tiistai 12. maaliskuuta 2024

Ruotsista tuli Naton jäsen; Euroopan omilla jaloillaan seisominen

Tämä tekstini tulee luultavasti olemaan yksi tylsimmistä ja turhimmista kautta aikojen.

Mutta viime viikon torstaina 7.3. Jeesuksen vuonna 2024 läntinen naapurimaamme Ruotsi tuli liitetyksi puolustusliitto Naton perheeseen. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva." Kyse on sen verran suuresta ja tärkeästä asiasta, etten voi jättää asiasta mainitsematta ainakin jossakin blogeistani.

Suomi oli päässyt liittouman jäseneksi jo 4. huhtikuuta viime vuonna 2023.

Unkarin vahva mies Orbán ja Turkin (Türkiye) vahva mies Erdoğan vittuilivat Ruotsille pitkän ajan haraamalla vastaan Ruotsin jäsenhakemuksen hyväksymisessä, mutta lopulta nämäkin maat asiaan suostuivat tai suistuivat. Yhdysvallat oli varmaankin painostanut kaikin laillisin keinoin Unkaria ja Turkkia (Türkiye) asiassa. Ja nyt Ruotsi on jäsen.

Itämeri on nyt melko pitkälle Nato-maiden sisämeri. Kykenemme melko hyvin puolustamaan aluetta. Toki onhan siinä yhdessä paikassa hampaisiin aseistettu Kaliningradin alue, josta voi olla aluksi harmia, jos paska iskee tuulettimeen oikein kunnolla.

Jos Yhdysvallat saa seuraavaksi presidentikseen kuluvan vuoden marraskuun vaalien tuloksena Donald Trumpin, niin parhaimmassa tapauksessa presidentti Trump ei tee mitään kohtalokasta yleisen turvallisuuden kannalta. Pahimmassa tapauksessa Yhdysvallat saattaa irrottautua liittosuhteesta, vaikka muodollisesti jäisikin osaksi liittoumaa. Tämä onnistuisi pysyttäytymällä tulemasta apuun, jos johonkin liittolaismaahan hyökättäisiin.

Trumppi nimittäin näyttäisi olevan sitä mieltä, että vain sellaisia Naton liittolaismaita Yhdysvaltain tulee puolustaa, jotka panostavat puolustusvoimiinsa täydet kaksi prosenttia bruttokansantulostaan. Hän omien sanojensa mukaan kehottaa Venäjää tekemään näille maille, mitä haluaa. Jonkin verran paksua.

Voi myös hyvin kuvitella, ettei Trumppi haluaisi maansa tukevan Ukrainaa Venäjän oikeudetonta ja raakaa hyökkäyssotaa vastaan. Ukraina ei tosin ole Naton jäsen, vielä.

Yhdysvalloilla on perinteisesti ollut muun ohella sellainenkin motiivi Euroopan maiden tukemiselle, että sellainen ehkäisee sitä, että sota käydään sen omalla maaperällä.

Mutta Euroopan on joka tapauksessa opittava seisomaan omilla jaloillaan. Miksi myöhemmin, miksei nyt?

Venäjän diktaattorin ja sekurokratiajuntan johtajan Putinin ansiota on se, että me ja Ruotsi olemme nykyään Natossa. Vastoin tarkoitustaan hän suorastaan työnsi meidät hakemaan jäseneksi Natoon aloitettuaan suurhyökkäyksen Ukrainaan 24.2.2022. Ukraina kykeni Venäjän asevoimien oletetusta ja paljon Venäjän ulkopuolellakin hehkutetusta mahtavuudesta huolimatta puolustautumaan. Ukraina osti tällä tavoin Suomelle ja Ruotsille kaivatun ajan, jona odottaa jäseneksi hyväksymistä.

Venäjähän oli vuonna 2008 hyökännyt Georgiaan maan länsisuuntautuneisuuden vuoksi. Länsi ei tehnyt silloin mitään Georgian hyväksi.

Vuonna 2014 Venäjä taas oli valloittanut Ukrainaan kuuluvan Krimin ja liittänyt sen yksipuolisesti vastoin kansainvälistä oikeutta alueisiinsa. Samalla Venäjä aloitti rajoitetun sodan Ukrainan itäisillä alueilla. Koska Ukrainalla ei silloin ollut kykyä puolustautua tätä aggressiota vastaan, maa vuosien ajan teeskenteli, ettei se ole sodassa Venäjän kanssa.

Vaikka vuoden 1994 Budapestin sopimuksessa niin Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta kuin Venäjäkin olivat sopineet takaavansa Ukrainan alueellisen koskemattomuuden, eivät Yhdysvallat ja YKK nyt kuitenkaan todenneet olevansa sodassa Venäjän kanssa tämän Ukrainaan kohdistamasta sodankäynnistä huolimatta.

Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan on paljastanut sen tosiasian, että Itä-Euroopan maat eivät tosiasiassa olekaan traumanjälkeisestä stressireaktiosta kärsiviä "russofobeja", vaan ne ovat olleet kaiken aikaa oikeassa kriittisessä suhtautumisessaan Venäjään. Suomikin oli harjoittanut Neuvostoliiton vuonna 1991 tapahtuneen romahtamisen jälkeen jälkisuomettumista.

Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan on myös tuonut esiin sen, että nationalismi voi olla edistyksellinen voima. Aikaisemmin melko lailla kaikkea nationalismia halveksinut suomalainen valtamedia on kovin vähän viime aikoina enää haukkunut ukrainalaista nationalismia. Jos Ukraina kestää, niin se tekee sen nationalisminsa ansiosta eikä siitä huolimatta.

Monet ennen vain venäjää puhuneet ukrainalaiset ovat opetelleet puhumaan ukrainaa.

Eikä Suomikaan olisi aikoinaan hankkinut itselleen itsenäisyyttä, jos suomalaisia ja suomenmielisiä nationalisteja ei olisi ollut.

Putinin yksi kyseenalainen ansio on se, että hän on osaltaan luonut Venäjästä maan, joka muistuttaa melko paljon natsi-Saksaa. Venäläinen nationalismi eroaa tavallisesta suomalaisesta ja ukrainalaisesta nationalismista siinä, miten patologinen se on. Se on imperialistista sekä täysin häikäilemätöntä, kuten natsi-Saksankin kiihkonationalismi oli ollut.

Ja Venäjän suurhyökkäys on raivonnut Ukrainassa jo vuodesta 2022 saakka, yli kahden vuoden ajan. Venäjän asevoimien ja venäläisten sotilaiden sodankäyntitapa on ollut tänä aikana erittäin brutaalia sisältäen runsaassa määrin Ukrainan infrastruktuurin tuhoamista, ryöstämistä, murhaamista, kiduttamista, raiskaamista, väestön pakkosiirtoja ja lasten kaappaamista.

Ukraina taistelee paitsi itsensä ja olemassaolonsa puolesta, niin myöskin koko länsimaailman ja laajemmin koko maailman puolesta.

Jos Ukraina putoaa lopulta Putinin syliin, seuraa Ukrainan kansan kulttuurinen ja jossain määrin fyysinenkin tuhoaminen. Eikä Putin rajoita sotaansa Ukrainaan, vaan onnistuttuaan siellä jatkaa amok-juoksuaan muualle Eurooppaan.

Venäjän suurhyökkäys on saanut monet Nato-jäsenet ryhtymään parantamaan puolustusvoimiensa sodankäyntikykyä. Myöskin yhä useampi jäsenmaa on ryhtynyt panostamaan asevoimiinsa puolustusliiton piirissä hyväksi todetun kahden prosentin bruttokansantulosta verran. Kuten Donald Trumpkin oli Euroopan Nato-mailta halunnut ollessaan presidenttinä vuosina 2017-2021.

On luontevaa sanoa, että rauhanliikkeen toiminta toimii nykyisissä oloissa Venäjän verisen ja aggressiivisen diktatuurin puolesta.

Voin kehuskella itseäni tässä lopuksi mainitsemalla sen, että jo muinaisina aikoina minä olen ollut Nato-jäsenyyden kannattaja ja Putinin diktatuurin rakentamisen vastustaja.

PS. Venäjän kieli on ukrainan kielen murre. Slava Ukraini!

2 kommenttia:

  1. Aivan oikeassahan Trump oli potkiessaan Euroopan NATO-maita takapuoleen vaatien niiltä oman osuutensa tekemistä sen sijaan, että ovat heittäytyneet Pyhään Huolettomuuteen odottaen USAn tulevan taas kerran pelastamaan.

    Toisaalta Ukrainan sota on osoittanut, ettei NATOn eurojäsenten keskinäiseen solidaarisuuteen Moskovian uhan edessä voi luottaa:
    Saksan valtakunnangangsterina istuu täysi putleristi ja vannoutunut Lännen vihaaja eikä Ranskan omituisen pressankaan tahtotilaan ole oikein vahvat luotot.
    Espanja ei edes yritä tukea Ukrainaa!
    Millaista tukea se antaisi sitten USAttomalle Euro-NATOlle?

    Edelleen Trump ei POTUS-kaudellaan vähentänyt USAn sotilaallista läsnäoloa Euroopassa, vaan päinvastoin lisäsi.
    Minulla ei ole syytä uskoa, etteikö tuo uudelle kaudelle päästessään säilyttäisi transatlanttista yhteistyötä ennallaan.

    Viimeisin hölinä Ukrainan tuen täydellisestä lopettamisesta oli tyylipuhdas valeuutinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trumppi saattaa kuitenkin olla poliitikkona arvaamaton.

      Mutta eurooppalainen länsimaailma on ainakin melko nynnyä porukkaa keskimäärin. Halutaan, ettei jouduta siirtämään asetuotantoon kauhean paljon rahaa, jotta voidaan jatkaa normaalia elämää, ja sillä tavoin annetaan aseet Putinin käsiin. Ja päädytään kuitenkin lopulta siihen, että normaali elämä on enää vain unelma.

      Poista