perjantai 30. lokakuuta 2015

Haluaisin niin kovasti olla uusi Stalin

Olen viime aikoina lukenut Isaac Deutscherin teosta "Stalin", koska kauniin kotikaupunkini Vantaan Pähkinärinteen kirjasto on ollut viime aikoina suljettuna enkä tällä hetkellä jaksa viitsiä tilata kirjallisuutta Myyrmäen kirjastoon sieltä haettavaksi. Sain kirjan vuosia sitten lahjaksi yhdeltä kaveriltani. Olen lukenut sen jo aikaisemmin noin miljoona kertaa. Rupesin nyt lukemaan tätä siksi, että kyllästyin uudestaan Juha Vuorisen "Juoppohullun päiväkirjaan" ja sen jatko-osaan "Tolppa-apina". Minulla oli aikaisemmin ollut kolmaskin osa tätä kioskikirjallisuuden klassikkoa, mutta ilmeisesti olin lainannut sen jollekin, ja se on jäänyt sille tielleen.

Mutta palataanpa Staliniin. Josif Stalin, marxistileninistisen diktatuurin Neuvostoliiton pitkäaikainen johtaja, eroaa minusta monella tapaa. Minä olen ensinnäkin häntä kiltimpi, ja toiseksi minusta ei olisi diktaattoriksi. Minusta ei olisi myöskään taitavaksi poliittiseksi juonittelijaksi. Myöskin Stalin oli minua terveempi niin fyysisesti kuin psyykkisesti, paitsi aivan viimeisinä aikoinaan, jolloin miehen luonnostaan epäluuloinen mieli äityi vallan vainoharhaiseksi. Stalinilla ei ollut rotuennakkoluuloja, mutta hänellä oli kuitenkin jonkinlainen taipumus antisemitismiin. Minulla ei ole taipumusta kumpaankaan.

Mutta minä haluaisin olla työväenliikkeen suurin yksittäinen aatteenmäärittäjä, kuten Stalin oli hyvän aikaa. Minusta tulisi tässä mielessä hyvä Stalin.

Ensimmäinen painos tuosta Deutscherin kirjasta on vuodelta 1949 ja myöhemmät vuosilta 1966 ja 1967. Suomenkielinen kappaleeni on vuodelta 1989. Ja kirja on varsin mainio, mielestäni.

Tarpeen vaatiessa voin kirjoittaa jossain vaiheessa alkuperäisen Stalinin kusipäisyydestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti