Voisimmeko siis sopia yhteisistä pelisäännöistä ohitustilanteissa? Se auttaisi sekä koirapelkoisia ihmisiä että ihmis- tai koirapelkoisia koiria.Näin Tuire Kaimio oli Ylen sivuilla julkaistussa kolumnissaan Elämää rajoittavaa eläinpelkoa ei voi ulkopuolinen ymmärtää melko äskettäin itsensä ilmaissut.
Mutta kuten kolmisen päivää sitten olin viimeksi tässä blogissani lausunut, niin monikulttuurin vastakohta ei ole monokulttuuri, vaan se että on yhteiset pelisäännöt, joiden mukaan kaikki tai ainakin melkein kaikki toimivat.
Monikulttuurissa on siis kyse siitä, ettei ole yhteisiä pelisääntöjä. Monikulttuuri merkitsee kyräilyä. Monikulttuuri merkitsee yhteiskunnassa vallitsevia antagonismeja.
Monikulttuurissa on kyse esimerkiksi sellaisesta, että jotkut pitävät väärällä tavalla ajattelevien tappamista ajamalla autolla heidän päälleen vääränä. Jotkut toiset taas ovat sitten sitä mieltä, että tällainen auton käyttö on ihan okei ja itse asiassa suotavaakin. Tai sellaisesta, että eräät ovat sitä mieltä, että raiskaaminen on aina väärin, kun taas toiset ovat siitä mieltä, että jos uskonnon profeetta antaa miehilleen oikeuden raiskata saaliiksi saamiaan "vääräuskoisia" naisia, niin silloin se on täysin okei.
Voidaan myös mainita Adolf Hitlerin esimerkki. Hänen mielestään eläinten tappaminen syömistä varten oli väärin, ja hän oli ilmeisesti valmis edesauttamaan ajatuksen leviämistä voimakeinoinkin. Jos Hitler olisi voittanut sodan, kasvissyönti olisi levinnyt räjähdysmäisesti sekä Saksassa että maailmaan Saksan ympärillä. Hänen törkeämpien ajatustensa vastustajat olivat yleensä myös lihansyönnin kannattajia.
Eli Tuire Kaimio on yllä olevassa ehdotuksessaan vaikean paikan edessä. Monikulttuurisessa Suomessa, jossa epävirallisena valtionuskontona on monikulttuurisuuden levittämiseen sitoutunut poliittinen ideologia monikulturismi, on vaikea sopia yhteisistä pelisäännöistä. Ne voidaan ainoastaan tunkea toisten kurkusta alas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti