blogi jonka tarinointi ei oikein ole sopusoinnussa sen enempää järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan vastustamisen, oikeinajattelun, konformismin, eläinten kiusaamisen kuin hyvän oluen päälle sylkemisenkään kanssa

maanantai 23. toukokuuta 2016

Mitä mieltä minä olen kasteesta

Olen periaatteessa pitänyt lapsikastetta taikauskona ja periaatteessa pidän edelleen.

Lapsikastetta kannattamattomilla kirkkokunnilla on yleensä käytössä uskovien kaste, joka suodaan aikuisille tai nuorille sillä perusteella, että vasta tämän ikäisenä ihminen kykenee ymmärtämään kasteen merkityksen. Mutta vaikka kristillisillä uskovien kastetta kannattavilla kirkkokunnilla on usein se terve käsitys, että kaste ei ole sellainen asia, jonka pitäisi ajaa ihminen suorituksiin, niin käytännössä niin kuitenkin joskus käy. Kun kasteelle meno on ihmisen oma ratkaisu ja kun se on ao. kirkon tavanomainen käytäntö, niin aikuiskastettuna oleminen voi aiheuttaa joillekin yksilöille suorituspaineita ja näin ajaa heidät poispäin kristinuskon Jumalasta.

Ainakin jotkut lapsikastekirkkojen kannattajat sanovat uskovien kasteesta, että se on ihmisen teko ja lapsikaste taas on Jumalan teko. Minusta tämä kanta on hiukan demagoginen, sillä kyllähän vauvatkin kastaa ihminen, ei Jumala. Jumalan siunaus on se, mikä tekee kasteesta kasteen.

Periaatteessa kastettavaksi meneminen aikuisena tai nuorena aikuisena on luterilaisuudenkin mukaista, kunhan ihmistä vain ei ole kastettu tätä ennen jo pikkuvauvana, mikä todistaa em. kannan demagogisuudesta.

Tuon esiin kuitenkin vielä toisenkin perusteen lapsikasteelle. Nimittäin sen, että lapsikaste on olemassa myöskin lapsen vanhempien takia. Se tekee hyvää vanhemmille.

Jos ihmistä ei kuitenkaan lapsena ole kastettu, niin silloin hänet pitää kastaa aikuisena, jos hän itse niin haluaa. Koska useimmat hänen lapsikastekirkkonsa jäsenet on kastettu vauvoina, niin hänellä on vähemmän syytä itsellään tuntea suorituspaineita Jumalan suhteen.

Totean näin ollen luopuneeni vuosikymmeniä vanhoista estoistani ja pitäväni mahdollisena, että lapsikaste on loppujen lopuksi asiallinen asia.

Pahin este minulla lopullisesti hyväksyä täysin rinnoin lapsikaste on siinä, että eri kirkkokuntien käsitykset kasteesta eroavat toisistaan. Jos ne pääsisivät joskus asiasta yksimielisyyteen, niin sitten asia olisi minulle selkeä. Ainakin mikäli uusi yhteinen kanta olisi se, että lapsikaste auttaa.

Siihen asti minun mahdollisesti tekee mieli hieman turhentaa kveekarien tapaan kasteen merkitys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti