Saksan liittopäivät eli parlamentti tunnusti viime viikon torstaina 2. päivänä kesäkuuta 2016, että Turkin armenialaisten laajamittainen ja ohjelmallinen tuhoaminen 1. maailmansodan aikana oli kansanmurha.
Turkki pelkäsi armenialaisten hautovan kapina-aikeita, ja siksi maan asevoimissa palvelleet armenialaiset riisuttiin aseista. Nämä sotilaat ja armenialainen älymystö tapettiin ensimmäiseksi. Sen jälkeen jäljellä olevat armenialaiset pistettiin pitkälle vaellukselle, jonka aikana heille ei tarjottu ruokaa eikä vettä. Paikalliset muslimit, mukaan lukien kurdit, ottivat osaa tuhoamiseen ryöstämällä kulkueesta islamilaiseen tapaan naisia ja tyttöjä seksiorjiksi.
Marssi päättyi lopulta vankileirille, joka oli oikeastaan tuhoamisleiri. Siellä kuolivat loput marssille pistetyt.
Vain jotkut harvat pääsivät pakoon kansanmurhalta.
Se lopetti armenialaisten ikiaikaisen läsnäolon nykyisen Turkin alueella.
Myöhemmin kansallissosialistisen Saksan johtajaksi noussut hirmuvaltias Adolf Hitler perusteli juutalaisten tuhoamista sanomalla, että vieläkö joku muistaa armenialaisten tuhoamista.
Armenialaisten ohella Turkin kansanmurha kohdistui myös assyrialaiskristittyihin, mutta tämä kansanmurha on jäänyt armenialaisten kansanmurhan varjoon.
Turkki varoitti jo ennen Saksan torstaista äänestystä, että julkilausuman hyväksyminen huonontaisi maiden suhteita. Äänestyksen jälkeen presidentti Recep Tayyip Erdoğan toisti, että julkilausumalla on vakavat vaikutukset suhteille. Turkki myöskin kutsui suurlähettiläänsä Saksasta kotiin neuvotteluja varten.
Nykyinen piskuinen Armenian valtio on kiittänyt Saksan päätöstä. Ulkoministeri Edward Nalbandianin mukaan se on arvokas panos paitsi armenialaisten kansanmurhan tunnustamiseksi ja tuomitsemiseksi niin myös kansainväliseen taisteluun kansanmurhien estämiseksi.
Ja minun täytyy olla samaa mieltä Armenian ulkoministerin kanssa.
Kiitän Saksan kykyä suuruuteen tässä vakavassa asiassa ja toivotan heille hyvää onnea jatkossa.
Käsittämätöntähän se on, ettei Turkkia ole laitettu kovan eteen suhtautumisestaan kansanmurhaan. Toki heillä on Bosporinsalmensa mutta kuitenkin...
VastaaPoistaItse luin keväällä Grikoris Balakianin teoksen ensimmäisen osan, joka on käännetty nimellä Armenialainen Golgata. Sitä lukiessa länsimaalaisten tekopyhyys tai paremminkin valikoivuus suhteessa kansanmurhien muistamiseen sai voimattoman raivon valtaan.
Omassa blogissani koetin hiukan valottaa armenialaisten joukkomurhaa tekstillä Turkkilainen teurastamo. Saksalaisilla oli ilmeisesti omatkin suunnitelmansa alueella rautatien rakennuksen kautta. Jonkinlaiseen sopimukseen oli muun muassa brittein kanssa tuosta Bagdadin radasta päästy juuri ennen suurta sotaa eli 1911.
Saksalaisten rautatietyömaa ilmeisesti pelasti suuren osan niistä turkinarmenialaisista, jotka ylipäänsä selvisivät hengissä. Kuin sattumalta Turkki käy yhä etnistä sotaa lähes samoilla alueilla, joilla joukkomurhat ja sotatoimet tapahtuivat. Toki pieni joukko armenialaisia nousi jopa aseelliseen vastarintaan Turkin hallituksen otettua päämääräkseen heidän täydellisen tuhoamisensa.
Vaikka nykyiset turkkilaiset eivät olekaan syntyneet kansanmurhan aikoihin, sivistysvaltion alkeellisimpiinkin käytöstapoihin kuuluisi tunnustaa tapahtunut.
Siksi Turkilla ei olisi nykyisellään mitään asiaa kansainväliseen toimintaan.
Turkin käyttäytyminen on täysin kunniatonta. Turkilla ei ole kunniaa. Joten sitä ei voi loukatakaan.
PoistaEipä muuten mikään taho ole tainnut julistaa Turkille lomamatkaboikottia tms?
PoistaEri arvioista riippuen liki 1,5 miljoona armenialaista sentään lahdattiin. Vaatimattomammistakin rötöksistä on messuttu appelsiineja sun muita vastaan. Tyhjät hotellit kenties saisivat turkkilaiset edes vähän vaimentamaan uhoaan?
Sääli että meistä kukin voi päättää vain kerran olla matkustamatta noiden teurastajien maahan.
Joo. Ehkä kristittyjen ja kristinuskotaustaisten lahtaamista ei Suomessa pidetä niin vakavana asiana.
Poista