaasti kyynärpäitään kilpailun tukahduttamiseksi. Linuxilla toisaalta on ollut ongelma, joka kuuluu myös sen parhaisiin piirteisiin: on olemassa runsaasti erilaisia Linuxin levitysversioita, ja jo pelkästään tästä syystä Linux-käyttöjärjestelmä vaatii käyttäjältään enemmän "oppineisuutta" kuin Microsoftin Windows, jonka eri versiot eroavat toisistaan vain vähäisen.

Linuxin ohella on toki olemassa muitakin avoimeen lähdekoodiin perustuvia käyttöjärjestelmiä. Tärkeimpänä niistä pitää varmaankin mainita vapaat BSD-käyttöjärjestelmät, mutta niiden voi keskimäärin sanoa sopivan huonommin aloittelijoille kuin eräiden suosittujen Linuxin levitysversioiden.

Äoipiqwhwjoiqoqrwhrqhoqrhrqhrohrjjfqwuigqu ja Ä-pilkku, eli vielä yksi poliittinen itsemäärittelyni

Minusta on jossain määrin omaperäinen aikoinaan keksimäni poliittinen itsemäärittelyni "sekulaarin konservatismin kannattaja".

Tuollaisena tuo on mielestäni melkein täysin riittävä. Alakaneetiksi liittäisin kuitenkin vielä lisämääreen "liberaalin demokratian kannattaja".

Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva."

PS: Otsikon tämänkertainen erityinen outous johtuu mitä luultavimmin siitä, että minusta olisin voinut käyttää ajan, jonka käytin tämän kirjoittamiseen, jonkin verran paremmin, jos olisin tehnyt jotain järkevää, sillä tämänkaltaisia tekstinpätkiä olen tuottanut mitä suurimmassa määrin jo aikaisemmin. Onneksi edellisinä päivinä kaksi lukijakommentoijaani olivat ystävällisesti tuottaneet jotain erityisen kivaa siteerausblogini yhteen merkintään lukijakommenttiensa sisältämien ajatusten muodossa. Ne saivat minut miettimään erästä oikein hienoa poliittista asiaa. Oikein hienoa, kun omat aivot virittyvät uudella tavalla.

Etnonationalismi, Amerikan alkuperäisasukkaat ja Donald Trump

Ne ihmiset, jotkat eivät pidä Donald Trumpia Amerikan alkuperäisasukkaisiin kuuluvana, ovat usein samoja ihmisiä, jotka vastustavat etnonationalismia.

Kiljuskinipuku ja presidentti Zelenskyi

On olemassa eräänlainen poliittinen asukokonaisuus, joka kertoo kanssaeläjille, että sen kantajalla on Oikeat Mielipiteet. Kyseessä on siisti siviiliasu, tai oikeastaan puku tai sen kaltainen. Siihen saa miehillä kuulua kravatti. Erityisesti pitää varoa sotilaallisia versioita, sellaisia joita käyttävät kiljuskinit ja natsit.

Nykyinen itsenäisen Ukrainan presidentti Volodomyr Zelenskyi on paitsi juutalainen niin myöskin entinen koomikko. 20. helmikuuta vuonna 2014 Putin ja hänen Venäjänsä oli aloittanut sodan Ukrainaa vastaan. Venäjä irrotti Ukrainasta Krimin niemimaan liittäen sen itseensä ja jatkoi huseeraamista Ukrainassa pistämällä jatkuvalla syötöllä sotilaita ja panssarivaunuja rajan yli tietyille muille Ukrainan alueille. Sanotaan, että Putinin tarkoituksena oli ollut synnyttää jäätynyt konflikti, joka estäisi Ukrainan pääsemisen osaksi sivistyneiden maiden yhteisöä ja instituutioita.

Tässä täytyy vielä sanoa, että vaikka vuoden 1994 Budapestin sopimuksessa niin Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta kuin Venäjäkin olivat sopineet takaavansa Ukrainan alueellisen koskemattomuuden, eivät Yhdysvallat ja YKK nyt kuitenkaan vuonna 2014 tai myöhemminkään ole todenneet olevansa sodassa Venäjän kanssa tämän Ukrainaan kohdistaman sodankäynnin takia.

Toisen näkemyksen mukaan taas Venäjä on ainoa maa maailmassa, jossa sallitaan sellainen, että palveluksessa oleva sotilas käy lomallaan noutamassa varikolta toimivan panssarivaunun ja huristelee sotimaan sillä toisen valtion alueelle ilman lupaa tai määräystä ylemmältä taholta.

Mutta joka tapauksessa 24. helmikuuta vuonna 2022 Putin yritti pistää kaiken peliin lopettaakseen kerralla Ukrainan itsenäisyyden. Yhdysvallat ja YKK eivät taaskaan todenneet olevansa sodassa Venäjän kanssa.

Helmikuun lopulla presidentti Zelenskyille oli tarjottu poliittista turvapaikkaa, mutta hän oli todennut tuolloin haluavansa aseita ja ammuksia turvapaikan sijaan. Monet länsimaat yrittivät sitoa aluksi pitkään Ukrainan taistelemaan toinen käsi selän takana, jotta Ukraina ei voisi voittaa puolustussotaansa.

Ukrainan asevoimat oli kliinisemmän sodan vaiheen aikana jotain oppinutkin, mutta voidaan sanoa, etteivät ne olleet valmiita siihen, mikä vuonna 2022 tuli rajan yli. Onneksi Venäjän asevoimat oli vielä taitamattomampi ja korruptoituneempi. 

Venäjä on lisäksi käyttänyt laajennettuaan sotaansa täysimittaiseksi runsaasti natsimaisia menetelmiä. Tässä voi nyt mainita sen pienen yksityiskohdan, että Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto oli vuoden 1939 elokuusta vuoden 1941 kesäkuuhun asti natsi-Saksan ensimmäinen ja huiman tärkeä liittolainen.

Mutta palatakseni asukokonaisuuteen. Presidentti Zelenskyi ryhtyi Venäjän Ukrainaan suorittaman sotilaallisen aggression täydellistämisen jälkeen pitämään sotilasvaikutteista asukokonaisuutta päällään. Jos normaali-ihminen kohtaa tuollaisen näyn Suomessa, niin hän vaihtaa äkkiä kadun toiselle puolelle.

Yhdysvaltain kuluvan Jeesuksen vuoden 2025 tammikuussa virkaansa jo toistamiseen astunut presidentti Donald Trump on kuitenkin saanut presidentti Zelenskyin harkitsemaan asukokonaisuuttaan uudelleen. Tämä on kyllä myönteistä.

Itse muuten toivoisin, että Putin joutuisi botuliininaamoineen joskus tulevaisuudessa sellaiseen tilanteeseen, että Venäjän uusi hallitus pistäisi hänet rynnäkkökivääri kädessä rintamalle taistelemaan maahan hyökännyttä manner-Kiinan armeijaa vastaan. Manner-Kiinan johdolla on omasta mielestään legitiimejä aluevaatimuksia Venäjälle, vaikka tällä hetkellä maa käyttääkin hyväksi Venäjää "ystävänä" voidakseen heikentää Länttä. (Manner-Kiinaksi kutsun sitä Kiinan osaa, jota hallitsevat kommunistipuolueen vallankaappaajat. Varsinainen ja oikea Kiinan tasavalta taas sijaitsee nykyään Taiwanin saarella.)

PS. Putin kavaljeereineen on heikentänyt maassaan runsaasti homoseksuaalien oikeuksia, koska he pelkäävät niitä tuntemuksia omassa itsessään, joita he tuntevat muita oman sukupuolensa edustajia kohtaan. Että sellaisia "konservatiiveja". 

Olenko minä oikeistolainen vaiko vasemmistolainen

Jos ajatellaan, että jos on olemassa poliittinen oikeisto, poliittinen keskusta ja poliittinen vasemmisto, niin minä koen silloin olevani keskustavasemmistolainen. Minun maailmassani tämä tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin sosialidemokratia joko Marxilla (1818-1883), Engelsillä (1820-1895) ja Bernsteinilla tai ilman. Bernsteinin on tässä tarkoitus lieventää Marxin ja Engelsin aatteellisia ylilyöntejä ja huteja. Eli hyväksytään markkinatalous yksityisine yrityksineen, mutta tasoitetaan ja rajoitetaan ainakin sen pahimpia ylilyöntejä. Eduard Bernstein voidaan myös jättää pois ja ajatella minun kannattavan sosialidemokratiaa sanan yleisessä merkityksessä.

Jos taas ajatellaan, että on vain poliittinen oikeisto ja sitten poliittinen vasemmisto, niin silloin koen olevani vasemmistolainen. Vaikka toki silloin sijoitun mitä luultavimmin täsmälleen oikeiston viereen poliittisessa kannassani.

Voisin nimittää "omaa" puoluettani työväenpuolueeksi, mutta mielestäni sen kannattaisi olla pikemminkin avoin kansanpuolue, vaikka sen pitäisikin olla kriittinen pieneläjien nuivimista kohtaan.

...Jos ja kun en kannata elinkeinoelämän laajaa sosialisointia, niin voidaan jättää pois myös luokkataistelu.

Mutta oikeasti en halua esiintyä sen enempää oikeistolaisena kuin vasemmistolaisenakaan, mutta en myöskään keskustalaisena. Sen sijaan olen EDELLÄ ja muuta paskaa.

Katson olevani demokratian kannattaja ja demokratian kentässä poliittisesti maltillinen.

Mutta koska en kannata elinkeinoelämän sosialisointia ja koska olen kyllästynyt suomalaisen sosialidemokratian tämänhetkiseen suhteelliseen hedelmättömyyteen, niin ehkä minun olisi parempi sijoittaa itseni sittenkin porvarilliselle puolelle mutta joka tapauksessa oikeistososialidemokratian viereen.

Eduskunnan palkkiotoimikunta on aivan turha elin

Nyt kun Suomen hallitus pyrkii säästämään julkista kulutusta, jotta nykysuomalaisten lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset ja näiden lapset eivät joudu maksamaan valtion ottamaa velkaa omasta selkänahastaan, on eduskunnan palkkiotoimikunta päättänyt korottaa kansanedustajien palkkoja.

Tämä on herättänyt suurta vihastusta, ja sitä on laajalti pidetty huonona siirtona. 

Palkkiotoimikunta perustelee korotuksia yleisellä ansiokehityksellä. Tämä varmaankin on sinänsä järkevä peruste.

Kansanedustajien palkkioita oli ilmeisesti korotettu edellisen kerran vuoden 2023 keväällä vaalikauden vaihtuessa. Ajanmääreen täytyy tarkoittaa "heti eduskuntavaalien jälkeen". Ennen eduskuntavaaleja edes eduskunnan palkkiotoimikunta ei uskalla korotella kansanedustajien palkkioita.

Uutimessa sanotaan, että kaikkien palkansaajien keskimääräinen ansiokehitys on ollut Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuoden 2023 toisesta neljänneksestä vuoden 2025 toisen neljänneksen loppuun mennessä 6,2 prosenttia.

Aiemmin ensimmäisen kauden kansanedustajan palkkio oli ollut 7137 euroa, ja nyt se nousee 7.637 euroon. Mitä pitempään kansanedustaja on ollut "talossa", sitä suurempi on hänen kuukausipalkkionsa. Tosin suhteessa pitkä eduskuntakokemus ei tuo kauhean paljoa lisäfyrkkaa. Sen eteen joutuu tekemään töitä. Pitempään kuin kolme kautta kansanedustajana toimineilla henkilöillä kuukausipalkkio nousee nyt lähes 8 400 euroon.

Vaikka monet kansalaiset suuttuvat tällaisesta päätöksestä, niin 200 kansanedustajan palkat ovat valtion budjetissa pisara meressä. Jos palkkiotoimikunnan päätöstä vastustaa, niin se täytyy tehdä periaatteen vuoksi eikä fiskaalisten syiden vuoksi.

Olen sitä mieltä kuitenkin, että poliitikot ovat aivan erityistä rotua. Erityisesti jos viitsii, kykenee ja myöskin jaksaa olla pitemmän aikaa arvostelun alaisena julkisuudessa, ja eduskunnassa, jonne on tullut valituksi maamme kansalaisten äänillä.

Olen saanut kuitenkin sen käsityksen, että koska kansanedustajien kuukausipalkkiot ovat palkkioita eivätkä palkkaa, niin niistä ei makseta veroa.

Vaikka monesta tavallisesta kansalaisesta kansanedustajien ansiotaso eduskunnan palkoilla on suuren suuri, niin on kuitenkin niin, että monikaan samalla hirveän pätevä sekä yhteiskunnallisia asioita hyvin tunteva ihminen ei halua astua "myrskyn silmään" poliitikoksi, kun saa kuitenkin jatkuvasti haukkuja ja sitä paitsi ansiotaso alenee politiikkaan ryhtymisen seurauksena. Tämän luulisi koskevan erityisesti Kokoomuksen edustajia.

Mutta jos taas ihminen on ennen kansanedustajaksi valituksi tuloaan nauttinut neljän-viiden vuoden ajan esim. noin 2400-2600 euron kuukausipalkkaa, niin silloin hänen elintasonsa nousee kyllä kohisten, kun hän alkaa nauttia kansanedustajuuden palkkioedusta.

Jotkut voivat toki ryhtyä poliitikoksi vallanhimonsa vuoksi.

Ilmeisestikään ei ole olemassa mitään sellaista hyvää, yleistä sääntöä kuukausipalkkion määräytymisestä, joka olisi terveellinen kaikille kansanedustajuudesta nauttiville.

Aatteen ja yhteisen hyvän pitäisi riittää suureksi osaksi kansanedustajan palkkiota, mutta ihmiset tapaavat olla erilaisia.

Mutta jos minun pitäisi vielä jotain lausua kansanedustajien kuukausipalkkioiden korottamisesta, niin minusta on ollut eduskunnalta tyhmää keksiä tällainen instituutio kuin eduskunnan palkkiotoimikunta. Sen avulla eduskunnan jäsenet saavat pestyä kätevästi kätensä palkkioidensa määräytymisestä. Veikkaan, että silti kansanedustajat ovat pitäneet ja pitävät edelleen huolta siitä, että palkkiotoiminta täytetään sellaisilla jäsenillä, jotka pitävät riittävässä määrin huolta kansanedustajien aineellisten etujen toteutumisesta.

Esim. ei varmastikaan voi olettaa, että eduskunnan palkkiotoimikunta koskaan tekisi sellaista päätöstä, että jatkossa kansanedustajien kuukausipalkkio olisi 1,5 kertaa kansalaisten mediaanipalkka. Sanoin mediaanipalkka, enkä keskipalkka. Suomessa keskipalkka on suurempi kuin mediaanipalkka, koska pienituloisia palkansaajia on enemmän kuin suurituloisia palkansaajia.

Mediaanipalkkahan saadaan laskettua sillä lailla, että laitetaan ihmisten kuukausipalkat jonoon pienimmästä suurimpaan ja valitaan palkoista keskimmäinen. Keskipalkka taas määritellään laskemalla ihmisten palkkasummat yhteen ja jaetaan lopuksi palkka ihmisten lukumäärällä.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 kokoaikaisten palkansaajien kokonaiskuukausiansioiden mediaani oli ollut 3564 euroa ja keskiarvo 4007 euroa kuukaudessa. Samana vuonna kokoaikaisten palkansaajien pienipalkkaisin kymmenys taas oli ansainnut enintään 2483 euroa kuukaudessa.

Tänä Jeesuksen vuonna 2025 luvut ovat ilmeisesti jo hieman isompia.

Kansanedustajien kuukausipalkkion määrän sitominen äänestäjien mediaanipalkkaan ikään kuin sitoisi kansanedustajat tavallisten ihmisten elämään. Jos tällaisen uudistuksen tultua voimaan kansanedustajat haluaisivat itselleen enemmän liksaa, niin ainoa mitä heidän tulisi saada tehtyä olisi aikaansaada korkeampi ansiotaso äänestäjille.

Minusta olisi parasta, jos 65 % suomalaisista kuuluisi ylempään keskiluokkaan ja taloudellisesti pahnanpohjimmaisia olisi vain vähän.

Mutta ihan vakavasti, tai vielä vakavammin ottaen, niin minusta olisi rehellistä, jos eduskunnan palkkiotoimikunta lakkautettaisiin ja eduskunta määräisi ihan itse omin käsin oman kuukausipalkkionsa määrän. Mutta minulle kyllä kävisi aikuisen oikeasti esittämäni kansanedustajien liksojen sitominen äänestäjien mediaanipalkkaan. Siteeraan Spede Pasasta (1930-2001): "Se on niin kiva."

Maailma on koetuspaikka

Maailma on koetuspaikka, kuten mm. kristinuskoiset tapaavat sanoa.

Itse en kuitenkaan usko, että koettelulla meitä valmistetaan ylösnousemuksen jälkeistä elämää varten.

Uskon sen sijaan, että se on olemassa tässä maailmassa selviämistä varten.

Eläinten suojeleminen on ihmiskeskeistä

"Yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima", ovat Marx (1818–1883) ja Engels (1820-1895) lausuneet, ja tätä lausumaa olen aikaisemmin käsitellyt tässä blogissani.

Jätän nyt huomiotta sen, että Hitler ja natsitkin ovat suojelleet eläimiä, ja siirryn käsittelemään asiaa yleisemmällä tasolla. Ja vaikka ihmislajikin koostuu biologisesti eläimistä, niin alla kun puhun "eläimistä" tarkoitan kaikkia muita eläinlajeja kuin omaa lajiamme homo sapiensia.

Eläinten suojeleminen on tavallaan ihmiskeskeistä. Ihminen siis suo suojeluaan eläimille omasta tahdostaan, omista arvoistaan ja omasta pitkälle subjektiivisesta ja henkilökohtaisesti maailmankatsomuksestaan käsin.

Eläimet eivät kuitenkaan itse kykene hankkimaan itselleen oikeutta, tai eivät ainakaan ihmisten oikeusistuimissa. Eikö olisi asiallista todeta M:n ja E:n tavoin, että yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima? Eläimillä on luonnossa vain ne oikeudet, jotka he itse kykenevät itselleen hankkimaan.

Palataan nyt kuitenkin siihen, että ihminen on eläin ja sellaisena osa luontoa. Jos on tällainen eläinlaji, joka haluaa suojella muita eläimiä, niin se on jokaisen eläinlajin oma asia. Ellei jokin toinen eläinlaji sitten kykene estämään tällaista tahtotilaa ja pyrkimystä.

Olen näköjään ollut "uskonnollisen humanismin" kannattaja jo pitkään

Siitä on jo pitkä aika, kun törmäsin käsitteeseen "uskonnollinen humanismi".

Siinä on se vitsi, jos siinä mitään vitsiä haluaa nähdä, ettei "uskonnollisen humanismin" kannattaja ole pohjimmiltaan juurikaan uskonnollinen tai uskovainen.

Kuten suomenkielinen Wikipedia kertoo, niin hepun nimeltä Edward L. Ericson mukaan...

uskonnolliset humanistit eivät usko jumaliin, henkiin, sielun kuolemattomuuteen, tuonpuoleiseen eivätkä minkäänlaisiin pelastusoppeihin. He rakentavat ihmiskunnan tulevaisuuden älyllisyyden, tieteen, henkisen vapauden, yksilön vastuun ja ihmisten yhteistoiminnan varaan

(Tuo ei taida olla suora siteeraus, mutta se näyttää hyvältä tällä tavalla tekstiin sisennettynä.)

Mielestäni paras suomenkielinen termi asialle voisi olla uskontomyönteinen humanismi.

Hepun mukaan myös hartaus, herkkyys, yhteenkuuluvuus ja pyhyyden kokemus on uskontojen ja uskonnollisuuden ydin ja olennainen osa ihmismieltä, ja se jää joka tapauksessa jäljelle, vaikka usko henkilö-jumalaan häviää.

Yksi syy olla "uskonnollinen humanisti" on se, että mikäli yhteiskunnasta pyritään juurimaan pois uskonnollisuus, voi olla seurauksena se, että ihmiset hakevat näitä kokemuksia järjestäytyneen uskonnon helmasta.

En minä ole ihan viime vuosina tuntenutkaan kovin suurta intoa käydä henkistä sotaretkeä uskontoa sinänsä vastaan. Ja vaikka tuntisin, niin ei uskonnon vastainen "ristiretki" johda kuitenkaan uskonnon häviämiseen, vaan se vain painuu maan alle ja saa ehkä entistä vahingollisempia muotoja.

Satuin yli puoli vuotta sitten lukemaan vapaa-ajattelijoiden lehdestä mentalisti Pete Poskiparran haastattelun, joka oli otsikoitu Kyllästyin olemaan kiukkuinen ateisti. Tuon perusteella Poskipartakin vaikuttaisi olevan "uskonnollisen humanismin" kannattaja.

Itse olen muuten arvostanut "aina" taikureita ja mentalisteja siitä syystä, että nämä ovat varsin hyviä paljastamaan huijauksia.

Törmättyäni aikoinani tähän "uskonnollista humanismia" käsittelevään Wikipedian artikkeliin, totesin olevani itsekin tämän liikkeen linjoilla.

Olen ollut jo pitemmän aikaa sitä mieltä, että uskontojen kukat saakoot yhteiskunnassa kukkia, kunhan rikkaruohot, joiksi nimittäisin toisinajattelijoiden ja tieteen voimakasta nuivimista sekä uskonnollisen valtion kannattamista, pidetään kurissa.

Yksi tärkeä syy minulle tähän asenteeseeni on ollut se, että likimain kaikilla ihmisillä, ja myös tieteellistä ja järkiperäistä ajattelua kannattavilla ihmisillä, on runsaasti sellaisia käsityksiä, jotka eivät nk. pidä missään määrin vettä. Mielettömiä olemme tässä mielessä kaikki. No emme välttämättä aivan samassa määrin mielettömiä, sillä ihmisissä on eroja, mutta mielettömiä yhtä kaikki. Ihmiset ovat kaikki vailla "Jumalan" kirkkautta.

Rakkaus ja raiskaaminen ovat tieteelliseltä kannalta katsottuna samaa molekyylibiologiaa ilman arvoeroja. Vaikka ihmiset kuinka uskoisivat tieteeseen, niin arvot ja muu henkilökohtainen maailmankatsomus tuovat tieteen ohella muuta merkitystä, ja järjestystä, ihmisten ja yhteiskuntien elämään ja toimintaan.

Olemassaolon perimmäisissä kysymyksissä ei kuitenkaan voi olla objektiivisia todisteita yhtään mistään.

Sallittakoon radikaali ja hieman epätavallinenkin esimerkki aiheesta. Ainakin periaatteessa tieteessä voitaisiin tutkia sitä, että millä lailla raiskaajan väkivallanteostaan saamaa nautintoa voitaisiin lisätä. Mutta tosiasiassa kuitenkin ihmisten omasta päästään keksimät lait, normit, arvot ja henkilökohtainen maailmankatsomus rajoittavat sitä, mitä tieteessä tutkitaan ja voidaan tutkia. Ne vaikuttavat niin tutkijan, tutkimuksen rahoittajan kuin tieteellistä tutkimusta säänteleviä lakeja säätävien tahojen toimintaan.

Tuollaista vapaan tieteellisen tutkimuksen rajoittamista voidaan pitää eräänlaisena poliittisena konservatismina, mutta minusta näyttää siltä, että likimain kaikki ihmiset kannattavat sitä. Mitä tahansa ei voida tutkia tieteellisesti koska aina tulee elämän eli muiden ihmisten asettamia esteitä sellaisen tielle. Kyllä eläinlajimme homo sapiens on sitten konservatiivisista konservatiivisin!

Siteeraan muistinvaraisesti: kuten eräs henkilö on aikoinaan jossakin lausunut: "Arvot ovat kaikki uskontoa tai ennakkoluuloja.

Ne johtuvat siitä, että ihminen on tarinoiden luomista ja kertomista rakastava voimakkaasti kulttuuria luova, säilyttävä ja välittävä eläinlaji.

Listaukseni hienoista poliittisista ajatuksista

Tätä voi niin halutessaan pitää yhtenä lukuisista vuosien varrella tässä blogissani julkaisemistani poliittisista itsemäärittelyistäni. Tämä eroaa melkein kaikista muista aikaisemmista kuitenkin siinä, että en ole siinä pyrkinyt ollenkaan minimalisoimaan sitä, kuinka monta kohtaa sisällytän siihen. Jos laskin oikein, niin listauksessa on 20 kokonaista kohtaa. Oi, siis, katso:

Kannatetaan demokratiaa.

Kannatetaan oikeusvaltiota.

Kannatetaan keksimääni seksikästä poliittista järjestelmää, vaikka se on huono.

Kannatetaan luonnon- ja ympäristönsuojelua.

Kannatetaan liberalismin yksilönvapauksia, mukaan lukien sananvapaus, joka on tarkoitettu ennen kaikkea "väärää" mieltä oleville.

Pyritään siihen, että poliittisilla päätöksillä olisi mahdollisimman vähän tarkoittamattomia sivuvaikutuksia.

Kannatetaan periaatetta, että sitä ei pidä yrittää korjata, mikä ei ole rikki.

Kuitenkin tunnustetaan, että joskus joudutaan tekemään uudistuksia, ettei yhteiskunta ole tai mene rikki.

Hyväksytään markkinatalous yksityisine yrityksineen, mutta tasoitetaan ja rajoitetaan sen pahimpia ylilyöntejä.

Kannatetaan ajatusta, että julkisen vallan tulee lieventää ihmisten eriarvoisista lähtökohdista johtuvaa epätasa-arvoa. 

Kannatetaan filosofi John Rawlsin (1921-2002) vapausperiaatetta ja eroperiaatetta: Vapausperiaatteen mukaan kaikille ihmisille tulee taata mahdollisimman laajat vapaudet siten, etteivät ne rajoita toisten ihmisten samanlaisia vapauksia. Eroperiaatteen mukaan taas vain ne taloudelliset erot ovat oikeudenmukaisia, jotka maksimoivat sen kansalaisen aseman, joka loppujen lopuksi jää huonoimpaan asemaan. Joidenkin ihmisten kohdalla voidaan siis oikeuttaa korkeammat tulot, jos se hyödyttää myös vähäosaisimpia.

Todetaan, että on olemassa nk. luonnollisia monopoleja, joita julkisen vallan ei käytännön syistä kannata antaa markkinoitten hoidettavaksi.

Pidetään rasismia eli käsitystä, että jokin ihmisrotu tai etninen ihmisryhmä on luonnollisesti "alempi", vihamielisenä järjelle ja ihmisyydelle.

Uskotaan, että liberaalihko nationalismi on tai voi olla myönteinen yhteiskunnallinen voima, ja uskotaan myös, että kiihkonationalismi on vähemmän myönteinen yhteiskunnallinen voima. Hyväksytään kansalaisten ihmiskasvoisen nationalismin ilmaisut.

Uskotaan, että valtio on Järjen instrumentti, jonka tulee ajaa kansan ja kansakunnan hyvinvointia.

Kannatetaan ihmisoikeuksien globalisaatiota.

Vastustetaan poliittista uskonnollisuutta, uskonnollista arkipukeutumista, pyhän sodan ajatusta uskonnossa ja naisten, miesten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten syrjimistä uskonnon varjolla, eläinten rituaaliteurastuksia, naisten, tyttöjen, miesten ja poikien sukuelinten silpomista uskonnollisilla perusteilla. Valtion ja julkisen vallan tulee olla uskonnollisesti sitoutumattomia yksin lukuunottamatta valtiollisen ja yleisuskonnollisen Korkeimman olennon tai Tuntemattoman jumalan kultin virallisiin menoihin osallistumista.

Vastustetaan poliittista väkivaltaa.

Vastustetaan oikofobiaa eli fobiaa omaa kansaa kohtaan (fobiassa on kyse sairaalloisesta pelosta).

Vastustetaan monikulttuurisuutta siinä mielessä, että vastustetaan rinnakkaisyhteiskuntien syntymistä yhteiskunnan sisälle.

Kannustetaan kansojen, kansakuntien ja valtioiden välistä rauhanomaista yhteistyötä yhteisten arvojen ja etujen pohjalta.

Uskotaan, että julkista valtaa ei pidä oleellisessa määrin luovuttaa ei-julkisille tahoille.

Korjasin itse Fairphone 4 -puhelimeni

Yhdessä romaanissa muistaakseni isompi joukko henkilöitä oli muuttamassa uusiin maailmoihin syvän avaruuden halki. Yhteen avaruusaluksista oli tungettu kaikki puhelinteknikot. Tämä siis oli 1980-lukua. Avaruusalukseen tuli lopulta vika, ja se syöksyi laskeutuen jollekin elinkelpoiselle planeetalle.

Siinä tällainen aasinsilta. Minulla ja yhdellä ystävälläni Liisalla sattuu olemaan käytössä sama puhelinmalli eli Fairphonen sukupolvea neljä edustava älypuhelin. Fairphone on ikään kuin jonkinlainen reilun kaupan puhelin, tai ilmeisesti ainakin ylivoimaisesti parasta tällä heikosti kilpaillulla myyntialueella. Puhelinlajin takana on alankomaalainen yhtiö.

Fairphonen puhelimet on tuotettu ja valmistettu mahdollisimman pitkälle luontoa ja työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen, ja monetkaan ihmiset eivät halua maksaa lisää siitä hyvästä, että valmistettavan puhelimen takana ovat hyvät arvot. Kyllä taannoisen neekeriorjuudenkin kannatuksen ymmärtää, kun tältä kantilta ajattelee: "Hyvää saa tehdä, kunhan se ei maksa minulle mitään."

Mutta on toisaalta väärin painostaa tavallisia ihmisiä olemaan hyviä. Siksi mahdollinen Jumala on luonut esivallan, että se voi toimien Järjen instrumenttina pakottaa niin yritykset, yhteisöt, perheet kuin yksityiset ihmiset jonkinlaiseen rotiin. Yritykset voivat käyttää neekereitä orjinaan, jos siitä on niille hyötyä. Mutta jos pakotetaan yritykset valtiovallan toimesta toimimaan paremmin, niin maailma toivottavasti kiittää.

Tämän pienen saarnani jälkeen mainitsen vielä sen, että jo silloin, kun Euroopan unioni ei vielä ollut ruvennut suosittelemaan tällaista käytäntöä, niin Fairphonen puhelimet ovat olleet varsin pitkälle käyttäjän itsensä korjattavia. Se on vielä pientä, jos akun voi itse vaihtaa älykännykkäänsä, mutta Fairphone-puhelimen sukupolven neljä puhelimessa voi käyttäjä itse vaihtaa sen lisäksi myös näytön, etu- ja takakameran, kaiuttimen ja USB-C-portin.

(Kesällä oli muuten ilmestynyt Fairphonen kuudennen sukupolven puhelin. Yritys julkaisee uuden mallin aina suurin piirtein kahden vuoden välein.) 

Minun ja myös Liisan puhelimessa oli kuitenkin ollut viime aikoina jotain vikaa.

Minun puhelimessani vika oli ollut siinä, että latausportti oli löysä. Löysyys varmaankin johtui siitä, että olin hätävarjelun liioitteluna pelätessäni henkilökohtaista konkurssia joutuessani maksamaan jonkin aikaa pankille ottamaani silmäleikkauslainaa ruvennut käyttämään kännykkääni langattomana modeemina, ja tein tätä useamman kuukauden ajan. Täksi ajaksi olin siis lakkauttanut kotini langallisen internetyhteyden. Puhelimeni jatkuva käyttö modeemina vaati virtaa, ja jatkuva latausportin kanssa häslääminen ei ilmeisestikään tehnyt hyvää puhelimelleni. Liisan puhelimessa taas vaikutti olevan virransyöttämisessä puhelimeen ongelmia.

Puhelimissamme oli eri viat, mutta olin tullut siihen tulokseen lopulta, että vika piilee kummallakin mitä luultavimmin samassa puhelimen komponentissa. Niinpä teimme yhteisoston ja tilasimme USB-C-portin puhelimiimme. Ottaen huomioon puhelinmallin suhteellisen kalliuden, varaosaportti oli halpa ostos.

Koska kävi ilmi, etten omista tarpeeksi pienipäistä ristipääruuvimeisseliä, niin sukulaismies Kari riensi avuksi ja lainasi avaruuskirurgin ruuvimeisselinpääkokoelman.

Sain juuri äsken eli torstaina 7.8. illalla vaihdettua komponentin kumpaankin puhelimeen. Vaikuttaa nyt varsin hyvältä.

Fairphonen sivuilta olin löytänyt englanninkielisen havainnollisen videon, jossa USB-C-portin vaihdossa tarvittavat toimenpiteet näytetään. Siitä oli paljon iloa. Mutta siitä huolimatta minua oli jännittänyt homma niin kovin. Ja sitä paitsi minun oli määrä tehdä sama toimenpide paitsi omalle, niin myös vanhahkon kaverini puhelimelle. Ei saanut tehdä isompia virheitä.

En aio tehdä tästä mitään suomenkielistä tutoriaalia, mutta kerron kuitenkin seuraavassa toimenpideohjelman pääkohdat:

1. Ensin luonnollisesti puhelin sammuksiin.
2. Sitten takakansi pois. Puhelimessa alempana vasemmalla kyljellä on pitkänomainen lokonen, jota kannattaa käyttää hyväkseen, jos haluaa saada kannen irti. Pikku hiljaa nytkyttäen avaa kantta. Kyllä se irti kokonaan lopulta lähtee.
3. Ja seuraavaksi akku irti ja pois. Akun alaosassa on nuoli, joka näyttää, mistä päin kannattaa lähteä ottamaan akkua irti.
4. Kaiutinosa on kiinni puhelimen alaosassa kuudella varsin pienikantaisella ristipääruuvilla. Ne kun saa irti, tai löysytettyä tarpeeksi, niin kaiutinosa on mahdollista irrottaa.
5. Se tapahtuu jonkin omistamansa välineen avulla. Kitaristeilla sellaiseksi käy plektra, ja melkein kaikilla muilla on omistuksessaan tai ainakin lompakossaan luottokortti tai muu sellainen jäykkä kortti, joka kelpaa tarkoitukseen.
6. Samaa kapinetta voi sitten käyttää myöskin USB-C-portin irrottamiseen.

Itse en yrittänytkään ottaa ruuveja kokonaan pois, koska minulla ei ollut käytössäni magneettipäistä ruuvimeisseliä. Jätin ruuvit sen sijaan paikoilleen. Liisan puhelimesta kaiutin lähti pois mukavalla tavalla. Mutta kun tein saman toimenpiteen omalla puhelimellani, niin yksi ruuveista lähti jonnekin. En tiedä, minne. Ja vielä tähän päivään mennessä en ole sitä löytänyt.

Mutta kaiutinosa vaikuttaa puhelimessani kuitenkin pysyvän tiukasti paikoillaan. Kaikki näyttää toimivan kuten pitääkin.

PS. Huvittavaa oli muuten se, että kun lähetykseen kuului kaksi kärpäsenkakan kokoista komponenttia, niin verkkokauppa – Gigantti – oli pakannut ne aivan kohtuuttoman kokoiseen pahvilaatikkoon. Periaatteessa nuo olisi voitu laittaa kuplamuovin sisään ja sitten kirjekuoreen. Olisi lähetys mahtunut sitten postiluukusta eikä Liisan olisi tarvinnut hakea pakettia Postin toimipisteestä.

...

PS. 17.8.2025: Siinä paha, missä mainitaan. Yle heitti ulos juuri seuraavan verkkokauppojen pakettien lähettämiseen liittyvän uutisartikkelin: Yksi ihminen tekee 10 hengen työt – verkko­kaupat keksivät keinon tehostaa toimintaa, seurauksena asiakkaille lähtee jättipaketteja. Täytyy sanoa, että ehkä pakkauspahvi on liian halpaa nykyään. Ja asiakkaat joutuvat hakemaan toimipisteestä asti saapuneen pienen ja ohuen ostoksen, jos sitä ei ole pakattu kirjepostin kokoiseksi.

Ihmettely on hienoa

Ihmettely on minusta hienoa. Se on minusta jopa hienompi asia kuin (kiihottaminen tai) ihmetys.

Ihmettely on perusta kaikelle tieteelle. Tieteessä taas on kysymys sellaisesta järjestelmällisestä tiedonhankinnasta, jossa pyritään poistamaan tutkijan subjektiivisuuden aiheuttamat vääristymät.

Ihmetys sen sijaan on perusta kaikelle uskonnollisuudelle. Itse hyväksyn ihmisten ihmetyksen, kunhan se ei päälle hypi. Sulkujen sisällä tässä blogimerkinnässä näkyvät tekstinosat taas saattavat olla tyylirikkoja.

(PS:) 

(Kiihottamisella minä tarkoitan Suomen lain mukaista "kiihottamista kansanryhmää vastaan". Kyseessä on siitä hieno pykälä, ettei ihmisen tarvitse oikeasti olla edes kiihottanut kansanryhmää vastaan, vaikka on sitä Suomen lain mukaan tehnyt. Nykyajan uuskonservatiivit ovat kukkahattutätejä sukupuolesta tai sen puutteesta sekä oikeisto- tai vasemmistosidonnaisuudesta riippumatta sekä antiliberaaleja.)

(Olen tässä blogissani jo pitemmän aikaa käyttänyt seuraavia kolmea blogiaihetunnistetta: kiihottaminen, Mika Illman ja uskonrauha. Lähes aina olen käyttänyt kaikkea kolmea, siis en vain yhtä näistä jossakin tietyssä julkaistavassa blogimerkinnässä. Kun niiden käyttöalue on melko lailla keskenään lomittunutta. Mika Illman taas on entinen valtakunnansyyttäjä, joka virassa ollessaan, kun poliisi ei ollut löytänyt syytä syyttää Jussi Halla-ahoa, jolla oli väärät mielipiteet, mistään, niin Illman määräsi poliisin perkaamaan kaiken mahdollisen Halliksen koskaan minnekään kirjoittaman. Hienoa verorahojen käyttöä, täytyy sanoa. Ja löytyihän se rikos lopulta. Halla-aho oli kerran matkinut sanomalehti Kalevan erästä lausuntoa. Se oli itse asiassa ihan analoginen sen kanssa. Mutta vain tohtori Viha tuomittiin samasta rikoksesta, ei lehteä. Siis kiihottamisesta. Ja "uskonrauhan rikkomisesta" Hallis tuomittiin, sillä hän oli perustellut hyvin, miksi islamin tämän uskonnon mukaan perustanut profeetta Muhammad oli ollut pedofiili ja siksi islamin olevan pedofiilisuskonto. Mahtaa Illmanin Mikaa nyt vähän ottaa päähän se, että Jussi Halla-aho on päässyt valtakunnan toiseksi korkeimpaan virkaan.)

(Noiden kolmen aihetunnisteen käyttö samanaikaisesti saman blogimerkinnän yhteydessä tuottaa tiettyjä ongelmia, kun nimittäin tunnisteiden yhteismerkkimäärä on rajoitettu. Niinpä olen päättänyt yrittää pikku hiljaa siirtyä sellaiseen käytäntöön, että käyttäisin noista jatkossa vain yhtä kerrallaan.)

(PS. Profeetta Muhammad on islamilaisten lähteiden mukaan ollut myös yleisemminkin väkivaltainen mies, mutta samojen lähteiden mukaan mies ei ollut kiinnostunut seksuaalisesti pelkästään pikkutytöistä vaan myös aikuisista naisista, kunhan nämä olivat tarpeeksi kauniita, joten tiukasti tulkittuna profeetta ei ollut varsinainen pedofiili, koska hänen repertuaarinsa myös orjattarien suhteen oli melko laaja, mutta kansankielessä tällaisia ihmisiä voidaan toki nimittää pedofiileiksi. Mutta kyseessä on silloin kansanomainen ilmaisu. Noin prosentin kokoista vähemmistöä islamilaisen yhteisön sisällä edustavat ahmadilaiset ovat sitä mieltä, että vaikka islamin profeetan väkivallanteot edustivat tilannekohtaisia ratkaisuja eikä niistä tule siten johtaa yleisiä käyttäytymissääntöjä. Ei-ahmadilaisten islamin muotojen keskuudessa ahmadilaisia on väinottu aina tähän päivään saakka.)

Nimitän muuten hyvin käyttäytyviä uskontoja ja uskonnollisia yhdyskuntia uskonnoiksi – latinaksi yksikössä religio – ja huonosti käyttäytyviä uskontoja taas taikauskon muodoiksi – latinaksi yksikössä superstitio.

Ihmiset taas jaan harmillisiin ja harmittomiin. En käännä noita termejä latinaksi, koska niillä ei ole historiallista yhteyttä Rooman valtakuntaan. Mutta se kannattaa ottaa tässä huomioon, että harmillinen tai harmiton voi ihminen olla monella eri tapaa. Useinkaan ihminen ei ole ainakaan omalta kannaltani kovin syvästi harmillinen.

Kirjaesittely: Bernard Beckett: Genesis

Tässä romaanissa puheena olevan maan valtiaat antavat vaikutelman kuin he olisivat poliittisen vallan saaneita Suomen Yleisradion tai Helsingin sanomat -lehden toimittajia.

Kyseisen maan nimenä on Aotearoa, jonka monet tuntevat jo nykyaikana. Sen pääosat ovat kaksi suurikokoista saarta. Jokainen saa tarkastaa karttapallostaan, että missä sellainen sijaitsee.

Tarinaan kuuluu se, että maailma oli alkanut kärsiä erittäin vahingollisesta kulkutaudista. Aotearoan päättäjät olivat lopulta tehneet päätöksen koko maan eristämisestä ulkomaailmalta, jotta estettäisiin maan kansalaisten tuhoutuminen pandemian vuoksi.

Romaani on ilmestynyt vuonna 2006 alkukielellä englanniksi. Itse luin sen suomeksi, koska se on mukavampaa. Kirjan ilmestymisen ajankohta huomioon ottaen voidaan sanoa, että romaanin juonella ei ole sinänsä mitään tekemistä vasta kolmetoista vuotta sen ilmestymisen jälkeen alkaneen koronaviruspandemian kanssa. Suomennos on ilmestynyt vuonna 2009. 

Kun olin lukenut jostain lähteestä romaanin juonesta, niin mielessäni oli herännyt alussa epäilys, että kyseessä olisi jonkinlainen moderni mädätys. Mutta jokin kuitenkin tekstin kokonaisuudessa oli kertomassa minulle, että näin ei olisi kuitenkaan asian laita. Ja kävikin ilmi, että vaistoni oli ollut oikeassa: kirja kannatti lukea.

Romaanin nimi on Genesis. Se on saanut nimensä kristillisen, sekä juutalaisen, Raamatun ensimmäisen kirjan, ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan. Nimittäin taannoin lähinnä hepreankielinen Vanha testamentti oli käännetty kreikan kielelle, ja viisi Mooseksen kirjaa saivat kukin kreikankielisen nimen. Genesis tarkoittaa suomeksi syntyä.

Bernard Beckett (s. 1967), romaanin kirjoittaja, on uusiseelantilainen kirjailija, joka on kirjoittanut paljon fiktiokirjallisuutta nuorille aikuisille. Valitettavasti hän oli pian tämän kirjan julkaisun jälkeen lopettanut kirjallisen tuotantonsa, tai ainakin Wikipedian mukaan näin on tapahtunut.

Genesiksessä ikävä maailmantilanne on saanut aikaan sen, että poliittinen valta on annettu filosofitutkijaeliitin käsiin. Tämän Valtion perustaja oli käyttänyt samaa nimeä kuin vuosina 427–347 eKr. elänyt alkuperäinen kreikkalainen filosofi Platon.

Olen joskus nuorempana lukenut itävaltalaisbrittiläisen filosofin Karl Popperin (1902-1994) teoksen Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. Teos tunnetaan parhaiten siitä, että siinä mies esitteli näkemyksensä, että jotta teoriaa voitaisiin kutsua tieteelliseksi teoriaksi, niin sen tulee olla testattavissa tieteellisesti. Ajatusmuodostelman kumoamattomuus ei siis ole mikään hyve, jos ei ole edes periaatteessa mitään keinoa osoittaa sitä vääräksi. Testattavasta teoriasta tulee kuitenkin sitä vahvempi, mitä enemmän se kestää kumoamisyrityksiä. Tätä kutsutaan falsifikaatiokriteeriksi.

Tämän kirjaesittelyni kannalta on kuitenkin tärkeämpää se, että Avoimessa yhteiskunnassa filosofi Popper haukkuu Platonia. Karl Popperin kirjassa esitetään, että Platon Valtio-teoksensa perusteella halusi, että valtiovallan tulee kuulua parhaille, joita ovat filosofit. Popperin mukaan Platon olisi ollut sitä mieltä, että kaikki muutokset tällaisessa valtiossa olisivat rappeutumista, eli menemistä huonompaan suuntaan. Popper oli myös sitä mieltä, että Platon olisi halunnut itse olla tällaisen valtion johtaja.

Bernard Beckettin romaanissa Genesis Valtion perustana on samanlainen idea.

Ilokseni huomasin, että kaupunginkirjaston kokoelmista löytyy kyseinen Platonin teos. Se minun pitää saada luettua ja mieluiten vielä joskus kuluvan vuoden 2025 aikana.

Löysin myös tiedon jonkinlaisesta tietokirjasta, joka käsittelee Platonin poliittista ajattelua...

Genesiksen tarinassa Aotearoassa olivat asiat vähän enemmänkin muuttuneet, kun eräs sotilas oli, monta vuotta ennen "nykyaikaa", vartioidessaan aseellisesti merirajaa ulkopuolisia tulijoita vastaan päättänyt toimia täysin vastoin ohjeita, sääntöjä ja määräyksiä. Tapahtunutta oli seurannut lopulta suursota.

Yksi Genesiksen päähenkilöistä on saanut nimensä Sokratesta | edeltäneeltä filosofilta Anaksimandrokselta (610/609 – n. 546 eKr.), ja päähenkilö on maskuliinisukuisesta nimestään huolimatta nainen. Mutta sehän ei haittaa.

Anaksimandros on puhdasmielinen tutkijasielu, joka on opiskellut koko elämänsä ajan em. sotilaan, nimeltään Adam, elämää. Raamatun mukaanhan Adam – Aatami – oli ensimmäinen ihminen, ja hepreankielinen nimi tarkoittaa suomeksi ihmistä tai ihmiskuntaa. Jotenkin kuvaavaa romaanin juonen kannalta.

Anaksimandros, joka käyttää lempinimenä nimensä lyhennettyä versio Anax, haluaa kohota tutkijafilosofien eliittiin, josta käytetään nimitystä Akatemia. Kuten kaikki muutkin hakijat, hän joutuu perusteelliseen syyniin, jossa kolme ilmeiltään tutkimatonta kivikasvoista henkilöä kuulustelee häntä varsin pitkän ajan. Ja välillä sitten pidetään taukoa.

Anax joutuu todistamaan kuulustelijoilleen sen, että hän osaa käsitellä aihettaan, joka on tämä jo monta vuotta aikaisemmin kuollut Adam, pätevästi ja asiantuntevasti ja riittävän omaperäisestikin ja aidosti.

Adam oli aikoinaan jouduttuaan kiinni tekemänsä kapinan jälkeen pistetty valitsemaan elämä erikoistehtävässä, jolla piti olla erittäin suuri yhteiskunnallinen merkitys. Vaihtoehtoina tälle olisivat olleet tuomitseminen kuolemaan tai varsin pitkäaikainen vankeus.

Anaxia oli pitempiaikaisesti ohjannut valmistautumisessa valintakuulusteluja varten Akatemiaan kuuluva ja hirveän loistava intellektuelli nimeltään Perikles. Tämän nimen tunnemme myös antiikin Kreikasta. Historiallinen Perikles oli ollut erittäin merkittävä ateenalainen poliitikko, joka oli elänyt n. vuosina 495-429 eKr. Mutta ei siitä nyt sen enempää.

Mutta pystyykö Anaksimandros saamaan kuulustelijat vakuuttumaan siitä, että hän on sopiva ihminen heidän joukkoonsa? Ja tietävätkö kuulustelijat jotain sellaista merkittävää Aotearoan historiasta, mitä muut kansalaiset eivät tiedä?

Asiaan kuuluu myös samoihin aikoihin Adamin kanssa "elänyt" keinotekoisella ruumiilla varustettu jonkin verran groteskin näköiseksi rakennettu keinoälyolento.

Eräs aotearoalainen filosofi oli nimittäin aikoinaan keksinyt mielestään erästä tunnettua aikaisempaa katastrofiin päättynyttä yritystä paremman keinon saada aikaan ihmisenkaltainen keinotekoinen äly. Idea piili siinä, että keinotekoisen olennon piti oppia elämästä asioita ihan samalla lailla kuin lapsen. Pikku hiljaa vuorovaikuttamalla ihmisten ja lähimmän elinympäristönsä kanssa olento kehittyisi ennen pitkää, sanotaanko nyt, sosiaalisesti toimintakykyiseksi älylliseksi olennoksi. (Tällaisesta lähestymistavasta aidon keinoälyn kehittämiseen itse asiassa on ollut ihan oikeasti jonkin verran puhetta viimeksi kuluneiden vuosikymmenien aikana.)

Tässä välissä voin mainita, että muutaman viimeksi kuluneen vuoden ajan suuressa huudossa ollut ja edelleen oleva nk. generatiivinen keinoäly ei ole ollenkaan älykäs. Kyseessä on vain kehittynyt ennustuskone, joka kykenee supermassiivisen tausta-aineistonsa avulla päättelemään, mikä merkkijono pitäisi antaa vastaukseksi kysyjälle. Sillä ei ole ollenkaan älyä eikä varsinkaan minkäänlaista tietoisuutta tai tietoa maailmasta. Generatiivinen keinoäly myöskin "hallusinoi": jos se ei osaa tausta-aineistonsa perusteella vastata käyttäjän kysymykseen, niin se keksii vastauksen "omasta päästään". Tästä syystä generatiivisen keinoälyn antamat vastaukset kannattaa aina tarkistaa.

Olen tavannut testata eri tahojen kehittämiä generatiivisia keinoälyjä kysymällä niiltä saman ovelan testikysymyksen: "Kuinka monta munaa orava munii?" Viimeksi mokoma oli vastannut tällä tavoin: "Oravat munivat yleensä 4–8 munaa kerrallaan. Muninta-aika riippuu oravalajista ja elinympäristöstä, mutta tavallisesti se tapahtuu keväällä tai kesällä."

Vaikka tämä hiukan pitkittää liikaa tätä kirjaesittelyä, niin aiheeseen vielä jotenkin liittyen haluan kertoa, että Yhdysvalloissa oli juuri erään konkurssioikeudenkäynnin yhteydessä käyty läpi asianajajien oikeutta käyttää hyväkseen generatiivisen keinoälyn palveluita. Nimittäin konkurssipesää edustaneen Semrad-lakifirman asianajaja herra Thomas Nield oli käyttänyt ChatGPT-keinoälyä etsiessään puolustuksen hyväksi käytettävissä olevia aikaisempia tuomiolauselmia. Jutun tuomari Michael Slade oli kuitenkin henkilökuntineen käynyt lopulta läpi asianajajan esittämät perusteet ja löytänyt niistä suuria virheitä. Kävi ilmi, että asianajaja oli unohtanut tarkistaa ChatGPT:n antamat tulokset. ChatGPT oli puhunut hänelle paljon paskaa. Tuomari tuomitsi sekä asianajotoimiston että herra Nieldin vahingonkorvauksiin ja Nieldin sekä jonkun lakiasiaintoimiston vanhemmista osakkaista osallistumaan generatiivisen keinoälyn käyttöä lakiasioissa käsittelevään koulutukseen.

Ja jos palaan takaisin aiheeseen, niin Beckettin Genesis-romaanissa keinoälyolennolla oli tullut olemaan paljon tekemistä Adamin kanssa menneinä aikoina.

Romaanissa mennyt aika saadaan eläväksi, kun Anax hakijana Akatemiaan joutuu käsittelemään vanhoista ääninauhoista purettuja transrikriptioita eli muunnoksia kirjoitettuun muotoon, joissa Adam on mukana. Modernia aika kun on, niin voidaan turvautua myös elävänoloisiin hologrammiesityksiin. Ja kuulustelijat osaavat olla pelottaviakin.

Romaanissa myöskin käsitellään mielestäni mukavasti olemassaolon ja elämän filosofisia kysymyksiä, jos saan käyttää tällaista fraseologiaa. Kirja on kuitenkin parempi kuin fraseologiani. 

Ottaen huomioon sen, kuinka suuri osa romaanista on kuulustelijoiden ja Anaksimandroksen välistä vuorovaikutusta, jossa käsitellään todistusaineistoa menneistä tapahtumista, niin kirja oli kannaltani vallan vetävä. Sikäli sääli, että se sisälsi vain 160 sivua. Ja sääli, että kirjailija on lopettanut romaanien kirjoittamisen.

Ja melko lähellä kirjan loppua juoni onnistui jopa erittäin kunnolla yllättämään minut. En olisi arvannut, vaikka olisi minun kyllä pitänyt älykkäänä olentona. Minulle tapahtui sen johdosta puoliksi samanlainen katharsis kuin mitä olen kokenut aina katsoessani kammottavaa ja niin kovin kiinnostavaa Apua, mikä tauti! (englanniksi "Body Bizarre") -televisio-ohjelmaa. Ohjelmassa seurataan maailman kauheimpia sairauksia ja tiloja, mitä ihmisille on syntynyt ja kehittynyt. Sen yhteen jaksoon liittyen olen kirjoittanut jopa runon. Ohjelma on myös suuresti inspiroinut minua pitkän runoni Job saa vastauksen synnyttämisessä. Bernard Beckettin kirjoittaman romaanin Genesis aiheuttama puolikatharsis on kuitenkin paljon tuota eeppisempi ja syvemmälle ulottuva ja sitä paitsi erityisen hieno siitä syystä, että se oli syntynyt fiktiiviseen teokseen syventymisen seurauksena.