maanantai 22. kesäkuuta 2015

Annoin itselleni syntymäpäivälahjaksi kieliopin

Olen kannattanut pitkään – itse asiassa varmaankin jo vuosikymmenien ajan – sitä ajatusta, että tulisi olla olemassa jokin kansallisesti puolueeton kieli, joka ei olisi kenenkään ainakaan ainoa äidinkieli, jota ihmiset voisivat käyttää kansainvälisissä suhteissa ja yleensä erikielisten ihmisten kanssa keskustellessaan.

Tämän blogimerkintäni aiheena on interlingua, joka on yksi näistä kainsainvälisiksi keinokieliksi rakennetuista kielistä. Interlingua ei kielenä vaikuta hirveän keinotekoiselta; itse asiassa se muistuttaa pitkälle romaanisten kielten alkumuotoja ollen itse kuitenkin jonkin verran näitä yksinkertaisempi rakenteeltaan ja sanastoltaan.

Käänsin, väänsin, mukailin ja ymppäsin tuossa vasta jokin aika sitten maailman ensimmäisen suhteellisen perusteellisen suomenkielisen interlinguan kieliopin. Julkaisin sen nettisivuillani juuri ennen 45-vuotissyntymäpäivääni, joka on tänään. Itse asiassa kielioppi on syntymäpäivälahjani itselleni. Se on pitkälle vahvasti mukailtu käännös englanninkielisen Wikipedian interlinguan kieliopin sisältävästä artikkelista. Olen siihen pistänyt myös paljon omaani ja jotain vielä muualta lainattua.

Minusta interlingua on siitä loistava kieli, että se ensinnäkin pitkälle säilyttää roomalaiskreikkalaista perintöä sanastonsa kautta, ja toiseksi se on melko pitkälle suoraan romaanisten kielten puhujien ymmärrettävissä. Minulta kesti kuitenkin pitkään ihastua siihen perusteellisesti ja pysyvästi.

Halutessasi voi käydä lukaisemassa blogimerkintäni Hullun kielimiehen seikkailut, jossa valotan hieman seikkailujani kielten maailmassa vuosien saatossa.

Myöskin täytyy ilmaista, että käännyin myöhemmin kannattamaan interlinguan sijalle kansainväliseksi apukieleksi novialia.

PS Ja asiasta toiseen. Aion kirjoittaa myös perusteellisen ja varsin pitkän tekstin eräästä toisesta itseäni kiinnostavasta aiheesta. Tulen julkaisemaan sen tässä blogissani, ja yritän saada sen valmiiksi Oktoberfestiin mennessä. Joka on muuten siitä hassu juhla, että siellä saa myydä ainoastaan Münchenin vanhassa kaupungissa valmistettua olutta, mutta kaikki oluita siellä valmistavat panimot ovat ei-saksalaisten omistamia.

II PS 3.8.2016:

Olen muokannut tätä merkintää aikojen saatossa.

Lisäksi mainitsen, että tuo ensimmäisessä Post Scriptumissa mainitsemani kirjoitus on julkaistu jo aikoja sitten, ja julkaisin sen nettisivuillani, koska se olisi ollut liian pitkä julkaistavaksi blogissani. Oi, siis, katso: Spartacus ja kolmas orjasota roomalaisia vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti