Mitä mieltä olen Suomen kansalaissodasta

Sitä nimitetään kansalaissodaksi, sisällissodaksi, vapaussodaksi tai luokkasodaksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Itse nimittäisin sitä kaikkein mieluiten veljessodaksi, mutta tämä nimitys on siinä määrin harvoin käytetty, etten viitsi. Nimitän sitä sen sijaan vain kansalaissodaksi, joka on melko neutraali termi. Vuoden 1918 alkupuoliskolla raivonnut Suomen kansalaissota tuhosi lukuisia elämiä ja jätti syvät haavat kansakunnan sydämiin.

Yle on viime aikoina julkaissut siitä lukuisia uutisartikkeleita.

Kansalaissotamme taustalla oli ensimmäiseen maailmansotaan liittyvä vakava elintarvikepula Suomessa ja yhteiskunnallisten uudistusten viipyminen. Asiaan vaikuttivat myös Venäjän kaksi vallankumousta vuonna 1917, joista jälkimmäisessä Venäjän sosialidemokraattien vähemmän avoimesti Venäjän diktatorisen keisarikunnan aikana toiminut radikaalisiipi bolshevikit otti vallan.

Nämä halusivat tietenkin vallankumouksensa leviävän ympäri maailman, ja se oli heille senkin vuoksi tärkeää, että se turvaisi heidän oman vallankumouksensa ja sen tavoitteitten toteutumisen.

Monet Suomen Sosialidemokraattisen puolueen jäsenistä ottivatkin vaikutteita itänaapurista innostuneina sen vallankumouksesta.

Suomen kansalaissotaa edelsi Valkoisten ja Punaisten välinen molemminpuolisesta epäluulosta johtuva asevarustelu.

Itse olen alun perin ollut asiassa Punaisten puolella, koska kannatan vähäväkisten puolustamista. Mutta kun olen ajatellut asiaa tarpeeksi, niin olen tullut siihen tulokseen, ettei Punaisten olisi suinkaan ollut välttämätöntä yrittää ottaa hallitusvaltaa käsiinsä, sillä uudistukset olivat ilmassa.

Ja sitä paitsi voidaan sanoa Suomen kansalaissodan olleen vain jossain määrin luokkasotaa. Yhtä hyvin voidaan sanoa, että kyse oli kaupunkien ja maaseudun välisestä konfliktista. Ruotsinkielinen sivistyneistö ja yläluokka kuitenkin oli valkoisten puolella. Torppareita liittyi suurin piirtein yhtä paljon valkoisten kuin punaistenkin puolella taistelemaan. Ja torpparikysymys oli siihen aikaan nimen omaan tapetilla Suomenmaassa. Se ratkaistiinkin kansalaissodan jälkeen maareformilla.

Mutta kansalaissota ja sen loppuselvittelyt aiheuttivat Suomen kansaan syvän juovan. Sisällissotien sanotaankin olevan kaikista verisimpiä, sillä niiden osapuoliin kuuluvat joutuvat sodan jälkeen elämään samassa maassa.

Toinen asia on sitten se, että jos Punaiset olisivat voittaneet, niin Suomi olisi mitä luultavimmin liitetty ennen pitkää osaksi Neuvostoliittoa, sillä Punaisten hallitsemalla Suomella ei olisi ollut henkistä kanttia vastustaa Neuvostoliiton vaatimuksia. Mutta vähällä piti, ettei Suomi joutunut samaan jamaan joka tapauksessa talvisodan seurauksena. On vain hyvää onnea, että kansakunta oli ehtinyt siihen mennessä siinä määrin eheytyä, että se kykeni pitempään vastarintaan Neuvostoliiton hyökättyä maahamme 30.11.1939. Tuo maa, joka oli lopettanut Puolan kansakuntana yhdessä natsi-Saksan kanssa.

PS Ylen kansalaissotaamme liittyvät viime aikojen uutisartikkelit pääset sitten lukemaan seuraavien linkkien kautta:

Punaisten ja valkoisten perintöä vaalitaan yhä – Suomalaiset lähettivät yli 400 muistoa vuoden 1918 sisällissodasta

"Pappa kertoi itku kurkussa, kuinka punaisia hirtettiin" – vuoden 1918 sisällissodan katkeruus ja häpeä painoivat pitkään

"Ukkini ei vihannut punaisia, vaan katsoi, että heitä oli johdettu harhaan" – Vuoden 1918 isänmaan pelastajat ja selviytyjät

"Se koko perkelee sekasotku olis saanu jäärä sotimata" – vuoden 1918 sisällissota jakoi sukuja

"Isoimmat lapset kerjäsivät ruokaa isänniltä" – vuoden 1918 kärsimykset sitouttivat vasemmistolaisuuteen tai kommunismin vastaisuuteen