maanantai 15. kesäkuuta 2015

Melkein kolme miestä ja baby

Lähdin perjantaina isomman pikkuveljeni ja tämän pienen lapsen kanssa mökille. Vasta lähdön hetkellä kuulin, ettei pienin pikkuveljeni päässytkään lähtemään kanssamme. Se oli kovin sääli.

Jatkossa en kutsu veljeni lasta babyksi, vaikka sana löytyy blogimerkinnän otsikosta. Kutsuisin häntä tässä blogimerkinnässäni bebeksi, mutta South Park -tv-sarjassa on valitettavasti sen niminen henkilö. Siksi päätin kutsua häntä tässä yksinkertaisesti vaaveliksi.

Pääsimme mökillemme puolessatoista tunnissa. Matkaan sisältyi lyhyt piipahdus puuteknisessä liikkeessä Hyvinkäällä.

Teimme havainnon, että mökkitonttimme ruohikko oli täynnä paskapökäleitä. Oliko syyllinen Teräsmies? Vai olivatko kenties mustalaiset pystyttäneet jossain vaiheessa leirinsä mökillemme ja paskoneet ympäriinsä? Onhan toki rasistista epäillä mustalaisia sellaisesta teosta. Syyllinen joka tapauksessa olikin Suomen kansallislinnun laulujoutsenen, joka on myös liberaalin ja maahanmuuttokriittisen Muutos-puolueen tunnus, yksilöt. Ja pökäleet olivat usein aikuisen ihmisen tuottamien pökäleitten kokoisia. Tiesimme syyllisen, koska joutsenet ovat käyneet mökkitontillamme aikaisemminkin. Veljeni rupesi siivoamaan jätöksiä pois.

Vaaveli meni jossain vaiheessa rantaan ja alkoi heitellä kiviä veteen. Siinä hän toi mieleeni Venäjän kansallisrunoilijan Aleksander Puškinin, josta 1920-luvun neuvostoavantgarden suuri nimi kirjailija Daniil Harms oli lausunut seuraavaa: "Puškin heitteli mielellään kiviä. Heti kun hän näki kiviä, hän alkoi nakella niitä ympäriinsä. Kerran hän äityi niin, että seisoi tulipunaisena, huitoi käsillään ja paiskoi kiviä. Kamalaa kertoakin!"

Vaaveli siis heitti kiviä veteen. Veljeni toi hänelle välillä käpyjä, joiden heittelemiseen hän sitten vähäksi aikaa keskittyi. Kävyissä oli se hyvä puoli, että ne kelluvat ja vesi toi ne aina ennen pitkää takaisin. Jossain vaiheessa vaaveli päätti kuitenkin keskittyä taas kiviin. Ongelmaksi muodostui jossain vaiheessa se, että kivet alkoivat ennen pitkää loppua rannalta.

Vaaveli otti myös käsiinsä kaislanruo'on. Hän päätteli sen olevan tarkoituksiinsa liian pitkän ja katkoi siitä kaksi pätkää pois. Tästä näkee sen, miten älykkäitä ihmisapinat ovat. En toki tarkoita, että vaaveli olisi ihmisapina, vaan että me kaikki olemme sellaisia. Vaikkakin kovin hienostuneita ihmisapinoita kielinemme, kulttuureinemme ja teknologioinemme.

Aika mökillä oli rauhaisaa ja leppoisaa. Aurinkoakin oli jonkin verran. Ruoka oli hyvää, ja sitä oli riittävästi. Luultavasti lihoin.

Lauantaiaamuna veljeni lähti kokoukseen. Minä vahdin ja hoidin sillä aikaa vaavelia. Yhtäkkiä näin ikkunasta, että pihalla käyskenteli joutsenpariskunta viiden poikasensa kanssa. Kehotin vaavelia tulemaan ikkunaan katsomaan.

Veljeni palattua kokouksesta tämä ryhtyi siivoamaan paskapökäleitä pois. Syötiin sitten laajempi aamupala. Tätä ennen vain vaaveli oli syönyt. Kun aamupalan jälkeen aioin viedä ruokatarpeita toisessa rakennuksessa sijaitsevaan jääkaappiin, koin yllätyksen. Alle kymmenen metrin päässä minua toljotti kaksi aikuista joutsenta ja näiden jaloissa pyörivät pikkujoutsenet. Vaaveli oli aikeissa tulla minun mukaani, mutta minä kehotin menemään takaisin joutsenten takia. Veljenikin tuli siihen ihmettelemään. Toinen isoista joutsenista teki minulle uhkauseleen, ja sitten koko kööri lähti tallustelemaan takaisin järvelle.

Oma kesälomakauteni alkoi itse asiassa nyt lauantaina klo 15.00. Sinä päivänä minulla olisi ollut eräs velvollisuus hoidettavana, mutta olin onnistunut järjestämään itselleni tuuraajan. 

Sekä perjantain jälkeisenä yönä että lauantain myöhäisiltana kävimme saunassa. Vaaveli olisi halunnut olla siellä ikuisesti. Itse en ole maailman tehokkain saunassakävijä, mutta tällä kertaa mökillä viivyin itsekin saunassa suhteellisen pitkiä aikoja.

Lauantaina vaaveli keksi uuden leikin. Se oli sellainen, että minä olin hirviö ja olin ajavinani häntä takaa. Esitin tapauksesta riippuen Frankensteinin hirviötä tai zombia. Mutta hänelle se kai oli ihan yksi ja sama. Hauskaa oli.

Jonkin verran vaaveli toki käytti myös veljeni iPhonea sekä omaa Jollan puhelintani.

Vaaveli muuten osaa puhua kiinaa paljon paremmin kuin suomea. Se nyt ei tosin ole mikään ihme, sillä kiinan kieli on rakenteeltaan paljon suomea helpompi.

Veljeni teki jonkin verran mökinparannustöitä. Minä en siihen osallistunut. Töiden aikana minä vahdin ja hoidin vaavelia.

Lauantai-iltana veljeni ryhtyi tekemään rannalle joutsenienestoestettä. Sen piti koostua varsin painavista puupölleistä ja niiden väliin laitetuista runkopuista tai mitä ne ovat. Minä keksin, että laitetaan puut siten, että toinen pää on aina pöllin alla ja toinen päällä. Näin puut pysyvät suhteellisen hyvin paikoillaan.

Sunnuntai sitten koitti. Teimme havainnon, että joutsenet olivat nyt pysyneet poissa. Joutsenienestoeste oli toiminut.

Jossain vaiheessa teimme loppusiivoukset, ja lähdimme sitten kotitanhuvia kohti. Olimme olleet mökkireissullamme tasan kaksi vuorokautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti