Vapunaatonaattona kävin yhdistykseni toimipisteessä, joka on minulle kuin olohuoneeni jatke. Siellä pidettiin vappujuhlat nyt perjantaina, koska se tulisi olemaan lauantaina kiinni.
Tarjottu vappulounas oli hyvä. Siihen kuului monenlaisia salaatteja, mukaan lukien perunasellainen, sekä lihapullia, nakkeja ja lohkoperunoita. Jostain syystä nakit olivat nauravia versioita. Ruokajuomana sai nauttia simaa tai vettä. Jälkiruoaksi sai sokerimunkkeja kahvin ja/tai siman kanssa. Munkit ja sima oli valmistettu paikan päällä.
Ruokailun jälkeen pistin päähäni oman vappupäähineeni, jona toimi aikaisemmin tänä vuonna Varustelekasta ostamani yhdysvaltalaismallinen klassinen M1-kypärä. Olin ostanut sen, koska tämä kypärä on mielestäni makein sotilaskypärämalli kaikista. Varustelekan myymä M1-kypärä ei ole kuitenkaan Yhdysvalloissa valmistettu, vaan se on tanskalaista uusiotuotantoa, jota on käyttänyt aikaisemmin Tanskan väestönsuojeluvirasto.
En kiinnittänyt leukahihnaa.
Yksi kaverini oli päähänpistonaan luvallani kiinnittänyt kypärään pimeässä loistavan kenraalintähden.
Jossain vaiheessa lähdin muutaman muun ihmisen kanssa kiertämään Lammaslampea. Jätin kypärän päähäni. Tällä lenkillä mieleeni tuli sellainen ajatus, että voi niitä sotilaita, jotka ovat joutuneet pitämään vuosikausia painavaa teräskypärää päässään.
Nykyaikaiset komposiittikypärät ovat paitsi kestävämpiä, niin myös kevyempiä.
Mutta täytyy sanoa, että M1:n pitäminen päässä pitemmän aikaa tuo ihmiseen ryhtiä. Melkein kuin miekkailu. Kyllä niskat olivat taas kovilla.
Lenkillä olleista yhdellä oli päässään punaiset pirunsarvet ja kulttuurielämäntuntijakollegallani naamassa tekoverta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti