Kristillistä politiikkaa voisi nimittää kristillisiin arvoihin ja kristilliseen ihmiskuvaan perustuvaksi politiikaksi. Käsitteen yksi ongelmista on siinä, että eri aikoina on käsitetty kristillisillä arvoilla ja kristillisellä maailmankatsomuksella jonkin verran eri asioita. Toinen ongelma on siinä, että eri ihmiset käsittävät nämä jonkin verran eri lailla.
Lisäksi on sellainen vielä suurempi juttu, että kun kristittyjen pitäisi palvoa Jumalaa, niin jos kristillisenä politiikkana pidetään jotain sellaista, mitä Jumala itse ei kannata, niin kyseessä on oikeastaan jumalanpilkka...
Kristittynä sanoisin, että totta kai politiikanteon pitäisi olla kristillistä, mutta samalla sanon, että pitäisi myös ymmärtää, että sillä on rajansa. Parempi olisi minusta käsittää kristillinen politiikka siten, että kristillinen politiikka on kristityn tai kristillisiä arvoja ja ihmiskäsitystä kunnioittavan ihmisen harjoittamaa politiikkaa, jota tehdään oman järjen ja parhaan ymmärryksen mukaan.
Kylläpä tästä tuli nyt luterilaista tekstiä, mutta ei kai se haittaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti