Miksi elämä kehittyi niin, että tarvitsemme miehiä?

Jos ajatellaan elämän jatkuvuutta luonnossa ja sellaisena kuin sen nyt tunnemme, seksi eli parittelu on periaatteessa täysin turhaa. Tarkemmin sanottuna turhaa lisääntymisessä on miessukupuoli.

Näin pohtii Nature-lehdessä julkaistun tutkimuksen pääkirjoittaja, East Anglian yliopiston biologi Matt Gage tutkimuksensa saatteessa, kerrotaan Uuden Suomen uutisartikkelissa.

"Lähes kaikki monisoluiset eläimet lisääntyvät paritellen. Seksiä on vaikea selittää, sillä se on [evoluution ja tehokkuuden kannalta] valtava taakka", Gage aloittaa.

"Vain noin puolet jälkeläisistämme – tyttäret – ovat kykeneväisiä tuottamaan jälkeläisiä. Miksi siis yksikään eläinlaji hukkaa niin paljon energiaa poikiin?"

Eräs taho oli vetänyt seuraavanlaisen johtopäätöksen uutisesta:

Mitäpä jos koko evolutionistinen maailmankuva onkin väärä? Jos sukupuolet ovatkin kuvaa ihmisen ja Jumalan välisestä todellisuudesta ja siitä olisi tarkoitus oppia jotakin pelastuksen ja syntiinlankeemuksen luonteesta? Toinen vaihtoehto on sitten ihmetellä "sokean kellosepän" tekosia itsekin sokeana sokeiden joukossa.

Tutkimuksessa itse asiassa esitetään, että seksuaalinen valinta olisi selitys asialle. Siinä on kyse siitä, että "urospuoliset kilpailevat päästäkseen lisääntymään ja naaraspuoliset valitsevat urospuolisista parhaat, ja näiden kahden eri sukupuolen olemassaolo edistää näitä prosesseja – ja niinpä se on laajalle levinnyt ja hyvin voimakas evoluutiovoima" (oma vapaahko suomennokseni).

Itse toisin esiin vielä sen, että kahden sukupuolen olemassaolo on edellytys sille, että sukupolvien myötä tapahtuu enemmän geneettistä muuntelua. Ilman seksiä jälkeläiset ovat lähinnä kopioita "emostaan".

Itse en suinkaan ensimmäisenä olisi kieltämässä sitä, että "sukupuolet ovatkin kuvaa ihmisen ja Jumalan välisestä todellisuudesta ja siitä olisi tarkoitus oppia jotakin pelastuksen ja syntiinlankeemuksen luonteesta". Evoluutio-nimisen luonnonilmiön kieltäminen uskonnollisin perustein vain on tyhmää. Minusta tyhmää on myös esittää, että maailmankuvallisia vaihtoehtoja olisivat näissä kysymyksissä ainoastaan kreationismi ja filosofinen materialismi.

Lainaan lopuksi Augustinusta ("De Genesi ad Litteram"):

"Ei ole harvinaista, että jotain maasta, taivaasta, muista tämän maailman alkuaineista, tähtien liikkeistä ja kierrosta tai jopa koosta ja etäisyyksistä, auringon ja kuun määrätyistä pimennyksistä, vuosien ja vuodenaikojen kulusta, eläinten luonnosta, hedelmistä, kivistä, ja muista sellaisista asioista voidaan tietää mitä suurimmalla varmuudella järkeilemällä tai kokemuksen kautta, jopa niiden toimesta jotka eivät ole kristittyjä. On siten liian häpeällistä ja turmiollista, ja suuresti vältettävää, että hänen [ei-kristityn] tulisi kuulla kristityn puhuvan niin idioottimaisesti näistä asioista vieläpä yhtäpitävästi kristillisten kirjoitusten kanssa, että hän saattaisi sanoa, että kykenisi hädin tuskin olemaan nauramatta nähdessään kuinka täydellisen väärässä ne ovat."