Juhlapyhät saavat päinvastoin kalenterini sekaisin.
Katsoin uudelta National Geography -kanavalta pääsiäisen tienoilla sellaisen Jeesus-elokuvan, jota en ollut aikaisemmin nähnyt. Se oli vuonna 2015 julkaistu Jeesuksen murha, alkukieliseltä nimeltään Killing Jesus. Elokuva oli kaksiosainen, ja osat näytettiin saman tien uusintanakin.
Periaatteessa tykkäsin elokuvan menosta ja meiningistä sen muusta. Jeesuskin oli mielestäni hyvin oikeanlainen. Elokuvassa oli minun silmilläni katsoen kuitenkin kaksi ikävää virhettä: Jeesus ei, kun häntä tultiin vangitsemaan Getsemanen puutarhassa, sanonut kuolematonta lausahdustaan: "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu". Lausuma on tärkeä, koska sen perusteella voisi olettaa, että Jeesuksen mielestä häntä ei saanut puolustaa väkivallalla. Myöskin oli elokuvantekijöiltä silkkaa laiskuutta se, että kun Jeesuksen teloitusvälineen eli ristin yläosaan kiinnitetyssä kyltissä, jossa olisi pitänyt lukea kolmella kielellä teloituksen syy eli se, että Jeesus oli juutalaisten kuningas, niin siinä ainoastaan luki lyhenne INRI, joka tulee latinankielisestä ilmaisusta "Iesus Nazarenus, Rex Iudaeorum".
Vielä voisi mainita senkin, että Mel Gibsonin ohjaama Jeesus-elokuva The Passion of the Christ (2004) nosti riman aivan uudelle tasolle, koska siinä puhuttiin alkukieliä eli arameaa ja latinaa. Ja Killing Jesus oli englanninkielinen.
Mutta muuten ihmettelin, että suomenkielisiltä tv-kanavilta ei muuten näyttänyt tulevan yhtään Jeesus-elokuvia. Tämä on mädätystä!
Seuraavassa alkaa höperehtiminen. Jos et halua lukea sitä, niin klikkaa vaikka tätä.
Olen viime aikoina aidosti kokenut olevani käytännössä uskonnoton. Samaan aikaan olen perustanut suhteeni Jumalaan yksin Kristuksen sovitustyöhön, vaikka minulla ei ole ollut kovin väkeviä perusteita uskoa Jumalaan. En ole olettanut, että sovitustyön takana todella on Jumalaa.
Ja miksi olen kuitenkin turvautunut Kristuksen sovitustyöhön? No siksi, että minä saan siitä saman kuin kaikki kristityt. Saan voiman elää kristittynä.
Mutta minusta on kuitenkin alkanut tuntua jossain määrin siltä, että uskonnottomana ja Jumalaan uskomattomana oleminen ja samaan aikaan Kristuksen sovitustyöhön turvautuminen on jotenkin häröä. Ainakin se on vähemmän yksinkertaista. Tuntuu siltä, että maailman pienimmän uskon määrän omaksuminen olisi hyödyllistä.
Uskoni Jumalaan on pieni kuin sinapinsiemen. Mutta sen verran minä nyt sitten uskon. Uskoa minulla on niin pieni määrä, etten koe tekeväni väärin.
Olen määrittänyt oman kristinuskon "muotoni" nyt seuraavanlaiseksi. Siihen kuuluu kaksi komponenttia, jotka ovat:
- suhteen Jumalaan perustaminen yksin Kristuksen sovitustyöhön
- oikeus epäillä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti