Star Trek ja maalliset paratiisitarinat

Minusta näyttää siltä, että on sanan kaikissa merkityksissä normaalia sellainen, että ihminen haluaa elämäänsä jotain, mikä nostaa hänet maallisen yläpuolelle. Ihminen usein haluaa uskoa, että on olemassa myös jotain muuta, joka todella tekee elämästä elämisen arvoisen.

Ihmiset myös ovat halunneet tietää lopullisen totuuden, ja uskonnot ovat vastanneet tähän tarpeeseen. Epävarmuutta voi olla vaikea sietää.

Monet jopa uskovat elämään kuoleman jälkeen. Se johtunee ennen kaikkea ihmisen halusta olla lakkaamatta olemasta kuoleman hetkellä.

Tässä kaikessa on myös kysymys ihmisen kyvystä kuvitella sellaisia asioita, joiden olemassaoloa ei voida objektiivisesti todentaa. 

Myöskin metafysiikassa ja etiikassa on se huono puoli, että ne perustuvat ihmisen mielikuvitukseen.

Tällaiset kuvitelmat voivat kuitenkin olla kannattajilleen ja varsinkin heidän yhteisöilleen hyödyllisiä abstraktioita.

Tämä laajamittainen kuvittelukyky ilmestyi lajimme siunaukseksi ja myös kiroukseksi 70.000 vuotta sitten, kun ihmislaji kävi läpi nk. pullonkaulailmiön, jossa lajimme yksilömäärä kävi lähellä sukupuuttoa. Toisaalta se on myös mahdollistanut monia oikeasti hyödyllisiä keksintöjä ja aikaansaannoksia.

Ihmisen ei kuitenkaan tarvitse olla uskonnollinen uskoakseen johonkin ihmistä suurempaan.

Karl Marx (1818-1883) ja Friedrich Engels (1820-1895) olivat uskoneet, että valtio syntyy hallitsevan luokan tarpeesta puolustaa asemaansa yhteiskunnan alempia luokkia vastaan.

Miekkosten oletus oli, että kun on tehty sosialistinen vallankumous, niin siitä aiheutuva tuotannon parantuminen johtaa lopulta sen verran korkeaan elintasoon, että edellytyksiä valtion olemassaololle ei enää ole. Kun ei ole enää tarvetta luokkasorrolle, edes työväestön harjoittamalle. Marx ja Engels olettivat, että valtio tulisi kuoleutumaan lopulta pois.

Anarkismi eroaa marxilaisuudesta siinä, että anarkistit aikovat lopettaa valtion poliittisella päätöksellä saatuaan vallan käsiinsä.

Minusta on kuitenkin selvää, että vaikka se voi sitä toki joissain tapauksissa ollakin, niin valtion ei silti tarvitse olla jonkun tietyn yhteiskuntaluokan käsikassara.

En myöskään usko, että moderni yhteiskunta voisi tulla organisoiduksi ilman valtiota tai jotain vastaavanlaista.

Korkea elintaso muuten merkitsee myös sitä, että jätettä ja saastetta tuotetaan myös paljon. Toki länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa niiden määrää on vakavasti pyritty vähentämään viime aikoina.

Marx ja Engels eivät joko ottaneet huomioon korkean tuotannontason aiheuttamia ympäristöongelmia, tai olettivat, että heidän kannattamansa sosialistinen byrokratiahirviö hoitaisi asiat kuitenkin siltä osinkin kuntoon.

Marxilainen työväenliike koki Marxin ja ja ystäväänsä ja työtoveriaan huomattavasti pitempään eläneen Engelsin kuoleman jälkeen jonkinlaista taipumusta dogmaattiseen ajatteluun. Reformistisen sosialidemokratian klassikko, saksalainen Eduard Bernstein (1850-1932), muutti tämän asiantilan.

Bernsteinin merkittävin ja tunnetuin teos on marxilaisuuden uudelleentarkastelun eli revisionismin pääteesit yhteen koonnut vuonna 1899 ilmestynyt Die Voraussetzungen des Sozialismus und die Aufgaben der Sozialdemokratie (suomeksi ilmestynyt nimellä Sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian tehtävät).

Kirjassaan hän esitti, että vastoin marxilaisuuden oppeja kapitalismi ei suinkaan ollut menossa lopullista kriisiä kohti vaan kriisit olivat pienentymään päin. Hän esitti, että omistus ei ollut keskittymässä pienelle kapitalistiselle eliitille vaan päinvastoin hajautumassa laajemmalle joukolle ihmisiä. Hän myöskin kritisoi teoksessaan Marxin työnarvon teoriaa.

Lisäksi hän esitti, että on älytöntä olettaa, että valtio ja kunnat voisivat omistaa kaikki yritykset. Hän ehdotti, että kulutusosuuskunnat olisivat kannatettava asia. Ne olisivat joka tapauksessa yleisen edun mukaisia, vaikka ne olisivat yksityisiä.

Bernstein uskoi työväenluokan aseman parantuvan ajan myötä. Mies oli liberaali sosialisti, joka uskoi että sosialismin tulee rakentaa kamppailunsa liberalismin universaaleille vapausoikeuksille. Sosialismin tehtävä oli vapauden alan laajentaminen yhteiskunnissa. Tämä tapahtuisi porvarillisen demokratian puitteissa. Väkivaltaista vallankumousta ei tarvittaisi. Bernstein uskoi sosialismin moraaliseen läpilyöntivoimaan. Siinäkin hän erosi oppi-isä Marxista, joka halveksi kaikkea moralismia.

Hän myös kritisoi marxilaista oppia "dialektiikasta". Hän esitti, että dialektisella metodilla ei voi tehdä toimivia tulevaisuutta koskevia ennusteita, vaan kyseessä on pelkkä deskriptiivinen "teoria".

Bernstein ei myöskään uskonut tulevaisuuden valtiottomaan yhteiskuntaan.

Belgian kuningas Leopold II hallitsi vuosina 1885–1908 yksityisomaisuutenaan Kongon vapaavaltiota, jolle löi leimansa miehen todella törkeä vallan väärinkäyttö, joka johti erään arvion mukaan alueen väestön vähenemisen 20-30 miljoonasta kahdeksaan miljoonaan.

Joka tapauksessa 1900-luvun piti olla liberalismin mukainen järjen aikakausi, mutta koska ihminen ei hallitse ajatuksiaan, vaan ne häntä, ja koska ihminen ei ole kerubi, niin aikakaudelle löivät leimansa turkkilaisten suorittama armenialaisten kansanmurha, natsien suorittama juutalaisten kansanmurha holokausti ja Neuvostoliiton vankileirien saaristo. Muun muassa.

Ja palatakseni marxilaiseen työväenliikkeeseen, niin se joka tapauksessa ensimmäisen maailmansodan lopulta alkaen jakautui kahtia. Jatkossa bernsteinilaisvaikutteinen sosialidemokraattinen liike kannatti uudistusta yhteiskunnallisten reformien kautta ilman väkivaltaista vallankumousta, kun taas neuvosto-Venäjällä, joka vähän myöhemmin muutettiin Sosialististen neuvostotasavaltojen liitoksi – lyhyemmältä nimeltään Neuvostoliitto – kannatettiin vallankumousta ja varsin monen tuotannonalan toimijoiden sosialisointia ja sananvapauden tukahduttamista ankarasti tieteellisyyden nimissä, ja maa muuttui muutamassa vuodessa raa'aksi yksipuoluediktatuuriksi, joka pitkälle syrjäytti työläisten edut, vaikka esitti edustavansa näitä.

Neuvostoliitto romahti omaan mahdottomuuteensa lopulta vuonna 1991. Ei tullutkaan missään vaiheessa sosialistisen välivaiheen jälkeistä valtiotonta ihanneyhteiskuntaa, joka tihkuisi maitoa ja hunajaa. Eikä päästy edes lähelle sitä.

Neuvostoliittoa seurasi alueellisesti riisuttu ja uudestaan epädemokratisoituva  Venäjä ja sen ulkopuolella länsimaissa utopialiike, jonka piirissä kannatetaan monenlaisia oppeja. Sellaisia joiden mukaan valkoinen kristinuskotaustainen lihaa syövä heteromies on kaiken pahan alku ja juuri, pyhää sotaa kannattava ja naissukupuolta ja homoseksuaaleja sortava muslimimies taas on kaiken ykkönen, paras feminismi on sellaista, joka ajaa vain naisten etuja, tieteellisen menetelmän heittäminen ideologian etujen niin vaatiessa romukoppaan on tärkeää, ja neekeripiirteisille ihmisille yhteiskunnassa etusijan antaminen on kannatettavaa.

1960-luvulla yhdysvaltalainen Gene Roddenberry oli luonut tieteispohjaisen fiktiivisen televisiosarjan nimeltä Star Trek. Ensimmäistä televisiosarjaa alettiin esittää vuonna 1966. Siinä seurattiin tähtialus USS Enterprisen matkoja avaruudessa. Alus oli 2200-luvulla Yhdistyneen planeettojen liiton rakentama, ja sen tarkoitus oli "tutkia outoja uusia maailmoja, etsiä uutta elämää ja uusia sivilisaatioita ja rohkeasti mennä sinne, minne yksikään ihminen ei ole ennen mennyt".

Alkuperäistä sarjaa tehtiin vuoteen 1969 saakka. Sen jälkeen on tehty useita samaan maailmaan sijoittuvia televisiosarjoja, elokuvia ja kirjoja.

Ensimmäisessä tv-sarjassa oltiin melko ennakkoluulottomia. Jossain määrin tavatonta oli 1960-luvulla, että aluksen viestintäupseerina toimi neekerinainen, nimeltään Nyota Uhura, jota esitti Nichelle Nichols (1932-2022). Roolissaan luutnantti Uhurana Nichols osallistui myös ensimmäiseen Yhdysvaltojen televisiossa esitettyyn rotujenväliseen suudelmaan kapteeni James T. Kirkiä esittävän William Shatnerin kanssa. Jakso nostatti vastalauseiden aallon rotujen välisestä kanssakäymisestä. Erityisesti entisten Etelävaltioiden alueella tapahtunut herätti suurta vihastusta, ja sitä pidettiin siellä laajalti huonona siirtona.

Gene Roddenberryn Star Trekin maailman luomisessa on ollut hyvät ja edistykselliset tarkoituksensa, mutta se on myös tavallaan naiivi. Sen tarinaan kuuluu se, että on keksitty replikaattori, joka kykenee valmistamaan ilmeisen halvalla ja nopeasti minkä tahansa esineen, mitä ihminen keksii siltä pyytää. Replikaattori oli luonut Maapallolla hyvänlaatuisen kulttuurivallankumouksen, sillä sen ansiosta jokainen sai perustarpeensa tyydytetyiksi. Star Trekin maailmassa ihmisille merkitsivät statuksen, vallan ja maallisen mammonan sijaan muut tavoitteet, kuten itsensä kehittäminen ja yhteiseksi hyväksi toimiminen ja muut enemmän tai vähemmän yhteishyvät päämäärät.

Star Trekin maailma, jos ei oteta lukuun kuolevaisuutta, tietyltä osin muistuttaa uskontojen taivaskuvitelmia.

Replikaattori, jos sellainen olisi oikeasti olemassa, aiheuttaisi tuhlaavaisuutta ja suuressa määrin jätettä. Näin voisin ainakin kuvitella. Minun on vaikea kuvitella myöskään, että ihmisten kilpailunhalu ja statushakuisuus voisivat vähetä olemattomiin tällaisella pelkällä aineellisen kulttuurin muutoksella.

Olen tavannut kokea olemassaolon ylipäätään raskaaksi. Koska pelastusta ei ole.

Viime aikoina olen kuitenkin myöskin kokenut sellaista, että pelastus voisi sittenkin olla saavutettavissa. Mutta minä en itse sitä aikaa tule näkemään.

Oikeastaan näen pelastuksen nyt transhumanismissa. Siteeraan Wikipediaa:

Transhumanismi (lyhennetään joskus >H tai H+) on kansainvälinen liike ja ajatussuuntaus, jonka mukaan ihminen voi järkevästi ohjatun tieteellisen ja teknisen kehityksen kautta ylittää nykyihmisyyden rajoitukset ja kehittää itseään paremmaksi niin ruumiillisesti, mielellisesti kuin yhteisöllisestikin. Transhumanistien mielestä esimerkiksi vanhenemisen tulisi olla vapaaehtoista ja ihmiskehon tiedostamattomien prosessien tulisi olla yksilön tietoisessa hallinnassa.

Ihminen on huimasti kehittynyt kulttuurinluojalaji, joka kykenee kuvittelemaan myös sellaisia asioita, joista ei voida saada tieteellistä näyttöä, ja uskomaan niiden olemassaoloon lähes yhtä lujasti kuin meitä ympäröivän fyysisen maailman objekteihin.

Siitä huolimatta ihmislaji on myös sotaisa, kilpailullinen ja status- ja vauraushakuinen ihmisapinalaji.

Muistettakoon myös se, että yhdysvaltalaiselle näyttelijälle Bruce Willisille syntyneen aivovamman eli otsalohkodementian vuoksi miestä käytettiin viimeisinä näyttelijävuosinaan runsaasti teettämällä hänellä hurjaan tahtiin uusia elokuvia, vaikka mies ei enää kyennyt näyttelemään.

Ihminen voi hylätä biologispohjaiset selitysperusteet käyttäytymiselleen, mutta hän ei kykene poistamaan DNA:ta ja evoluution luomia aivoja itsestään.

Toistaiseksi. Minun toivoni on tulevaisuuden transhumanismin mukaisessa yhteiskunnassa. Opimme toivottavasti kehittämään itseämme ja itsemme paremmaksi. Ja ennen pitkää kykenemme sitten myös lopulta matkaamaan tähtiin, ja olemme henkisesti myös riittävän kypsiä siihen hommaan.

Tämä on minun taivaani.

Ylösnousemuksen toivossa.

Pistän tähän lopuksi vielä linkin Suomen Transhumanismiliiton sivuille, jonka jäsen en vielä itse ole.

PS. Mitä tahansa elämän tarkoitukseen liittyvää tulen blogeissani jatkossa julkaisemaan, niin muistakaa minun sanoneen, että transhumanismi olkoon niistä ykkösenä minulle nyt ja ain'.