Noin puoli päivää surullisen epäkuuluisan hyvää urheilua mollaavan blogimerkintäni julkaisemisen jälkeen voin todeta, että paitsi että kuluvan vuoden 2014 eurovaalit on käyty läpi, niin äänetkin on nyt saatu lopulta laskettua.
Kokoomus sai kolme paikkaa europarlamentissa. Vaalien ylivoimainen ääniharava oli Suomen virallinen jyrsijä Alexander Stubb. Puolueen äänisaalis oli 22,6 prosenttia.
Keskusta sai yllättävät 19,7 prosenttia äänistä ja sitä myötä kolme paikkaa.
Perussuomalaiset nostivat paikkamääränsä kahteen. Sampo Terho jatkaa europarlamentaarikkona ja pimeyden ruhtinas Jussi Halla-aho pääsi myös läpi puolueensa ääniharavana. Perussuomalaisissa olivat monet toivoneet kolmea paikkaa, joten vaalivoitto ei ollut aivan sen suuruinen kuin oli toivottu.
Ylen uutisessa ei ollut kerrottu Perussuomalaisten saamasta äänimäärästä – se on ilmeisesti Ylelle kova paikka – mutta voisi olettaa, että se on jotain Keskustan ja SDP:n äänimäärien väliltä.
SDP sai kaksi paikkaa 12,3 prosentin ääniosuudella, ja se kirpaisi puolueen jäseniä kummasti.
Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP saivat kukin yhden paikan. Vihreät joutuu luopumaan toisesta edustajastaan, kun taas hallituksesta lähtenyt Vasemmistoliitto palaa europarlamenttiin.
Kristillisdemokraatit menetti ainoan paikkansa, kun puolueen europarlamentaarikko Sari Essayah (miten nimi lausutaan?) jäi juuri ja juuri tarvittavasta äänisaaliista siitä huolimatta, että hän sai vaaleissa viidenneksi eniten ääniä. Sitä se jonkin verran epäsuhteellinen D'Hondtin menetelmä teettää.
Olikohan tuossa sitten paikkamäärien summa täydet kolmetoista? Taitaa olla.
Katsoin juuri Spartacus-sarjan jakson (haluaisin niin kovasti olla Suomen Spartacus). Niin, piti sanomani, että hyväksi kakkoseksi vaaleissa tulivat Suomi ja kannattamani pieni ja sisukas Muutos 2011.
Tilastodataa vielä hieman. Naisia tuli valituksi seitsemän ja miehiä kuusi, eli tasa-arvo on mallillaan, koska naisia tuli tällä kertaa valituksi enemmän. Vapise, patriarkaalinen sortokoneisto!!
Nykyisiä meppejä nyt valituista on viisi.
Tämän jälkeen pääsen puhumaan muustakin kuin EU-vaaleista. Vaikka islamista, Jumalan ominaisuuksista, oluesta tai vaikkapa historiallisesta Spartacuksesta. Vapaa tahto olisi myös kova sana.
PS Laitetaan vielä lopuksi linkki homoseksuaalisen filosofin Jukka Hankamäen blogimerkintään Eurokriittiset voittivat Suomessa ja Euroopassa.
...
PS 18.5.2016: Spartacus ja hänen orjakapinansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti