Eräs nettituttuni on vakaasti sitä mieltä, että ihmisen on mahdotonta vihata syntiä mutta samalla rakastaa syntistä.
Itse olen kyllä pitkälle eri mieltä. Vaikka toki ihminen voi hoitaa homman niin täysin väärin jo alusta alkaen, ettei siinä voi millään onnistua. Ja sellainen on oikeasti erittäin helppoa.
Oikea tapa on ymmärtää, että syntiä ja syntejä on niin paljon ja monilukuisesti, ettei kukaan ihminen kykene elämään synnittömästi. Jos ihminen tuomitsee toisen synnit, niin hän tuomitsee myös omansa, ja itsensä.
Joitakin ihmisiä ärsyttävästi jaan linkin: linkki.
Niin, olen kyllä vakaasti sitä mieltä että ei voi "rakastaa syntistä mutta vihata kaikkea mitä hän ajattelee, tekee ja toimii". Pointtinani onkin ollut se, että mitään tälläistä ei ole. Armolla pestään näitä ulkoisia markkereita merkityksettömiksi. Sitten ei enää vihata syntiäkään ja syntinen saa rakkautta. Kunhan kuuluu seurakuntaan.
VastaaPoistaTämä liittyy tavallaan enemmän identiteetin filosofiaan kuin uskonnon syntiin. (On oikeastaan laajempi asia.) Ja tältä osin "eräs nettituttu" katsoo olevansa kohtuu vakiintuneilla teillä.
Minä voin onneksi olla avoimesti paskamainen ihminen. Ja kertoa että enhän minä mitään Jumalaa vihaa. Miksi vihaisin jotain jonka olemassaolo on kyseenalaista. Minä vihaan sen sijaan ihan tunnustaen hyvin monia kristittyjä jotka ovat vastenmielisiä ihmisiä. Ja he ovat vastenmielisiä ihmisiä juuri sitä kautta mitä he tekevät, toimivat ja ajattelevat. Ja armo, se on jossain määrin enemmän kristittyjen, ei minun, konseptini.
Ei minulla muuta. Kaikki kristityt eivät minulle ole paskiaisia.
Mietin kommenttiasi paremmalla ajalla, kun en ole niin pöpperössä kuin nyt.
PoistaTuoreessa laajassa tutkimuksessa 2014 suomalainen kulttuuri määriteltiin painavasti Vatikaanin ihmiskuvan eli room-kat kulttuuriks -i vaikka virheellisenä kliseenä viljellaan valtavasti "protestanttista työmoraalia". Kyseessä on kuitenkin 900 vuoden Vatikaanin kolonisaatiokulttuuri eli orjamoraalin ja eliitin ihailun kulttuuri. Kalvinismikin on vain Vatikaanin ihmiskuvan yksi totalitaarinen muoto ja poikkeaa täysin aidoista protestanttisista julistuksista ja syntikäsityksistä. Ev-lut kirkko ei tehnyt koskaa opillista uskonpuhdistusta, vain kulissipuhdistuksen ja yhden regimenttiopin vahvistuksen harhauttamalla kansaa kirkon valta-aseman puheesta (pakkouskonto säilyi ja kaikki, kuten kouluissa on yhä pakkouskonto ja tunnustuksellinen uskonnonopetus ilman lasten uskonnonvapautta).
VastaaPoistaMutta laajemmin tämä säteilee vakavasti politiikan ihmiskuvaan.
Julmuuden arkipäiväisyys ja brutalismi,
porvarillinen perusjulmuus;
”Mitä tämä kuuluu minulle, jos muut eivät onnistu kuten minä”.
Porvarillinen perustyytyväisyyden hedonismi, "tavallisuuden" hedonismi ja sadismi.
"Mutta kun muutkin tekevät näin" "Mutta kun muutkin ovat hiljaa tästä"
Yhteiskunnan on läpäissyt porvarillinen tyytyväisyyden julmuus. Valheiden itsestäänselvyys.
Tyytyväisyyden vaatimuksen julmuus.
Se näkyy omituisena efektinä mm politiikassa ja työelmässä, jossa johtajia ja valehtelijoita ei laiteta vastuuseen. ”Konlfliktittomuuden unelma”, "porvarillisen koskemattomuuden eetos" on luonut tämän hetkn painajais-Suomen, jossa korruptio, varakkaiden vastuuttomuus, virkamiesten valehtelu ja poliitikkojen salainen valllankäyttö kasvaa kohti fasismia 1920-luvun Saksan prosessin mukaisesti.
"Onnistuminen" on tärkeintä, ei demokraattinen vallan näkyvyys ja vallan jakaminen.
Tyytyväisyyden osoittamisesta on tullut dogma. Tyytymättömät ovat häiriköitä j akteellisia.
Jos minä olen tyytyväinen ”tähän”, jokaisen tulee olla tyytyväinen. Jos minä tienaan rahaa, jokainen pystyy tienaamaan rahaa. Jos minä hyödyn korruptiosta on vain muiden kateellisuutta jos he eivät hyödy salaisista sopimuksista. Salaiset sopimukset nähdään tässä eetoksessa tärkeämäksi kuin aito yhteiskuntasopimus.
Aidossa yhteiskuntasopimuksessa on avoimuus, ihmisarvo ja valtarakenteet näkyvillä ja enemmistön arvioitavissa ja säädeltävissä. Nyt ihmiset kuolevat köyhyyteen ja ”se on heidän oma valintansa kun eivät halua menestyä menestyvien tavoin”.
Opettajien porvarijulmuus ei halua nähdä kiusaamista: Minusta tämä on hyvä koulu ja jos joku väittää joutuvansa kiusatuksi se loukkaa minun tyytyväisyyttäni.
Miksi minun täytyisi puuttua epäoikeudenmukaisuuteen ja korruptioon, minä olen oikeutettu tyytyväisyyten ja oman elämäni etujen ajamiseen.
Porvarillinen ”intimiteettiajatus” ja suloiset itsepetokset jo kielen diskurssin tasolla ohittaa nyt kaiken, rehellisyyden, avoimuuden, demokratian. Porvarillinen identiteetti nousee aatelisten matkimisesta ja ihailusta, ei sivistyksestä vaan statusnousun varmistamisesta.
En voi muuta sanoa kuin "jeh".
Poista
VastaaPoista#JuhaSipilä totisesti edustaa brutaalin porvari-aatteen julistajaa ja idolia: kieltäytyy kertovansa, mitä edustaa ennen vaaleja ”Sitä saatte mitä tilaatte, en ole julkinen henkilö vaan ihailtava etujani ajava menestyksen profeetta ilman moraalia ja vastuuta, olen suuri idoli teille, jotka ajattelette samalla tavalla ja haluatte samaistua menestyviin, oman reviirin ihmisiin”
Sipilän röyhkeästi väärinkäyttämä ja vääristämä yhteiskuntasopimus on hänen oikeistolaisen ideologiansa näkyvä julistus valheena. Oikeiston käsitteiden väärinkäyttö on räikeä valhe, johon he vaativat muita mukaan. Ei tätä tarvitse ajatella, imitoikaa menestyjiä ja unohtakaa hyvinvointivaltio, jotta pääsisistten menestyjien kyytiin ja omantunnonvapauteen.
Omantunnonvapautta! Halleluja.
Saatanallisen arkipäivän fasismin ja tunnottomuuden takana on valtionkirkon tarkka ideologia ja opetus että "Kaikki me olemme yhtä syntisiä".
"Me olemme kaikki samassa veneessä"
Emme ole.
Jos rikas sanoo "Kaikki me olemme yhtä tasa-arvoisia"
hän valehtelee ja tietää valehtelevansa. Sinä tiedät sen hänen hymystään.