Vapaan tahdon mahdottomuudesta

Joillekin ihmisille on hirveän tärkeää, että ihmisellä olisi vapaa tahdo.

Sadan vuoden ajan jo moderni fysiikka on antanut aalto-hiukkas-dualismeineen mahdollisuuden ajatella, että tapahtuminen ei ole kokonaan ennalta määrättyä. Koska tapahtumisen determinismi ei nykykäsityksen mukaan ole ehdoton, vaan koskee vain yksittäistapahtumien tarpeeksi suurta joukkoa. Eli kausaliteetti käsitetään fysiikassa nykyään tilastolliseksi.

Joku voikin nyt ajatella, että koska maailmankaikkeus ei toimi ehdottoman deterministisesti, niin tahtokin voi olla vapaa.

Voi kuitenkin kysyä, että minkä suhteen se tahto sitten olisi vapaa.

Kaikki eläimet ihmisen lisäksi kuitenkin tekevät jonkinlaisia valintoja.

Kaikki eläimet ovat intentionaalisia, eli niillä on haluja, motiiveja ja päämääriä, joita ne toteuttavat.

Ihminen ei tässä suhteessa eroa muista eläimistä. Hän eroaa tahtonsa suhteen ainoastaan siinä mielessä, että koska ihminen on erittäin pitkälle kulttuuriolento, ihmisen valinnanmahdollisuudet ovat suuremmat kuin muilla eläimillä.

Mutta ihmiselläkin kaikki päätökset ja valinnat perustuvat siihen, mikä on ollut hänen keskushermostonsa tila milläkin hetkellä. Ja hänen keskushermostonsa tilaan ovat vaikuttaneet kaikki hänen ja hänen elimistönsä kokemat asiat hänen elämänsä aikana ja luultavasti asiat aina kohdusta asti. Luonnollisesti myös ihmisen ja yksilön DNA vaikuttaa siihen, millaiseksi hänen tahtonsa muotoutuu.

Joten voi sanoa, ettei modernin fysiikan käsityksen mukainen tilastollinen kausaliteetti millään lailla todista tahdon vapautta.

Minä itse kuitenkin koen ajatuksen vapaan tahdon mahdottomuudesta vapauttavana. Siltikään vapaan tahdon mahdottomuus ei minusta estä sitä, että olen itse vastuussa elämästäni, sillä olenhan minäkin intentionaalinen olento, kuten muutkin elukat tässä maailmassa.

PS. Olin vuonna 2012 käsitellyt jo jollakin lailla aihetta.