tiistai 15. marraskuuta 2016

Paholaisenmustaa talvipukeutumista

Vielä ei ole ollut niin kylmä, että olisin joutunut vaihtamaan välikauden vihapuhetakkini talvitakkiin. Molemmat ovat mustia, mutta vain välikauden vihapuhetakissani on kangasmerkkejä. Talvitakkiin sellaisia ei saa laitettua, koska siinä ei ole tarrapaikkoja. Tai no saisi tietenkin ompelemalla, mutta en viitsisi nähdä sellaista vaivaa.

Tänään tiistaina on täällä Vantaalla ensimmäinen päivä luultavimmin monta päivää kestävää lämpimämmän ilman kautta, joka luultavasti ehtii lopulta sulattaa lumen maasta kokonaan.

Välikauden vihapuhetakissani kulkee rinnan yli kaksi kangasmerkkiä, joista toisessa lukee SUPINETSI ja toisessa MILITIA SPARTACI. Jälkimmäinen ilmaisu on latinaa. "Netsi" tarkoittaa maahanmuuttokriittistä isänmaallista ihmistä. Ilmaisu on peräisin ilkeän ja pahanlaatuisen Hommaforum-keskustelupalstan edeltäjältä, joka oli pahan miehen, tohtori Vihan, hänen, josta hänen oppilaansa käyttävät nimitystä Mestari, Vieraskirjasta. Ko. henkilö on siis Jussi Halla-aho. Siellä oli kamalan monta vuotta sitten eräs keskustelijoista yrittänyt haukkua toista natsiksi, mutta A oli vaihtunut E:ksi. Ja niin oli uusi käsite syntynyt.

SPARTACI on suomeksi "Spartacuksen" eli kyseessä on genetiivimuoto sanasta SPARTACUS. Spartacus oli kolmannen roomalaisia vastaan nostetun orjakapinan, joka oli riehunut Apenniinien niemimaalla 73-71 eKr., johtajista tärkein. Arvostan häntä suuresti. Hän on kuin maallinen vastine Jeesukselle, joka ristiinnaulittiin noin sata vuotta hänen kuolemansa taistelussa jälkeen. Kolmas orjakapina oli myös vaarallisin kolmesta kapinasta roomalaisten kannalta, mutta ikävä kyllä orjat lopulta hävisivät sodan.

Osallistuin joitakin viikkoja sitten yhdistykseni 30-vuotisjuhliin. Siellä eräs vanha tuttu yritti lukea takkini em. kangasmerkkien tekstejä, mutta epäonnistui, koska reppuni hihnat peittivät ne osittain. Tajusin siinä samalla, että tuttuni oli nähnyt lukea vain sanat MILITIA ja NETSI. Mieleeni tuli, että ihmisille saattaa tulla näiden kahden sanan näkemistä vääriä mielleyhtymiä. Vaihdoin ne sitten takissa toisiinsa. Siitä pitäen, kun reppuni on ollut selässäni, ihmiset ovat nähneet sanat SPARTACI ja SUPI. Takkini ei enää nyt näytä aivan niin kauhean pelottavalta. Tosin harvat ihmiset varmaankaan rupeavat lukemaan takkini tekstejä, mutta varmuus aina paras.

Takissani on molempien olkapäitten alapuolella khakinruskeat merirosvomerkit, jotka minulle symboloivat vapaudenaatetta, ja vihamielisellä tavalla ilkeännäköiset Deus vult -kangasmerkit, jotka ovat muuten vain netsimäisiä, tai ainakin kiihkokristillisiä. "Deus vult" on latinaa ja merkitsee "Jumala tahtoo".

Keskellä torsoa näkyy khakinvihreä suojeluskuntamerkki. Kannatan suojeluskuntajärjestön uudelleenperustamista, koska se ei tosiasiassa ollut fasistinen järjestö, joten sitä ei olisi tarvinnut alun alkaenkaan lakkauttaa. Ja sama pätee Lotta Svärd -järjestöön. Lisäksi kannatan vielä Suomen ilmavoimien entisen tunnuksen palauttamista ilmavoimien käyttöön.

Kesällä olen "perinteisesti" käyttänyt viime vuosina mustaa tai haalistuneenmustaa Boonie-hattua. Talvella olen käyttänyt samaa hattua ja sen alla ohutta pyöräilypipoa, joka ohuudestaan huolimatta on yllättävän lämmin. Kuitenkin, koska Varusteleka ei myy ko. Boonie-hatusta isompipäisille tarkoitettua kokoa, hattu on talvella jonkin verran ahdas, koska sen alle pitää saada mahtumaan pipo.

Viime viikon lauantaina kämpilläni pidettiin jälleen kerran kulttuurielämätapahtuma. Se alkaa aina kahvituksella ja sen jälkeen nautitaan jonkin verran alkoholijuomia. Kulttuurielämätapahtumaksi minä kutsun sitä siksi, että jaan erään kollegani kanssa silloin joukon kalliita ja hirveän hyvälaatuisia oluita. Kun nauttii 4-7 olutta kahteen pekkaan puoliksi, niin ei tule niin humalaan kuin jos ne nauttisi yksin. Asiaan siis kuuluu se, että oluita maistellaan ja niitä arvostellaan. Ja höpötellään kavereiden kanssa. Joita siis on yleensä paikalla enemmän kuin yksi. Maksimissaan heitä on neljä.

Minulla on yksi toinenkin kollega.

Noh, ajattelin tällä kertaa kuitenkin laittaa tapahtuman ajaksi pitkästä aikaa päähäni toisen maailmansodan aikana käyttöön otetun yhdysvaltalaisen kypärän mallia M1. Tämä minun kappaleeni on alun perin ollut käytössä Tanskan väestönsuojeluvirastolla. Laitoin kypärän alle Varustelekasta myöhemmin ostamani pipon, joka on samaten toisen maailmansodan aikana käytetyn yhdysvaltalaisen sotilaspipomallin kopio. Siinä on hieman hassua kyllä jopa mahdottoman pieni lippa. Ja se on musta. Pistin pipon kypärän alle, jotta se toimisi hyvänä pehmusteena. Vanhan ajan teräskypärä on nimittäin melkoisen painava, ja se alkaa tuntua luissa ja ytimissä ennen pitkää. Nykyään länsimaissa käytetään kevyempiä, mutta samalla rankaisua paremmin kestäviä komposiittikypäröitä.

Noh, minä sitten taisin jo lauantain puolella ruveta miettimään sellaista, että mitäs jos vaihtaisin Boonie-hatun ja pyöräilypipon hankalan yhdistelmän tähän sotilaspipoon. Yhdistelmähattu on sikälikin ikävä asia, että joutuu aina tarkistelemaan, että tulihan myös lierihattu laitettua päähän. Ja kun se on laitettu päähän, niin joutuu tarkistelemaan, että onhan se vielä päässä. Olen tavannut nimittää yhdistelmäpäähinettäni Ylä- ja Ala-Egyptin kaksoishatuksi muinaisegyptiläisten faaraoitten kruunuesikuvan mukaan.

Ja, oi, katso, maanantaina minä laitoin päähäni sotilaspipon. Ja se on tuntunut yllättävän mukavalta päässä. Ja samalla päähine on sopivan epätavallinen. Sellaista ei ole kovin monella Suomessa. Enää ei vanne (talvella) kiristä päätä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti