Antiikin Rooman valtakunnassa tuomittiin ihmiset raskaimmista rikoksista ristiinnaulittaviksi. Tosin Rooman kansalaiset välttyivät tältä. Kuolemantuomion saaneet kansalaiset nimittäin mestattiin miekalla nopeasti ja mukavalla tavalla.
Roomalaiset olivat oppineet ristiinnaulitseminen pitkäaikaiselta kilpailijaltaan Karthagolta. Karthagon taas olivat perustaneet foinikialaiset, jotka olivat puolestaan omaksuneet ristiinnaulitsemisen persialaisilta.
Ristiinnaulitseminen on yksi julmimmista mahdollisista kuolemantuomion täytäntöönpanotavoista. Siinä ihminen naulataan ristinpuuhun. Roomalaisten ristiin kuului poikkipuu, johon kädet kiinnitettiin naulaamalla. Myöskin jalat naulattiin kiinni puuhun.
Ristiinnaulittu joutuu ponnistelemaan itseään ylöspäin, jotta ei tukehtuisi. Jos hän pyörtyy, hän kuolee. Häntä vaivaavat voimakas ruumiillinen kipu, lihaskouristukset ja jano. Lisäksi hän joutuu tekemään tarpeensa siinä paikassa, jossa riippuu, mikä tavallisesti ihmisestä tuntuu nöyryyttävältä.
Joskus ristiinnaulitulta kesti pitemmän aikaa kuolla. Eräs tällainen "sissi" oli onnistunut säilymään elossa useamman päivän, mikä teki roomalaisiin suuren vaikutuksen. Nämä vapauttivat sitten hänet ristiltä. Tarina ei kerro, että miten mies pärjäsi elämässään vapautumisensa jälkeen. Onhan mahdollista, että haavojen tulehdukset tappoivat hänet.
Aikoinaan eurooppalaiset uskoivat, että roomalaiseen ristiinnaulitsemistapaan kuului naulojen lyöminen kämmenten läpi. Viime vuosikymmeninä oli taas ruvettu ajattelemaan, että kämmenet repeytyvät ruumiin painosta, jos ihminen kiinnitetään ristiin nauloilla niiden kautta.
Jokin aika sitten olin kuitenkin lukenut jostain sellaista, että sillä perusteella, että oli löydetty ristiinnaulitun kämmenen jäännökset, joissa oli edelleen naula kiinni, roomalaiset saattoivatkin lyödä naulansa kämmenien läpi. Ja kämmenet eivät repeytyneet, koska tuomitun kädet vedettiin poikkipuun yli sen takapuolelle, jolloin kädet kannattivat itsessään ruumista.
Risti on tärkeä symboli kristinuskolle, koska sen päähenkilö Jeesus Nasaretilainen tuli ristiinnaulituksi roomalaisten toimesta. Nykypäivänä kuka tahansa inhimillinen ihminen on sitä mieltä, että ristiinnaulitseminen on jonkin verran liian raaka kuolemantuomion toteuttamistapa, oli kuolemaantuomittu sitten syyllistynyt mihin tahansa.
Jeesus taas ei ollut periaatteessa syyllistynyt mihinkään sellaiseen, mistä kuolemantuomio roomalaisen tuomioistuimen olisi pitänyt langettaa. Hän oli evankeliumitekstien mukaan suhteellisen väkivallaton ihminen. Kun Jeesusta tultiin vangitsemaan Getsemanen puutarhasta, joku hänen oppilaistaan teki väkivaltaa yhdelle Jeesusta vangitsemaan tulleista. Mutta Jeesus kielsi sellaisen toiminnan. Hän lausui: "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu."
Ainoa väkivaltaisempi toimi, mihin Jeesuksen evankeliumitekstien perusteella tiedetään syyllistyneen, oli Jerusalemin temppelin alueella tapahtunut uhrieläinten myyjien ja rahanvaihtajien toiminnan häiriköinti. Jeesuksella oli toki siellä kannattajiaan mukanaan, mutta tempaus olisi silti voinut käydä hengen päälle. Kun paikalla oli runsaasti hartaita pyhiinvaeltajia sekä aseistetut temppelivartijat. Tietyllä tavalla Jeesus toimi tässä rohkeasti, ellei suorastaan uhkarohkeasti, vaikka käyttäytyikin vähän huonosti ja säädyttömästi.
Syy siihen, että Jeesus lopulta joutui roomalaisen maaherran kuolemaan tuomitsemaksi, johtuu varmaankin siitä, että Jeesus esitti olevansa juutalaisten kuningas. Jeesus ei itse käsittänyt rooliaan kuninkaana maallisena vallanpitäjänä, joka ajaisi roomalaiset ulos maasta, mutta monet juutalaisten johtomiehistä pelkäsivät, että roomalaiset suuttuisivat Jeesuksen vuoksi juutalaiskansaan ja pyrkisivät ehkä jopa tuhoamaan nämä. Tai ainakin järjestäisivät kunnon verilöylyn juutalaisten keskuudessa. Juutalaisten johtohenkilöihin kuului varmaan Jeesukseen myönteisemminkin suhtautuvia, mutta enemmistö näistä sitten kuitenkin esitti Jeesuksen vaarallisena kapinoitsijana roomalaiselle maaherralle, joka katsoi parhaaksi tuomita Jeesuksen kuolemaan – ristillä.
Tänään on pitkäperjantai.
PS. Jonkin verran hupaisaa, että onnistuin alun perin julkaisemaan tämän otsikolla 'Ristinnaulitsemisesta'.
Tätä "naulat kämmenten vai ranteiden läpi" -kysymystä testasi aikoinaan muuan muistaakseni ranskalainen, joka naulasi ruumiita ristille kämmenten läpi ja nosti riippumaan. Osoittautui, että kämmenten kudokset kestävät vain korkeintaan 40 kg painon.
VastaaPoistaSellainenkin mahdollisuus on esitetty, että tuomitut sidottiin ristiin ennen naulaamista jo ihan toimitusta helpottamaankin.
Naulat lyötiin sitten kämmenten läpi mutta siteet jätettiin paikoilleen. Tavoitteena oli kämmenten repeäminen tuottamaan lisäkipua ja verenvuotoa.
Oliko mestausväline muuten miekka? Fascismille nimensä antaneessa "fasces"-symboliesineessä kun oli mestauskirves sidottuna nippuun raippojen kanssa symboloimaan virkavallan rankaisuvaltaa.
Vai vaihtuiko kirves jossain vaiheessa miekaksi? - Miekalla mestaaminen tiettävästi arvotetaan länsimaissa arvokkaimmaksi teloitusmuodoksi.
En tiedä muiden kesinäisestä rankkauksesta enempää, kuin että ampuminen katsotaan hirttämistä arvokkaammaksi.
Mä olin luullut, että apostoli Paavali, kuten kyseistä herraa suomeksi oudosti nimitetään, olisi mestattu miekalla. Mutta voin olla erehtynyt, että kirvestä olisikin tosiaan käytetty. Klassinen gladius oli kyllä melko jykevä miekka, koska metallinkäsittelytaito ei ollut vielä 1. vuosisadalla jKr. huipussaan.
PoistaHuippua, että tiedämme ristiinnaulitsemisesta nykyään niin kovin vähän. Paljon joudutaan arvailemaan. Antiikin aikana lukemattomat ihmiset tiesivät todistettuaan ristiinnaulitsemisia, miten homma tehtiin. Mutta kovin vähän asiasta kirjoitettiin muistiin mitään. Käytännöllisyys tietenkin ratkaisi paljon.
Kun Rooman asevoimilla kerran oli yhtäläinen varustus ja sotataktiikka ja tapa toimia, niin luulisi, että koska sotilaat joutuivat ihmiset aina ristiinnaulitsemaan, niin näillä olisi ollut aina yhtenäinen tapa ristiinnaulita.
Roomalaista mestaamista kun tässä koitti googlettaa, tuli vastaan vain maininta että alkuun suosittiin kirvestä (mihin asti?) mutta sittemmin miekkaa (termillä 'decollatio', mutta mikä väline?).
PoistaGladius oli jalkaväkimiekka viimeisen päälle: lyhyt- ja leveäteräinen, ettei tiiviissä rivistömuodostelmassa osu viereiseen aseveljeen mutta vastustajaan saadaan mahdollisimman tuhoisa pisto. Ratsuväkimiekathan ovat pitempiä, että yletyttäisiin sivaltamaan vastustajaa ratsun satulasta (ja sitä vastustajan ratsuakin).
Gladius oli suunniteltu pistoon, vaikka saattoi sillä toki sivaltaa jos oli tilaa.
Tilaa voi olla fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista, ja kaksi viimemainittua saattavat olla suurin syy, miksi tiedämme ristiinnaulitsemisesta lopultakin niin vähän:
se on eräs sadistisimmista kidutusteloituksista, mitä ihminen on keksinyt, mutta siitä tuli varsin nopeasti symboli uskonnolle, joka laajeni syystä jos toisestakin ihmiskunnan laajimmin tunnustetuksi.
Eipä kai ihme, ettei tämän, varmaankin kaikissa maailman kirkoissa nähtävän symbolin alkuperän käytännön metodeja ole haluttu tutkia niin kovin tarkoin?
Toisaalta ristiinnaulitsemisteloitukset olivat niihin komennetuille roomalaissotilaille joko keljua pakkopalvelusta tai tilaisuus päästä toteuttamaan sadistisia mielihaluja. Tietääkseni edes Gestapolla ei ollut kidutusohjesääntöä, vaan repertuaari oli kuulustelijan vapaasti valittavissa. Miksipä siis roomalaisillakaan olisi ollut yhtenäistä ristiinnaulitsemisohjesääntöä?
Kämpilläni roikkuu huotrassaan kopio klassisesta gladiuksesta, 1. vuosisadan jKr. versio. Käytän sitä jumppaamiseen, koska miekka on painava.
PoistaRatsuväkimiekat muistaakseni otettiin käyttöön 1. vuosisadalla. Sen verran oli jo raudankäsittelytaito parantunut, että tähän kyettiin.
Mitä tulee ristiinnaulitsemiskäytäntöihin, niin roomalaisilla oli kuitenkin säännöt olemassa varsin moneen, joten miksi ei tähän.
Mutta voi miksi, voi miksi, ei kirjastosta löydy tuoretta tietokirjaa nimeltä Ristiinnaulitseminen kautta aikojen?