blogi jonka tarinointi ei oikein ole sopusoinnussa sen enempää järkiperusteisen maahanmuuttopolitiikan vastustamisen, oikeinajattelun, konformismin, eläinten kiusaamisen kuin hyvän oluen päälle sylkemisenkään kanssa

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Omistan taas keuhkoni

Minulla ei ole ollut paniikkihäiriödiagnoosia, ja uskoisinkin, ettei kokemieni ärsyttävien vaivojen kokonaisuus täysin täytä paniikkihäiriön diagnostisia kriteerejä.

Oireeni olivat kuitenkin olleet olemassa pitkään, ja paras sana, millä voin niitä kuvata, kuitenkin on paniikkikohtaukset, vaikka "oikeasta" paniikkihäiriöstä ei olisikaan kysymys.

Oireeni ovat olleet sellaisia, että keuhkoni toimivat kannaltani epänormaalisti. Ikään kuin en hallitsisi niitä, ja kuvaan kuuluu joka kerran tunne kuolemisesta. Hengitän tällöin erittäin pikaisesti hetken ajan. Näitä kohtauksia oli minulla ollut kamalan monen vuoden ajan ja suurin piirtein joka päivä. Melkein voisi sanoa, että niitä on minulla ollut noin miljoona kertaa.

Oireita on helpompina tai vaikeampina tullut silloin, kun olen nähnyt kuvia avaruudesta tai merestä. Tai kun olen ajanut autoa melko lujaa. Oireitten tullessa autoa ajaessa olen päässyt niistä eroon hellittämällä kaasujalkaa joksikin aikaa. Oireita on ollut silloin tällöin muutenkin. Ja ne ovat kyenneet tehokkaasti estämään minua syömästä ruisleipää, sillä ruisleivän syöminen on saanut minut aina pelkäämään, että tukehdun.

Varsin usein oireeni ovat ilmentyneet ollessani löhöämässä punkassa. Silloin ilmeisesti niihin on liittynyt ajatus hallinnan menettämisestä unenpöpperössä. Myöskin olen melko tavanomaisesti saanut oireita parturintuolissa istuessa.

Asiaan liittyy ikävä mielikuva muovipussista, jonka sisällä on pieni määrä vettä. Vesi jossain määrin sitoo muovipussin seinämiä yhteen. Muovipussi symbolisoi tässä siis keuhkoja.

Muovipussimielikuvasta johtuu myös se, että perusteellisessa lääkärintutkimuksessa, joka minulle tehtiin ollessani kansallisessa terveystutkimuksessa, keuhkojeni tilavuutta oli vaikea saada mitattua.

Olin yrittänyt rationalisoida muovipussimielikuvaa pois aivoistani ajattelemalla, että keuhkot toimivat oikeasti hieman eri lailla kuin muovipussi, jonka sisällä on hieman vettä, mutta en onnistunut tässä.

Parin viimeksi kuluneen vuoden aikana oireita oli käsittääkseni ollut jonkin verran tavallista vähemmän.

Keskiviikkona seitsemäs päivä helmikuuta kuluvana Herran vuonna 2018 huomasin jossain vaiheessa punkassa löhötessäni, että oireita ei ole nyt näkynyt ollenkaan. Tämäpä outoa ja ihmeellistä, ajattelin.

Menin kylkiasentoon, mikä aikaisemmin oli helposti laukaissut oireet tulemaan. Ei mitään. Olin selälläni ja pistin kädet rintani päälle, jolloin ne tuottivat painetta rintakehälleni. Ei mitään.

Olen tässä tutkiskellut ja ihmetellyt asiaa viime viikkojen ajan. Paniikkioireeni ovat pysyneet lähes sataprosenttisesti poissa. Että tämä on kaunista.

Sitten voi tietysti miettiä, että mistä ilmiö johtuu. Nykyään olen pelkästään instrumentalistikristitty enkä oikeastaan edes usko Jumalaan. Mutta ehkä olen saanut "Jumalaan" päin hoidettua asiat jollakin lailla kuntoon. Ja ehkä asiaan liittyy myös se, mistä höpötin kuluvan vuoden ensimmäisessä blogimerkinnässäni Menetin oikeamielisyyteni.

Mutta joka tapauksessa tämä on varsin mainiota. Omistan taas keuhkoni.

2 kommenttia:

  1. Jos henki ei kule, onko kyseessä hengellinen kriisi? Ja kun se kulkee taas, onko tapahtunut henkistyminen fyysisen hengästymisen spiritualistisena vastavoimana?

    Onko spiritualismi muuten edes oikea termi tässä yhteydessä? Missään nimessähän se ei ole sama asia kuin spiritismi, johon se tavan takaa sekoitetaan.

    Sekoittamisellekin on aikansa ja paikkansa, etenkin jos nautitaan Vahvasta Hengestä eli spiritus fortiksesta. Se vaatii jotain laimentavaa, aika paljonkin itse asiassa.

    Yleensäkin kyseisen aineen kanssa on syytä olla varovainen:
    sen liiallinen nauttiminen saattaa aiheuttaa erilaisia sydänsairauksia, jotka voivat ilmoitella itsestään hengenahistuksella.
    Sellaista ei ole syytä todellakaan yrittää ojentaa Vahvallakaan Hengellä, saati odotella henkistymistä, ellei omaa voimallista halua päästä selvittämään hengellisyyden lopullista päätepistettä.

    Ja sen olemassaolostahan ei ole mitään takeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyseessä olla hengellinen kriisi.

      Spiritualismi-käsite voi liittyä esim. kveekarismiin, kun puhutaan nk. sisäisestä sanasta ja siitä, että ko. uskonsuunnan piirissä ei panna painoa nk. sakramenteille.

      Lauantaina nautittiin kunnon tauon jälkeen taas pitkästä aikaa erilaisia oluita kämpilläni nk. kulttuurielämätapahtumassa. Väkeviä ei otettu, tai otettiin, mutta ihan vähän vain.

      Ja juu, sen olemassaolosta ei ole mitään takeita.

      Poista