tiistai 1. marraskuuta 2016

Todellisen maailman pangalaktinen kurlauspommi

Tässä yhtenä päivänä, kun täysikuu oli korkeimmillaan, kun tuuli puhalsi koillisesta ja kun koirat ulvoivat ilman syytä, ja kun voit kuulla miehistön huutavan kauheasti Ellie May -laivalla, tuolla valaanpyyntialuksella, jonka kapteenina on John McTavish, syyllistyin johonkin karmeaan.

Olen aikaisemmin kertonut hirveästä kiinalaisesta riisiviinasta. Yhden tilaisuutemme yhteydessä, kun sitä ei nautittu, sanoin kollegalleni, että hänen lähdettyään aion sekoittaa Islay Mist -viskiä pienen paukun verran ao. kiinalaiseen riisiviinaan. Islay Mist on savukas skotlantilainen sekoiteviski Islayn saarelta. Mielestäni se on varsin mukiinmenevää hintansa huomioon ottaen.

Pangalaktinen kurlauspommi taas on fiktiivinen alkoholijuoma, jonka vaikutuksia kuvataan seuraavalla tavalla: "Se tuntuu siltä kuin aivosi lyötäisiin muusiksi sitruunaviipaleella, joka on kiedottu suurehkon kultaharkon ympärille". Kuvaus löytyy Douglas Adamsin kirjoittamasta tieteisparodian klassikkoromaanista Linnunradan käsikirja liftareille.

Kollegani halusi itsekin kokea elämyksen ennen lähtöään, ja niin sekoitimme meille pienet paukut uudenlaista juomaa. Rupesin nimittämään sitä pangalaktiseksi kurlauspommiksi.

Tuon nyt esiin vankan kristillisyyteni toteamalla, että pangalaktisen kurlauspommin valmistaminen on erittäin syntinen asia. Joka johtuu siitä, että siinä sekoitetaan varsin hyvää juomaa varsin pahaan. Se on kuin juomaversio Oskar Schindleristä, joka oli natsipuolueen jäsen, joka piti rintapielessään isokokoista natsihakaristia, joka oli elostelija eikä tuntenut sellaista asiaa kuin seksuaalinen häpeä ja joka näistä yksityiskohdista huolimatta pelasti suuren joukon juutalaisia natsien heitä varten valmistamalta joukkotuholta.

...Tai hei, kyllä Schindler onkin paljon parempi asia kuin pangalaktinen kurlauspommi, josta ei seuraa kerrassaan mitään hyvää. Anteeksi.

Lisäksi haluan mainita, etten ole ylpeä syntisyydestäni, mutta ainakin kerron asiasta avoimesti.

Oskar Schindler muuten muutti sodan jälkeen Argentiinaan, jossa hän epäonnistui liikemiehenä. Saattaa olla, että hän oli surkea liikemies.

...Kirjoituksen toisessa kappaleessa mainitsemani kokouksen jälkeen riisiviina on juotu joukolla yhdessä loppuun. Loppuunsaattamisessa kesti kuukauden verran, ja kokouksia oli yhteensä kolme. Nyt se on ohi, vihdoinkin... Huahhh.

2 kommenttia:

  1. Schindler ansioitui kiitettävästi humanitaarisella saralla, mikä on tuottanut hänelle hyväntekijän gloriaa. Varmasti hänen motiiveissaan oli mukana aitoa, inhimillistä auttamishaluakin, mutta hänen persoonansa kokonaiskuvasta minulle on tullut käsitys hänestä pelimiehenä, joka halusi kokeilla miten pitkälle pystyy menemään.

    Ehkäpä hänen sodanjälkeiset liiketoimensakin epäonnistuivat tuosta syystä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai siitä syystä, että hän oli siinä määrin kehno liikemies, että tarvitsi orjatyöläisiä pärjätäkseen.

      Poista