Nörttimäinen valittelukirje tämän maan kansalaisille

Lainaan erään lempi-tv-sarjani heppua: "And the sky was full of stars, and every star was an exploding ship – one of ours."

Kannattamani Muutos 2011 -puolue sai näissä eduskuntavaaleissa erittäin vähän ääniä. Asiaa ei kauheasti auttanut edes se, että puolueelle oli siunaantunut yksi kansanedustajakin kesken vaalikauden, James Hirvisaari. Hyvä mies joutuu politiikassa nyt vähän sivuraiteelle.

Piraatit ja Itsenäisyyspuolue saivat jopa selvästi Muutosta enemmän kannatusta.

Osittainen syyllinen Muutoksen mahdottomana huonoon menestykseen löytyy puoluetuen puutteesta, tai siitä että sitä ylipäätään jaetaan puolueille. Eduskuntapuolueista Kristillisdemokraatit sai viime vuonna noin miljoona euroa puoluetukea. Eduskunnan suurin puolue Kokoomus sai sitä noin seitsemän ja puoli miljoonaa euroa. Muutos 2011 ei saanut euroakaan, koska se oli saanut ainoan kansanedustajansa sen vuoksi, että Persut olivat erottaneet hänet. Nolla euroa puoluetukea saa jokainen muukin puolue, joka ei ole saanut tarpeeksi ääniä saadakseen vähintään yhden edustajan läpi Arkadianmäelle.

Mutta tässä huomaa sen, että käytettävissä oleva rahan määrä vaikuttaa erittäin paljon siihen, miten paljon puolue saa vaaleissa sekä vaalien välillä näkyvyyttä. Näkyvyys taas vaikuttaa vaalitulokseen.

Ei saanut veljeni Joonas Kärnäkään kovin kummoista määrää ääniä. Hän oli ollut Muutoksen ehdokkaana.

Myöskin kävi niin, että isänmaalliset voimat eivät saaneet tälläkään kertaa enemmistöä eduskuntaan.

Toisaalta Persut saivat kakkosjytkyn täysin vastoin mielipidetiedusteluja. Parhaat onnitteluni heille. Kai Persuja nyt voi isänmaallisena puolueena sentään pitää, vaikka siellä on typeryksiäkin joukossa. Mutta missä puolueessa ei olisi?

Ja Teuvo Hakkaraiselle myös parhaat onnittelut valituksi tulemisesta. Mielestäni mies on keskimääräistä parempi kansanedustaja ollut.

Ja kappas, maahanmuuttajaehdokas Elisabeth Nauclér ei myöskään tullut valituksi eduskuntaan. Hänelle kävi täten samoin kuin tummempihipiäiselle myöskin maahanmuuttajataustaiselle Muutoksen ehdokkaalle Junes Lokalle.

Eräs hyvä nettituttuni, joka sattuu olemaan nykyisin jo hieman ateismiin taipuvainen agnostikko, oli päättänyt näyttää sille näkemykselle, että vain äänestäneillä on oikein valittaa jälkeenpäin, antamalla äänensä Kristillisdemokraattien Päivi Räsäselle. Ja Päivipä pääsi eduskuntaan!

Jaan nyt odottamaan, mitä vaalitulos merkitsee Suomelle.

Minusta parasta näiden vaalien tulosten näkemisessä on se, että vaalit ovat nyt oikeasti ohi. Pääsen levähtämään vaalihulinoista, ja uskon monen muunkin ihmisen levähtävän niistä.

Itselleni tapahtui kuitenkin eräänlainen minijytky. Olin löhöämässä alkuyöstä punkassani ja vilkaisin kännykällä sivustojeni tilastointipalvelua. Siinä näkyi jotain outoa: nettisivujeni sivu Hallituksen muodostaminen oli yllättäen saanut kauhean paljon ylimääräisiä lukijoita. Aikaisemmin nettisivujeni suosituin sivu on ollut Italian kielen minisanasto.

Sanon kannattamastani Muutos 2011 -puolueesta vielä jotain: Puoluetta voi kuvata kansallisliberaaliksi, nimitys jonka oli lanseerannut homoseksuaalinen filosofi Jukka Hankamäki joitakin vuosia sitten. Muutoksen agenda koostuu kolmesta kohdasta: suomalaisten edun ajaminen, sananvapauden kannattaminen ja suoran demokratian ajaminen täydentämään edustuksellista demokratiaa. Muutoksen agendaan voi sanoa kuuluvan senkin, että oikeastaan puolueen tavoitteena on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Se tapahtuu siinä vaiheessa, kun on otettu käyttöön sananvapaus (saa laukoa periaatteessa miten helvetin typeriä mielipiteitä tahansa julkisesti) sekä suora demokratia ja ruvettu ajamaan suomalaisten etua.

Kyuu Eturautti oli vaalituloksen selvittyä julkaissut mainion blogimerkinnän, jossa ehdottaa, että Piraattipuolue, Itsenäisyyspuolue ja Muutos löisivät hynttyyt yhteen.

Lainaan lopuksi erään lempi-tv-sarjani erään kohtauksen vuoropuhelua, joka tapahtui vankilassa, jossa myös kidutettiin ihmisiä (tämankaltaiset lainaukset aiheuttavat minussa mielenylennystä):

the prisoner: "You know, it's funny, I was thinking about what you said, that the preeminent truth of our age is that you cannot fight the system. But if, as you say, the truth is fluid, that the truth is subjective, then maybe you can fight the system. As long as just one person refuses to be broken, refuses to bow down."
the interrogator: "But can you win?"
the prisoner: "Every time I say NO."