Turun pelkurimainen puukottaja, marokkolaissyntyinen muslimi Abderrahman Bouanane on suhtautunut ilmeisen iloisesti murhaaviin viattomiin siviileihin kohdistuneisiin veitsenkäyttelyihinsä. Tämä ei ole mikään ihme, sillä hänen uskontonsa islamin perustaja – Arabian niemimaalla 600-luvulla jKr. vaikuttanut profeetta Muhammad – määritti yhdeksi islamin peruspilariksi väkivaltaisen pyhän sodan. Eli asiaan kuuluu se, että muslimit ovat pyhässä sodassa kaikkia ei-muslimeita vastaan aina siihen asti, kunnes kaikki ihmiset ovat kääntyneet tai pakkokäännytetty islamiin. Ja miehen puukottamat ihmiset eivät todellakaan olleet kääntyneet islamiin tai alistuneet muslimien vallan alle toisen luokan kansalaisiksi, kuten (alkuperäinen) islamilainen moraalikäsitys vaatii.
Nimitin Bouananea pelkuriksi, ja sehän hän on. Ei-pelkurimaista olisi käydä sodassa aseistettujen hyvin koulutettujen sotilaiden kimppuun kiväärillä aseistettuna. Pelkurimaista taas on aseistamattomien siviilien kimppuun käyminen veitsi kädessä. Ja vielä pelkurimaisempaa lienee käydä naisten ja lasten kimppuun.
Silti pitänee tässä todeta, että eivät kaikki muslimiperheeseen syntyneet kannata täyssydämisesti profeetta Muhammadin oppijärjestelmää, jota Robert Spencer nimittää osuvasti maailman suvaitsemattomimmaksi uskonnoksi. Islamilaisenkin kulttuurin piirissä on tapahtunut maallistumista. Se on joltakin osalta länsimaisen kulttuurin vaikutusta ja osaltaan seurausta modernin tieteen ja siihen perustuvan tekniikan esiinmarssista islamilaisen kulttuurinkin vaikutusalueella. Pieni osa muslimiperheeseen syntyneistä on ateisteja tai muuten käytännössä uskonnottomia. Samoin pienehkö osa on kääntynyt kristinuskoon tai Iranissa vaikka zarathustralaisuuteen.
On luonnollista, että islamista irtautuneet ateismin, kristinuskon tai zarathustralaisuuden omaksuneet ihmiset eivät kannata islamilaisia arvoja. Heidän olemassaolostaan ei kuitenkaan voi päätellä, että profeetta Muhammad olisi ollut jotenkin olennaisesti Adolf Hitleriä parempi jätkä.
Islamin virallinen jättäminen tapaa kuitenkin olla islamilaisen kulttuurin vaikutusalueella kuolettavaa, sillä profeetta Muhammad oli määrittänyt islamin jättämisen kuolemantuomion arvoiseksi teoksi. Islamilainen kulttuuripiiri onkin täynnä sellaisia ihmisiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa profeetta Muhammad oikeassaolemisineen mutta jotka eivät voi muodollisesti erota islamilaisesta yhteisöstä, koska sellainen johtaa vähimmillään oman suvun ulkopuolelle joutumiseen mutta usein myös vankeustuomioon, kuolemantuomioon tai ensin vankeustuomioon ja sitten jonkin innokkaan muslimin suorittamaan islamilaisen kuolemantuomion täytäntöönpanoon.
Profeetta Muhammad oli muuten määrittänyt myöskin islamin kritisoimisen kuolemantuomion arvoiseksi teoksi.
Muslimien maahanmuutto ei ole tehnyt yhdestäkään maasta enemmän turvallista. Tämä johtuu juuri islamilaisesta pyhästä sodasta. Siitä islamilainen yhteisö ei voi sanoutua irti, koska silloin se joutuisi sanoutumaan irti uskontonsa perustajasta profeetta Muhammadista.
Itse asiassa yritystä on silti jonkin verran ollut. Olen itse jopa julkaissut tässä blogissani kirjoituksen, jossa käsittelen islamilaistaustaista uskontoa ahmadilaisuutta. Ahmadilaiset kokevat itse olevansa muslimeita, mutta ovat hylänneet väkivaltaisen pyhän sodan. Osaltaan tästä seikasta ehkä johtuu se, että ahmadilaisuus on kovin huonosti siedetty uskonto islamilaisen kulttuurin vaikutusalueilla.
Melko yleinen sääntö lienee, että muslimit ovat muslimeita vain ulkoisesta pakosta.
Ehkä vielä yleisempi sääntö on se, että islamilaisen kulttuurin vaikutusalueella on suurin piirtein mahdotonta järjestää lutkamarsseja. En täysin ymmärrä lutkamarssien tarvetta, mutta ne ovat islamiin verrattuna suhteellisen harmitonta puuhaa sentään. Länsimaisena suhteellisen liberaalina ihmisenä suon ihmisille mielihyvin oikeuden harjoittaa lutkamarsseja. Islam ei tähän kykene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti