Kuten laulussa sanotaan: "kuuman, kostean, löysän Mombasan".
Ääri-ideologioista on kysymys. Siis sellaisista ideologioista, joissa törkeästi loukataan ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia vastaan. Ennen kaikkea yhdestä tai oikeastaan kahdesta sellaisesta.
Islam-niminen uskonto syntyi 600-luvulla jKr. Arabian niemimaalla. Sen perusti kannattajiensa profeetaksi tituleeraama Muhammad. Tämä oli paitsi uskonnon perustaja, niin myös sotapäällikkö, orjienomistaja, seksiorjienpitäjä ja kansanmurhaaja. Islamin piirissä on perinteisesti pidetty Muhammadia oikean elämäntavan ikuisena esikuvana sekä oikean opin erehtymättömänä esiintuojana. Asiaa on tavattu islamin piirissä alleviivata kieltämällä profeetan oppien ja elämäntavan sekä uskonnon pyhän kirjan Koraanin kritisointi kuoleman uhalla. Myöskin islamin jättäminen on ollut kiellettyä kuolemantuomion uhalla. Näidenkin asioiden tosin uskonnon piirissä katsotaan juontuvan itseensä Muhammadiin. Islamiin on myös alusta alkaen kuulunut uskovaisen velvollisuutena aseellinen pyhä sota toisinajattelijoita vastaan sekä eri oikeuksien antaminen miehille ja naisille. Mies esimerkiksi on saanut pitää neljää vaimoa ja näiden lisäksi vielä seksiorjia, naisen painoarvo todistajana oikeudessa on ollut puolen miehen todistuksen painoarvosta ja miehen on ollut paljon helpompi saada avioero kuin naisen. Muslimimies on myös saanut avioitua ei-muslimin kanssa, mutta musliminaiselta avioituminen ei-muslimin kanssa on ollut kielletty.
Nykyään on olemassa muunnelma islamista nimeltä ahmadilaisuus, joka perustettiin vuona 1889 Intiassa. Se on voimakkaasti inhimillisempi uskonto perinteisempiin islamin muotoihin verrattuna, sillä sen piirissä katsotaan, ettei profeetta Muhammad oikeasti kannattanut aseellista pyhää sotaa toisinajattelijoita vastaan uskovaisen velvollisuutena. En ole Koraanin enkä sen ulkopuolisen islamilaisen perimätiedon asiantuntija, joten en osaa sanoa, onko väitteellä mitään oikeutusta. Hieman oudolta väite kyllä tuntuu, kun ajatellaan, että alusta eli 600-luvulta jKr. alkaen islam on käynyt aseellista pyhää sotaa toisinajattelijoita vastaan, missä näitä on kohdannutkin.
Mutta minusta on kuitenkin parempi, että ahmadilaisuus on olemassa kuin että se ei olisi olemassa. Koska on parempi kaikkien kannalta, että se on olemassa.
Nyt voi kysyä, että pitääkö islamia vielä nykyaikanakin pitää ääri-ideologiana. Ahmadilaisuudella on islamin piirissä ilmeisesti vielä kovin vähän kannattajia, eikä liike ole edes aidosti suvaittu islamilaisen kulttuurin piirissä. En ole myöskään huomannut, että olisi olemassa laajalle levinnyttä liikettä, joka islamin piirissä vastustaisi perinteistä aseellista pyhää sotaa toisinajattelijoita vastaan sekä islamin perinteistä ihmisoikeudet huomiotta jättävää sharia-lakia.
Ilmeisesti vielä nykyäänkin ylivoimainen valtaosa muslimeista kuuluu sellaisiin islamilaisiin suuntauksiin, jotka eivät ole valmiita hylkäämään pyhää sotaa ja sharia-lakia. Kaikki tai lähes kaikki islamilaiset maat myös kuuluvat OIC:hen, islamilaiseen yhteistyöjärjestöön, joka kannattaa sharia-lakia.
Liberaalin yhteiskunnan kannattajien toki kannattaa tukea sellaisia islamilaisiksi esittäytyviä uskonnon muotoja, joissa esitetään vähemmän ihmisvihamielisiä kantoja ja joissa ei myöskään tueta ihmisvihamielisiä kantoja.
Islamin piirissä on ainakin joitakin inhimillisempiä ihmisiä. Mutta suuri osa näistä ei ole kovin uskovaista väkeä, joten ei voi sanoa, että islam nykyisin rohkaisisi aikaisempaa enemmän inhimillisyyteen.
Myöskin nykyinen aikaisempaa vähäisempi aktiivisuus muslimien keskuudessa käydä pyhää sotaa johtuu suurelta osin länsimaiden nykyisesta vahvuudesta. Ei ole järkevää käydä hyökkäyssotaa, jos siinä saa turpiinsa.
Jotta islamia voisi järkevä ihminen nimittää muuksi kuin kauhistukseksi – muistakaa Voltairen lausahdus katolisesta kirkosta: "Murskatkaa tuo häpeällinen!" – islamilaisten yhteisöjen tulee sanoutua irti islamilaisen yhteisön alusta alkaen historiansa aikana profeettansa opin ja elämäntavan ja Koraanin perusteella harjoittamasta pyhästä sodasta toisinajattelijoita vastaan ja muista hirvittävyyksistä.
600-luvulla jKr. syntynyttä islamia voisi verrata 1920-luvulla jKr. Saksassa syntyneeseen natsismiin. Natsismi eli Adolf Hitlerin ja hänen työväenpuolueensa kansallissosialismi kannatti diktatuuria ja johtajaperiaatetta ja piti juutalaisia "arjalaisten" kanssa kilpailevana rotuna, joka tulisi tuhota. Aate myös piti mustalaisia ja slaaveja ali-ihmisinä. Liike myös kannatti hyökkäyssotia "arjalaisten" etujen edistämiseksi ja Lebensraumin eli elintilan valtaamiseksi "arjalaisille".
Hitler arvosti islamissa sen sotilaallista luonnetta. Aatteille yhteistä on tietty totalitarismi, homoseksuaaleihin vihamielisesti suhtautuminen ja antisemitismi, vaikkakin islamin antisemitismi on lempeämpää sen vuoksi, ettei se perustu oletukseen juutalaisesta rodusta vaan uskontoon.
Eivät kaikki natsitkaan olleet täydellisiä kusipäitä. Otetaan hyvänä esimerkkinä vaikka Oskar Schindler, joka liittyi kotimaansa Tshekkoslovakian kansallissosialistiseen sisarpuolueeseen vuonna 1935, vakoili maataan natsi-Saksan hyväksi edesauttaen näin maan miehitystä ja vuonna 1939 liittyi natsi-Saksan hallitsevaan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen. Hän siirtyi sitten perustamaan tehdasta valloitetulle Puolan alueelle (Neuvostoliitto oli natsi-Saksan kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella kaapannut loput Puolasta), mutta lopulta hän kuitenkin heitti parhaansa mukaan kapuloita rattaisiin natsien hankkeelle tuhota juutalaiset kokonaisuudessaan.
Tuskin ahmadilaisuuden perustaja Mirza Ghulam Ahmadkaan (1835–1908) oli ollut paljoa Schindleriä kusipäisempi. Schindler pelasti vaarantaen henkensä juutalaisia, ja Ahmad ilmeisesti hänkin vaarantaen henkensä pyrki inhimillistämään islamia.
Mutta siitä huolimatta, että kaikki muslimit ja natsit eivät ole täysiä kusipäitä, on syytä edellyttää muslimeilta ja natseilta heidän mädän aatekokonaisuutensa hylkäämistä. Siihen voi ja saa liittyä myöskin mädästä liikkeestä eroaminen. Ääriliikkeestä eroamista tulee länsimaiden rohkaista.
Asenteeni on samanlainen myös kaikkiin muihin ääri-ideologioihin. Kuten marxismileninismi tai skientologia.
Jehovan todistajat on toisaalta myös esimerkki ääri-ideologiasta. Liike pyrkii irrottamaan jäsenensä ei-jäsenten ystävyydestä. Tällainen vaikeuttaa jäsenen myöhempiä mahdollisuuksia irtautua liikkeestä, koska lopulta kaikki jäsenen ihmissuhteet löytyvät liikkeen sisältä.
Jehovan todistajissa on kuitenkin se hyvä puoli, että liike ei ole poliittisesti aktiivinen eikä se myöskään pyri toteuttamaan Jumalan valtakuntaa väkivalloin vaan odottaa sitä ylhäältä. Tässä on selkeä ja miellyttävä ero islamiin ja natsismiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti