Yhdistyneessä kuningaskunnassa pidettiin juuri kansanäänestys Brexitistä eli maan erosta Euroopan unionista. Brexit-puoli voitti. Näin ollen toivotan maan kansalaisille mitä parhainta jatkoa ja menestystä EU:n ulkopuolella.
EU:n eliittiin kuuluvista monet ovat olleet kovin järkyttyneitä kansanäänestyksen tuloksesta. EU ei ollutkaan peruuttamaton. Mutta niinhän sen pitää ollakin. Sitä kutsutaan demokratiaksi.
Britannian EU-ero ei myöskään merkitse maailmanloppua eikä edes heinäsirkkojen invaasiota.
EU:n pahin puoli on minusta se, että kriittisyys EU:ta kohtaan katsotaan ilman muuta oman pyhän uskon loukkaamiseksi. Eli Euroopan unionia ei voi kannattaa kriittinen ihminen. Ilmankos EU-maissa tuomioistuimet jakelevat tuomioita islamin pyhän hahmon profeetta Muhammadin arvostelusta sekä historian kulkua koskevista vääristä mielipiteistä. Kyllä kettu ketun tuntee.
Ja mikä hauskinta, niin EU sen kannattajien keskuudessa kulkee usein nimellä "Eurooppa". Ja minä olen luullut, että Eurooppa on poliittis-historiallis-maantieteellinen kokonaisuus, joka ulottuu Portugalista Islantiin ja Grönlantiin ja Armeniasta Venäjälle. Yhtä hyvin minä voisin sanoa olevani "Eurooppa".
Yhdistynyt kuningaskunta kuuluu Eurooppa-nimiseen Aasian niemimaahan senkin jälkeen, kun se on eronnut Euroopan unioni -nimisestä vapaakauppa-alueesta ja yhteistyöjärjestöstä ja niihin kuuluvista rakenteista.
Yhdistynyttä kuningaskuntaa eron vastustajat jopa uhkailivat ennen äänestystä sillä, että maa ei enää eron jälkeen pääsisi osaksi minkäänlaista vapaakauppa-aluetta. Minusta sellainen on todella mautonta. Vaihtoehdottomuudesta – kehtaan sanoa – tykkäävät ainoastaan totalitaristit ja autoritaarisen menon kannattajat.
Mielenkiintoista on, että EU:n EU:laiset kannattajat ovat mielin kielin Skotlannille, jonka asukkaista enemmistö oli kansanäänestyksessä kannattanut EU:ssa pysymistä, vaikka Skotlannissa aletaan puuhata nyt uutta kansanäänestystä Yhdistyneestä kuningaskunnasta eroamisesta, kun taas Katalonialle ei samanlaista sympatiaa suoda, vaikka sekin haluaa pysyä osana EU:ta, vaikka aikoo erota Espanjasta.
Ja nyt kun Brexit-kanta on voittanut kansanäänestyksessä, lukemattomat ihmiset maassa vaativat samasta asiasta uutta kansanäänestystä. Itse olen sitä mieltä, että ei ole järkeä siinä, että samasta asiasta kysytään kansanäänestyksessä vähän väliä uudestaan, jos siihen johtaneet olosuhteet eivät ole oleellisesti muuttuneet eikä laajamittaista vaalivilppiä ole havaittu tapahtuneen. Minusta uusi kansanäänestys olisi sopivaa järjestää aikaisintaan kahden vuoden kuluttua. Mutta jos sellainen kuitenkin pidetään joskus seuraavien kuukausien sisällä, niin jatkossa Brexit-puolenkin pitäisi saada vaatia uutta kansanäänestystä, jos EU:ssa pysymistä haluava puoli sillä kertaa voittaisi. Ja jatkossa voitaisiin sitten järjestää samasta aiheesta kansanäänestys ainakin kolme kertaa vuodessa.
Mielipidetiedustelujen mukaan Yhdistyneen kansakunnan kansalaisista EU:ssa pysymisen kannatus on ollut suurinta paitsi Skotlannissa, niin myös nuoremman väen keskuudessa. Tällä seikalla on jopa perusteltu uuden kansanäänestyksen tarvetta. Mutta tämähän on sama kuin jos väitettäisiin, että nuoriso on aina oikeassa. Enkä ole huomannut, että Briteissä kukaan olisi ruvennut kehittämään äänioikeusuudistusta, jossa 40 vuotta täyttäneiltä riistettäisiin äänioikeus tai jossa tätä nuoremmille kansalaisille annettaisiin nuoren iän perusteella lisä-ääniä.
Yle muuten oli ilahduttavan rehellisesti uutisessaan tuonut esille sen, että kansanäänestyksen uusimista kannattavan kampanjan allekirjoitettavassa vetoomuslomakkeessa ei vaadita vahvaa tunnistautumista Suomen kansalaisaloitteiden tapaan, vaan järjestelmää on helppo huijata. Ylen mukaan lisäksi varsin monet vetoomuksen allekirjoittajista olivat tehneet sen Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolella.
Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö kannattanee EU:ta, mutta ei ole näköjään kritiikin kieltävä EU-uskovainen. Hän on nimittäin Kokomustan Verkkouutisten mukaan lausunut: "Tulkintani on, että EU:n on otettava brittien päätös muistutuksena uudistumisen vääjäämättömyydestä. Unionin olisi palattava juurilleen – sen olisi palattava perusarvoihinsa: turvallisuuteen, rauhaan ja vapauteen."
Ja kukapa järkevä ihminen tuollaista vastaan olisi?
Itse voisin kannattaa sellaista Euroopan Unionia, jolla olisi nykyistä selvästi rajatummat tehtävät. EU muodostuu ennen kaikkea kansallisvaltioista eikä kansallisvaltioiden EU:hun ole järkeä ympätä liittovaltiotyyppisiä rakenteita. EU-maat eroavat toisistaan niin kansalliselta ja etniseltä kuin jossain määrin myös uskonnolliselta identiteetiltään. Kullakin jäsenmaalla on oma historiansa, kulttuurinsa ja mentaliteettinsa. Yksissä maissa vallassa on protestanttinen byrokratia, joka pyrkii kohtelemaan kaikkia yhtä hyvin, ja toisissa maissa vallalla on katolinen byrokratia, joka perustuu ystävyys- ja sukulaisuussuhteisiin ja henkilökohtaiseen hyötyyn ja palveluksiin. Kaikkialla ei myöskään luoteta julkiseen valtaan niin paljon kuin esim. Suomessa.
Minusta EU:n voisi rajata toiminnoiltaan pelkäksi vapaakauppa-alueeksi ja yhteisen hyvän keskustelukerhoksi. Yhteinen raha minun puolestani saisi jatkaa olemassaoloaan, kunhan jäsenmaat voisivat halutessaan myös olla ilman sitä, tai ainakin pitää sen rinnalla oman rahan. Yhteisvastuu jäsenmaiden veloista on tuhoisa moraalille, ja siksi se tulisi lopettaa. Jäsenmailla tulisi myös olla oikeus palauttaa rajatarkastukset niin halutessaan. Ja jatkossa EU:n tulisi pitää kiinni omien sääntöjensä noudattamisesta.
EU:n rakenteiden ulkopuolella sen jäsenmaat voisivat myös niin halutessaan rakentaa yhteisiä rakenteita ja liittoutumia eri tarkoituksia varten.
Jos tähän ei mennä ja päästä, niin kun jokainen nykymuotoisen EU:n kannattaja on jo aikoja sitten mustannut eurooppalaisen sielunsa, jäljelle jää ainakin minä, joka olen eurooppalaisin kaikista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti