"Putinin läheiseksi asiantuntijaksi luonnehdittu venäläisprofessori rusikoi olan takaa Suomea tuoreessa kirjoituksessaan perinteikkäässä, venäläisessä Komsomolskaja pravda -lehdessä."
Niin paljon kuin Yleä vihaankin, niin sen asenteisiin ei taida kuulua putinmielisyys. Sen näkee Ylen kriittisestä uutisartikkelista, jossa käsitellään tämän Putinin mielisen typeryksen ajatusoksennusta. Ajatella, että tuonkaltaisilla ihmisillä Venäjällä on vaikutusvaltaa.
Miehen nimi on Aleksandr Zapesotski, ja hän on kuulemma Pietarin ammattiliittojen humanistisen yliopiston rehtori. Niin sanotaan tässä Ylen tekstissä.
Lainaan seuraavassa sopivissa kohdin uutisartikkelia ja kommentoin lainaamiani kohtia (ja poikkeuksellisesti käytän kerrankin muutakin kuin mustaa väriä):
Akateemikko haikailee Venäjän luoteisnaapurin pitkään harjoittaman ystävällisen naapuripolitiikan perään.
"Näyttää, että tälle ystävyydelle on tullut loppu: Yhdysvallat on ottanut Suomen hallintaansa – perusteellisesti ja pitkäksi aikaa", Zapesotski kirjoittaa 1. huhtikuuta julkaistussa kirjoituksessaan.
Toisen maailmansodan jälkeinen Suomen ja Neuvostoliiton "ystävyys" ei ollut aitoa. Neuvostoliitto oli varastanut Suomelta alueita ja pakottanut Suomen maksamaan mittavat sotakorvaukset, vaikka niin Talvi- kuin Jatkosota kuin myös Suomen sota Pohjois-Suomen saksalaisia joukkoja vastaan oli johtunut Neuvostoliiton toimista. Jatkosotaa ei olisi syntynyt, jos ei olisi ollut ensin Neuvostoliiton Talvisodan aloittanutta hyökkäystä Suomeen. Siinä "ystävyydessä" Suomessa poliittisista syistä harrastettiin itsesensuuria ja mustan selittämistä valkoiseksi.
Ja toiseksi Yhdysvallat ei ole millään tavalla eikä missään määrin ottanut Suomea hallintaansa. Tuollaisen väittäminen on melko psykoottista.
Myös pääministeri Alexander Stubb (kok.) saa täyslaidallisen artikkelissa. Zapesotski muistuttaa, että Stubb on valmistunut niin koulusta kuin yliopistostakin Yhdysvalloissa "eli on perimmältään amerikkalainen".
Mielestäni tuo on aivan liian suuri yksinkertaistus. Olen sitä mieltä, että pääministeri Stubb on amerikkalaisen lisäksi myös vahvasti suomalainen. Hän on suurin piirtein yhtä vahvasti myös belgialainen ja lisäksi hän on Suomen kansallisten etujen vastustaja ja hurmoksessa elävä EU-uskovainen. Suhtaudun itsekin jonkin verran kriittisesti Stubbiin.
Kirjoittajan mukaan Suomen talous romahti sodassa kärsityn tappion jälkeen: "Vanhempi sukupolvi ei vieläkään pysty suhtautumaan tyynesti sieniin, sillä muuta syötävää ei 1940-luvulla ollut."
Rehtori muistuttaa, että Neuvostoliiton hyväntahtoisen tuen ansiosta Suomi pääsi jaloilleen.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa toki oli paljon aineellista puutetta. Kahviakin säännösteltiin. Mutta toki Neuvostoliitossa oli maailmansodan jälkeen vielä enemmän pulaa. Itse asiassa Neuvostoliitossa oli pulaa niin peruselintarvikkeista kuin kulutustavaroista koko sen olemassaolon ajan, mutta ei kaiken aikaa yhtä kovana. Puoluepamput saivat tietenkin aina enemmän kaikkea.
Neuvostoliitto ei muistaakseni pahemmin tukenut Suomea. Sen sijaan voimme olla varmoja siitä, että Suomi maksoi suunnattomat sotakorvaukset Neuvostoliitolle sodan jälkeen, eikä se ollut vapaaehtoista. Suomi myös nousi taloudellisesta alennuksesta omalla työllä ja osaamisella. Mitä Neuvostoliitolla oli ikinä tarpeeksi ainoastaan asevarustelutuotannossa.
"Maamme hajoaminen sai suomalaiset integroitumaan Euroopan unioniin." Samalla kirjoittajan mukaan alkoi koko EU:ta koskettava suuntautuminen Yhdysvaltoihin. Nyt koko alueen nuorista merkittävä osa matkustaa opiskelemaan Yhdysvaltoihin.
Mikähän olisi "merkittävä osa"? En itse asiassa tunne EU:n tilastoja enkä osaa sanoa, miten laajaa sellainen on. Mutta Yhdysvalloissa sijaitsee kuitenkin monet maailman parhaista yliopistoista.
Myös tiedonvälitys on Euroopassa täysin amerikkalaisten hallussa suoraan tai välillisesti.
Hullu mikä hullu.
Rehtori huomauttaa happamasti, että sinällään Suomella ei ole suurta merkitystä Yhdysvalloillekaan. "Eipä siellä kummoista olekaan tarjolla: metsiä, järviä ja kallioita. Asukkaita ei ole juuri nimeksikään, eikä öljyä tai kaasua, ydinaseista puhumattakaan."
Ainakin enemmän osaamista ja työteliäisyyttä ja vähemmän lapsialkoholisteja kuin Venäjällä.
Suomen Nato-keskustelu ärsyttää kirjoittajaa. "En epäile, etteikö onnettomia naapureitamme vedettäisi Natoon, kunhan heitä on pehmitetty muutaman vuoden ajan. Silloin heille koittaa sama kohtalo kuin Virolle, Latvialle ja Virolle."
Edessä on venäläisarvion mukaan taloudellinen kurjistuminen ja väestöpako.
En yhtään ymmärrä, miten Natoon liittyminen voisi aiheuttaa taloudellista kurjistumista ja väestöpaon.
Ja toiseksi, ei Suomea tarvitse eikä Suomea voi kukaan eikä mikään "vetää" Naton jäseneksi. Mutta Venäjä kyllä tekee parhaansa saadakseen Suomen työnnetyksi sinne.
Kirjoittaja on kiinnittänyt huomiota myös puolustusministeri Carl Haglundin (r.) tuoreeseen arvioon, jota hän tulkisee niin, että Naton ja Venäjän välisssä konfliktissa Suomi ei jäisi sivustakatsojaksi.
Venäläiskirjoittajan johtopäätös on synkähkö: "Haluavat taas vähän sotia kanssamme."
Puolustusministeri Haglund tarkoitti sitä, että Venäjä loukkaa Suomen suvereniteettia heti kun konflikti Venäjän ja Naton välillä on alkanut. Tai jo muutamaa hetkeä aikaisemmin.
Neuvostoliitto muuten hyökkäsi Suomeen 1939 sen jälkeen kun oli ensin varmistanut sivustansa ryhtymällä kansallissosialistisen Saksan liittolaiseksi. Ja tämä Neuvostoliiton liittolainen teki Talvisodan aikana myös parhaansa, ettei Suomeen saataisi toimitettua asemateriaalia.
Ja taitaa venäläisillä olla nykyäänkin haluja hyökätä Suomeen, ainakin jos jotain voi päätellä Venäjän juntan johtajan Vladimir Putinin suosiosta kansalaistensa keskuudessa ja tämän ja Venäjän kansan itsensä halusta kalisutella sapeleita naapureitansa päin (mutta ei missään nimessä Kiinan suuntaan, sillä se olisi Venäjälle ehdottomasti aivan liian iso pala, ja Kiina voisi halutessaan vallata Venäjältä vaikka koko Uralin itäpuolen).
Monet venäläiset vaikuttajat vaikuttavat olevan kumman tietämättömiä, mistä Suomessa ja Ruotsissa noussut halu liittyä Natoon johtuu. Uskovatko he, että Venäjän omilla toimilla ja käyttäytymisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa?
Virolla, Latvialla ja Liettualla oli jo aikaisemmin paljon kokemusta kanssakäymisestä Venäjän kanssa. Siksi ne liittyivät Natoon jo pian uuden itsenäistymisensä jälkeen.
PS Timo Vihavainen oli myös kirjoittanut aiheesta.
II PS Tätä kirjoittaessani Spotifyni soittolistalta alkoi soida "Evakon laulu" Anneli Saariston esittämänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti