Oli tylsää olla äänestämättä vuoden 2024 presidentinvaalin toisella kierroksella

Niin Suomen vuoden 2024 presidentinvaalin toinen kierros on tullut käytyä läpi yli puolitoista viikkoa sitten.

Ensimmäisellä kierroksella olin äänestänyt tohtori Vihaa, todellistä kyykäärmeen sikiötä ja Pimeyden ruhtinasta. Eli Jussi Halla-ahoa.

Koska Hallis ei sitten päässyt vaalissa toiselle kierrokselle, niin olin ilman ehdokasta seuraavalla kierroksella. Annoin kyllä jäljellejääneille ehdokkaille eli Pekka Haavistolle ja Alexander Stubbille mahdollisuuden saada minut äänestämään juuri itseään. Jätin sitten kuitenkin äänestämättä, koska kumpikään häiskistä ei ollut tarpeeksi kiinnostunut juuri minun äänestäni.

Olen myöskin käyttänyt Jussi Halla-ahosta jo monen vuoden ajan lempinimeä Hallis. Tässä presidentinvaalissa sekaannuksen vaara oli ilmeinen, sillä yhtenä Halla-ahon vastaehdokkaana oli Harry "Hjallis" Harkimo.

Oli muuten minulle pirun tylsää odotella toisen kierroksen valmistumista. Kaksi viikkoa kului hitaasti kuin synti.

Stubb voitti Haaviston mutta vain niukalla äänten erolla.

Pekka Haavisto sattuu olemaan homoseksuaali. Nykyaikana ehdokkaan seksuaalisella suuntautumisella ei pitäisi olla mitään väliä, mutta nyt kuitenkin vielä ilmeisesti jonkin verran oli.

Vaalin tuloksen selvittyä – Stubb siis voitti – ehdokas Haavistolla on ollut lievää poliittista vainoharhaa siitä, että hänen seksuaalinen suuntautumisensa olisi aiheuttanut hänen häviönsä. Viime päivinä asiaa on julkisuudessa käsitelty sitten. Minusta Pekka Haavistolla on kuitenkin lievään poliittiseen vainoharhaansa täysi oikeus.

Tässä täytyy nyt kuitenkin tuoda esiin se tosiasia, että ehdokkaiden saamat äänimäärät olivat hyvin lähellä toisiaan: voittaneella 51,6 % hyväksytyistä äänistä ja hävinneellä 48,4 % hyväksytyistä äänistä.

Jos siis monet äänestäjistä olivat päättäneet olla äänestämättä Haavistoa tämän homoseksuaalisuuden takia, niin monien on myös täytynyt äänestää häntä saman ominaisuuden takia.

Kummassakin tapauksessa ihmiset ovat siis valinneet ehdokkaansa tämän seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Ja homoseksuaaliyhteisön piirissä varsin moni lienee ollut äänestyskäyttäytymisessään heterofobinen.

Stubb sai toisella kierroksella ilmeisesti suhteellisen suuren osan Halla-ahoa äänestäneiden äänistä. Toisaalta kuulemma monet näistä jättivät toisella kierroksella äänestämättä. Kuten minäkin tein.

Toinen kierros oli siis kannaltani ollut tylsyyttä täynnä, mutta sen ohella sain muuten erikoisen ilonaiheen siitä, kuinka Stubb ja Haavisto molemmat kovasti pyrkivät saamaan toiselle kierrokselle pääsemättä jääneiden ehdokkaiden äänestäjien äänet itselleen. Ei tuntunut täysin aidolta minusta. Demokratiaa se toki on. Ei yksikään ehdokas sano, että koska tuolla edellisen kierroksen ehdokkaalla oli huonot mielipiteet, niin sen vuoksi en voi hyväksyä ääniä häntä äänestäneiltä.

Toisella kierroksella Jutta Urpilaista ja Li Anderssonia ensimmäisellä kierroksella äänestäneistä taas valtaosa lienee äänestänyt toisella kierroksella Haavistoa. Suomessa, kuten on ollut kaikkialla muualla maailmassa, Haaviston taustalla piilevä Vihreät alkaa olla vasemmistopuolue. Haavisto toki oli puoluepoliittisesti sitoutumattoman kansanliikkeen ehdokkaana, mutta silti.

Niin ne äänet testamentoituvat.

Minun pitää varmaan nyt kehua kumpaakin toisen kierroksen hanua hieman. Sekä Stubb että Haavisto ovat siitä kivoja, että kumpikin kannattaa Suomen jäsenyyttä puolustusliitto Natossa. Ehdokkaiden suurehkossa joukossa ei tainnut itse asiassa olla ainuttakaan sellaista henkilöä, joka olisi vastustanut Natoa. Liikuttavaa, ihan oikeasti minua itseäni liikuttavaa, yksimielisyyttä. Kerrankin kansakunta on jossakin tärkeässä asiassa yhtenäinen.

Putin on se mies, joka onnistui työntämään Suomen puolustusliittoon. Koska puolustusta me nyt tarvitsemme, entistä enemmän.

Toisaalta minulla ei ole mitään erityistä syytä uskoa, että kumpikaan näistä kahdesta ehdokkaasta missään muussa suhteessa olisi selvästi ajamassa Suomen etuja tässä pahassa maailmassa.

Pyydän myös anteeksi Pekka Haavistolta sitä, että hän oli ainoa presidentinvaalin ehdokkaista, josta kirjoitin kriittisen blogitekstin. On ikävää, etten saanut aikaiseksi minkäänlaista kritiikkitekstiä muista ehdokkaista. Halla-ahoa toki promotoin täysillä koko vaalikamppailun ajan, mutta sitä minulta on voinutkin odottaa, koska olen netsi. (Tästä termistä, ja muistakin, voi lukea Maahanmuuttokriittisestä sanakirjasta.)

Pyydän anteeksi myös sitä, että olen kerran elämässäni äänestänyt Tarja Halosta, ja sitä, että olen kerran elämässäni äänestänyt Timo Soinia.

Minusta jossain vaiheessa tulemme Suomessa joka tapauksessa siihen, että meillä on homoseksuaali presidenttinä. Koska meillä sellainen on laillista ja koska homoseksuaalinen avioliittokin on laillistettu jo aikoja sitten. Ja koska homoseksuaalit ovat ihmisiä kuten muutkin.

Minulle itselleni Pekka Haaviston homoseksuaalisuus ei ollut luotaantyöntävä asia. Koska presidentin kannattamat asiat ovat tärkeintä, ei presidentin seksuaalinen suuntautuminen.

Jotkut ihmiset nyt vain sattuvat olemaan homoseksuaaleja. Kyseessä on ilmeisesti synnynnäinen ominaisuus.

...Tasavallan uusi presidentti Alexander Stubb astuu virkaansa maaliskuun ensimmäisenä päivänä tänä Jeesuksen vuonna 2024. Minä en pidä hänestä, mutta toivotan hänelle virkaansa varten onnea, viisautta ja asianhaarojen siunausta.