perjantai 16. lokakuuta 2015

Mainio olutkokonaisuus oli

Viikko sitten torstaina jonkinlaisen pitemmän tauon jälkeen vanha jäljelle jäänyt osa "juoppoporukkaani" kokoontui taas luokseni keskustellakseen henkeviä juomia nauttien. Nimitän näitä kokoontumisia "juopotiksi" Juha Vuorisen kirjoittamaa kioskikirjallisuuden klassikkoa "Juoppohullun päiväkirjaa" mukaillen.

S nautti kolme maitokaupasta ostamaansa jossain määrin syvähenkistä olutta. K nautti isokokoisen pullon siideriä.

Itse nautin luonnollisesti jotain varsin hyvää. Ja syvähenkistä. Luettelen ne nauttimisjärjestyksessä:
  1. Weidmann Weissbier Hefeweize. Kyseessä oli saksalainen vehnäolut, ja Alko luonnehtii sitä seuraavilla sanoilla: vaaleankeltainen, samea, keskitäyteläinen, miedosti humaloitu, vehnäinen, hedelmäinen, sitruksinen, raikas. Itse luonnehtisin sitä sanomalla, että olut oli pehmeä, mukava, ihana, ja vehnäoluille tyypillinen kiprakkuus, jota voisi myös kirvakkuudeksi kutsua, kivasti puuttui.
  2. Mallaskosken panimo Black IPA. Kyseessä oli suomalainen ale, ja tarkemmin sanoen tummahko India Pale Ale. En ollut ennen maistanut. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun ylipäätään nautin tummempaa versiota IPA-tyyppisestä oluesta. Alko luonnehtii olutta näin: tummanruskea, samea, täyteläinen, voimakkaasti humaloitu, paahtomaltainen, sitruksinen, mausteinen, kevyen yrttinen, vivahteikas. Itse luonnehtisin sitä sanomalla yksinkertaisesti, että maku on pitkä ja leveä, ja oli melko hyvää itse asiassa.
  3. Laitilan Imperiaali Stout. Kyseessä oli suomalainen stout, tarkemmin sanoen keisarillinen stout. Oli ihan pakko suomentaa tuo. Alko luonnehtii sitä seuraavilla sanoilla: mustanruskea, runsasvaahtoinen, erittäin täyteläinen, voimakkaasti humaloitu, ruisleipäinen, tummasuklainen, espressomainen, mausteinen, lämmin, runsas. Itse luonnehtisin olutta sanomalla, että se oli sitä itseään, ja oikein kiva.
...Se on tavallaan eräänlaista tiedettä, että osaa valita oikeanlaiset kolme olutta, jotka nauttii sitten järkevässä järjestyksessä. Olen kouluttanutkin erään ihmisen olutkulttuurielämän parissa olevaksi. Löin hänet sitten eräänä päivänä jokunen vuosi sitten mestariksi. Siitä ei ole pitkäkään aika, kun uusin sen, tällä kertaa miekalla (replika 1. vuosisadan jKr. roomalaisesta gladiuksesta) ja todistajan läsnäollessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti