Aloitin mustan kauden

Otsikko ei viittaa vihapuheharrastukseeni vaan siihen, että olen päättänyt vaihtaa tyyliäni vaatetuksen suhteen.

Minulla ei ole pukeutumisessani ollut kauhean selkeää linjaa. Viime vuosina olen kyllä päätynyt käyttämään arkihousuinani aina reisitaskuhousuja ihan vain sen vuoksi, että niissä on tarpeeksi taskuja (niihin pitää saada jotenkin mahdutettua avainnippu, lompakko, kännykkä, matkakortti, kampa ja nenäliina, ja takataskuja en viitsi käyttää, koska ne ovat alttiita varkauden yrityksille, ja sitä paitsi liika tavara niissä heikentää istumismukavuutta). Ja joitakin vuosia sitten ryhdyin pitämään talvikauden ohella myös kesäisin kuten myös välikausilla päähinettä. Nimittäin lierihattua. Alun perin rupesin siihen kesämökillä asustavien paarmojen takia. Aluksi kyseessä oli nk. Kanada-hattu (Oh no the RCMP, is not the life for me, kuten laulussa sanotaan), mutta myöhemmin siirryin käyttämään yksinomaan nk. Boonie-hattua, joka on sotilaiden käyttämä lierihattu, vaikkakin ulkonäöltään jonkin verran epäsotilaallinen. Tai niin ainakin jotkut sanovat. Hatun lieri on nimittäin kovin epämuotoinen. Eräs tuttu muuten oli juuri sen takia luullut aikoinaan, että olin itse kyhännyt hattuni. Mutta lierin epämuotoisuudesta pääsee pitkälle eroon sitomalla leukahihnan hatun päälle, jolloin lieri nousee reunoilta ylöspäin. Tosin niin tehtyään voi jonain tuulisena päivänä menettää hattunsa.

Boonie-hattutyyliin siirryttyäni käytin aluksi mustaa hattua. Välillä olin yrittänyt käyttää kesäkuumalla vaaleahkoa maastovärityksellistä hattua, mutta kyseinen ostamani yksilö oli osoittautunut jättimäiseen päähäni hieman liian pieneksi, joten siirryin takaisin mustaan hattuun. Aivan viime aikoina olen käyttänyt vasta ostamaani uutta vaaleahkoa maastovärityksellistä hattua, joka on täysin sopivan kokoinen, koska se on suurimpaa saatavilla olevaa kokoa.

Mutta minä tulin erään nätin tytön lausunnosta huolimatta lopulta siihen tulokseen, että varsinkin T-paitakeleillä minun ulkoinen habitukseni on jonkin verran liian aggressiivisenoloinen. Kun jalassani pidin maastovärityksellisiä, vaikkakin hyvin tummia (nk. Dark Camo) shortseja. Ja päässäni maastovärityksellistä hattua. Ja käyttämäni T-paita on yleensä isänmaallinen tai sotaisa tai muuten ainakin epäpasifistinen tai epäilyttävä.

Yksi näistä käyttämistäni paidoista on sininen, ja sen etupuolella näkyvät kuvassa kaksi suomalaista hävittäjä-ässää, Ilmari "Illu" Juutilainen ja Hans "Hasse" Wind sekä heidän käyttämänsä hävittäjäkoneet, jotka ovat Messerschmitt Bf 109 ja Brewster F2A "Buffalo". Minulla on myös toinen hävittäjälentokonepaita, joka on epämääräisellä tavalla valkoinen, ja siinä näkyvät kuvassa kolme sotiemme ajan tärkeää hävittäjälentokonetta, Fokker D.XXI, Brewster ja Messerschmitt 109. Lentokoneissa näkyy luonnollisesti Suomen ilmavoimien silloinen tunnus, jolla ei ole mitään tekemistä natsien kanssa, vittu.

Syy näiden hävittäjälentokonepaitojen käyttöön on siinä, että ensinnäkin isäni oli lentokonemekaanikko, ja toiseksi minä olen aina pitänyt lentokoneista, ja kolmanneksi olen suuresti arvostanut Suomen ilmavoimien erinomaista suoritusta viime sodissa.

Olen myös käyttänyt ruskeaa T-paitaa, jossa on tyylitelty Suomen leijona. Erityisen maininnan ansaitsee kuitenkin nk. Soumi-paita, jolla on ilmeisesti jotain tekemistä persialaissyntyisen suomalaisen vaatturin Arman Alizadin (nimitän häntä suomalaiseksi, koska hän on hyvin integroitunut Suomeen ja suomalaisiin) kanssa. Minulla oli ollut myös musta T-paita, jonka etupuolella on isokokoinen valkoinen pääkallo ja sen alla lukee "Paris". Se on ostettu Pariisista. Mutta sen olen hukannut jonnekin, tietäisinpä minne.

Aikoinaan Salaisesta agentista ostamani vihreän khakin väriset housut menivät käyttökelvottomiksi, kun jokin aika sitten niissä oikeanpuoleinen etutasku petti jo toisen kerran. Yhden kerran liian monta kertaa vastaostamani Jolla-kännykkäni oli luiskahtanut taskustani lahjetta pitkin osuen lopulta jalkaterääni. Onneksi ei ehtinyt hajota.

Olin jo tullut siihen tulokseen, että minun on aika omaksua kunnollinen oma tyylini pukeutumisessa. Olin niin muodoin päättänyt, että yksin käyttämiäni paitoja lukuun ottamatta kaikkien vaatteitteni tulee jatkossa olla täyssysimustia.

Viime perjantaina tuntemani kirjailija käytti minua Varustelekassa. Ostin sieltä mustat reisitaskuhousut, uuden vihapuhetta uhkuvan T-paidan kesää varten, ja mustat nahkaiset sormikkaat. Uusi vihapuhepaitakin sattuu olemaan musta, mutta olisin voinut ostaa sen myös muunvärisenä, mutta en ehkä pinkkinä. Siinä on kuvassa vittuuntuneenoloinen Suomen leijona, joka pitää tassuissaan rynnäkkökivääriä. Olisin ostanut myös uudet kesäkengät, mutta en löytänyt sopivaa mallia. Pitää yrittää uudestaan keväämmällä tai kesämmällä.

Eräs vanha kaverini oli aikoinaan nauranut, kun kuuli minulta, että olen perustanut blogiini "pukeutuminen"-tunnisteen. En ole mitenkään ollut tuttavapiirissäni tunnettu muotiguruna.

Eilen maanantaina oli yhdistykseni Pähkinärinteen toimipisteessä nk. jäsenkahvit. Siinä on kyse siitä, että osallistujat saavat kahvin (tai muun juoman) ja pullan ilmaiseksi, ja sitten joku yhdistyksen hallituksen jäsenistä kertoo yhdistyksen ajankohtaisista asioista. Ja jäsenet saavat tietenkin kysellä asioista halutessaan. Eräs tuttuni oli luvannut tarjota minulle aterian, jos pidän koko jäsenkahvien ajan päässäni hänen omistamaansa toisen maailmansodan aikaista saksalaista teräskypärää. Tietoa ei ole, oliko ko. kypärä aikoinaan ollut Suomen puolustusvoimien vai Saksan armeijan käytössä. No, minä tietenkin pidin kypärän päässäni koko tilaisuuden ajan ja kypärä otettiin ainakin enimmäkseen huumorilla vastaan. Mutta se osoittautui yllättävän raskaaksi pitää päässä. Jos olisin pitänyt sitä vielä tunnin pitempään, niin niskalihakseni olisivat taatusti tulleet kipeiksi.

Jäsenkahvien jälkeen puin päälleni aikaisemmin ostamani mustan takin, ja minusta otettiin kuvia.

Tänään lähdin kerholta samaan aikaan erään tutun naisen kanssa, ja ostoskeskuksen suuntaan matkaa taittaessamme tämä kehui nykyistä mustakautista olemustani tyylikkääksi.

Olen miettinyt myös sitä, että korvaanko monivärisen kaulaliinanikin mustanvärisellä. Mutta luultavasti käytän jatkossakin vanhaa. Se on niin kiva...

...
PS 20.10.2014: Löysin läjästä mustan pariisilaisen pääkallopaitani. Hyvä meininki!