Toisella kädellä pidän kiinni fundamentalismista ja toisella teologisesta liberalismista

Itse olen teologisilta asenteiltani melko liberaali. "Ei-liberaalia" minussa on se, että minun mielestäni kristillisen kirkon yhteydessä olevan teologin tulee olla kristitty, eli uskonnottomuus tai itse asian oivaltamatta jättäminen ei käy. Muuten saa minun puolestani olla liberaaliteologi vaikka aika pitkällekin.

En todellakaan usko Raamatun kirjaimelliseen erehtymättömyyteen. Toisaalta kuitenkin olen sitä mieltä, että Raamattuun tulee kristityn suhtautua vähän kuin se olisikin erehtymätön. Raamattuun tulee suhtautua pelolla ja vavistuksella.

Koska haluan tilaa hengittää, minua tietyllä tavalla miellyttää nykyinen Suomen virallinen evankelisluterilainen kirkko. Huonona pidän tässä kirkossa paitsi sen veristä historiaa, niin myös sen nykyistä halua haistella tuulia ja yritystä miellyttää vähän kaikkia. En myöskään nykyään hyväksy naispastoriutta.

Lukijoistani monet lienevät huomanneet, että kävin jokin aika sitten useaan otteeseen Länsi-Vantaan vapaaseurakunnassa. Ennen vanhaan muinaisina aikoina olin ollutkin useiden vuosien ajan Suomen vapaakirkon jäsen. Siihen aikaan kävin Hiekkaharjussa sijaitsevassa Vantaan vapaaseurakunnassa.

Vapaakirkko on minusta kymmentä vaille täydellinen kirkkokunta. Minulle se on kuitenkin hieman liian konservatiivinen ja kirkon jäsenistö keskimäärin hiukan liian paljon oppia ikuisesta helvetinpiinasta (linkin takaista sisältöä on mahdollista pitää hieman raflaavana) kannattavia.

Voit myös käydä lukemassa parin viikon takaisen tekstini siitä, millainen olisi mielestäni parhaan oloinen kirkkokunta.