torstai 13. huhtikuuta 2017

Jeesus lehahti paikalle

Nykyään en oikeastaan usko Jumalaan. Mutta Jeesukselle on silti sydämessäni erityinen paikka.

Olen ajatellut, että voisi olla kiva päästä aikakoneella katsomaan Jeesusta. Vaikka sitten joutuisi opiskelemaan heprean, aramean, kreikan ja latinan kielet ja paikallisten tapakulttuurien piirteet.

Tietysti voi olla, että joutuisin pettymään Jeesukseen odotuksissani. Jeesus voisi esimerkiksi tulla jonain päivänä minun luokseni ja sanoa: "Jonain yönä, kun nukut, minä tulen ja leikkaan sinulta pään irti." Ja minä kysyisin häneltä: "Miksi?" Ja Jeesus vastaisi: "Miksi ei?"

Mutta toivottavasti ei nyt sentään.

Olen tullut siihen tulokseen, että joko kristinuskon Jumalaa ei ole, tai vaihtoehtoisesti hän on, mutta on tavattoman suvaitsevainen. Ajatelkaa nyt minua. Perustan suhteeni Jumalaan yksin Kristuksen sovitustyöhön, mutta en erityisesti oleta, että sen takana on todella Jumalaa. Pikkumainen jumala tai Jumala voisi suuttua tällaisesta.

Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Siinä muistellaan Jeesuksen kärsimystä, kuolemaa ja ylösnousemusta 30-luvulla. Mel Gibsonin ohjaama ja vuonna 2004 julkaistunut Kristuksen maallisen elämän kahtatoista viimeistä tuntia kuvaava elokuva The Passion of the Christ kuvasi tuon kärsimyshomman todella realistisesti. Vahinko vain, että Jeesuksen tuomarina toiminut roomalainen maaherra Pontius Pilatus puhui siinä keskiaikaisen kuuloista latinan muotoa.

Jeesus on ollut viime päivien aikana mielessäni paljon. Voi asia johtua kyllä pääsiäisen läheisyydestä.

PS Voit niin halutessasi käydä lukemassa nettisivuiltani vanhimmilta osiltaan periaatteessa noin 20 vuotta vanhan kirjoitukseni Jeesuksen elämä ja raikkaudet.

13 kommenttia:

  1. Niin, Jesse (tai mikä hänen todellinen nimensä olikaan) on saattanut olla hyvinkin erilainen henkilö kuin mitä häntä ylistävissä kirjoituksissa (pääosin kirjoitettu yli puoli vuosisataa hänen kuolemansa jälkeen) väitetään. Muutamassa kymmenessä vuodessa muisti tekee ihmeitä, myös kirjaimellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Evankeliumit kirjoitettiin sen vuoksi, kun huomattiin, että Jeesuksen henkilökohtaisesti tunteneet kaverit alkoivat kuolla kupsahdella eikä Jeesus ollut vieläkään tullut takaisin.

      Luulisi, että Jeesuksen puheet olivat tallentuneina ihmisten muistiin melko tarkasti. Minusta on kuitenkin melko ikävää, että kun evankeliumit kirjoitettiin pelkästään uskonnolliselta kantilta, niin niistä jätettiin pois kaikki mahdollinen aineisto, joka olisi käsitellyt Jeesuksen elämää ihan vain ihmisenä ihmisten joukossa.

      Poista
  2. Voipi olla ettei Jeshua bar-Joshef, vai miten se oikeaoppisesti onkaan, ollut ihan niin kiva kaveri kuin hänestä piiretty kuva. Jos ajatellaan, että mies yksinään ajoi temppelillisen rahanvaihtajia pelkällä ruoskalla aseistautuneena pihalle, ei kyse liene aivan rauhanmiehestä.

    Voisi olettaakin, ettei hän tehnyt sitä yksin vaan 12 oppilaansa tuella, jotka olivat läsnä kun häntä tultiin pidättämään aseistetun joukon voimin. Syytä olikin, koska tilanne eskaloitui pienimuotoiseksi taisteluksi, jossa sivallettiin ainakin yksi korva irti.

    Joten Jeshuan persoonassa taisi olla hieman enemmän väkivaltaisuutta kuin virallisessa versiossa, joka sekin pilkauttelee rivien välistä tiettyjä vähemmän mairittelevia pirteitä. Niinpä hänen mainitaan mm. tunteneen melkoista mielihyvää, kun nuoret neitoset makasivat hänen jalkainsa juuressa kuunnellen hänen sanojaan lumoutuneina. Taisipa joku vielä tuhlata öljyäkin jalkoihin; salattu viittaus jonkin toisenlaisen "jalan" "voitelemiseen"...?

    Elokuva-Pilatuksen keskiaikaisesta latinasta sen verran, että mehän itse asiassa emme tarkoin tiedä, miten nuo 200 eKr. - 200 jKr. -aikavälin roomalaiset latinaansa puhuivat. Soittiko Sisero selloa vai koittiko Kikero kelloa?

    Pilatus puhui elokuvassa munkkilatinaa, koska käsikrjoituksen latinankieliset repliikit olivat jesuiitta-isän käsialaa. Ja rahvaanlatinaahan ne elokuvan roomalaiset rivisotilaat ainakin puhuivat, mene ties millä korostuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni tiedetään varsin hyvin, että Ciceron ja Jeesuksen aikana C lausuttiin aina kuten suomen K. Kielitieteilijät ovat ihme hemmoja.

      Rahanvaihtajien pöytien kaataminen Jerusalemin temppelin alueella oli kuitenkin evankeliumien mukaan ainoa väkivaltaisempi kohtaus, johon Jeesus syyyllistyi. Ja kun Jeesusta tultiin pidättämään Getsemanen puutarhassa, hän itse asiassa kielsi oppilaitaan puolustamasta itseään miekalla. Sikäli hän on vastakohta esim. Hitlerille ja profeetta Muhammadille uskonnollisina johtajina. Tosin joku paikalle pidättämään saapuneista henkilöistä ehti haavoittua oppilaan miekasta ennen kuin Jeesus ehti väliin.

      Poista
  3. YouTubessa italialainen Metatron (päätoimessaan lingvistiikan opettaja) kertoo (englanniksi), että klassisen latinan ääntämys tiedetään hyvin ja perustelee asiansa. Metatron itse käyttää usein myös munkkilatinaa klassisen ääntämyksen rinnalla kertoessaan Rooman valtakunnan aikaisista asioista. Ja välillä toisinpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo käsitys minullakin on ollut klassisen latinan ääntämyksestä, joskin aloin sitä epäillä kun jokunen vuosi sitten luin joltain forumilta, en enää muista mistä, tuon Sisero-Kikero -vertauksen.

      Poista
    2. Pitääpä tutustua tähän Metatroniin. Olen aikaisemmin tuntenut ainoastaan Supernatural-sarjan Metatronin, joka on kusipää.

      Poista
    3. Wanhan kunnon ajan latinasta tiedetään sekin, että missä kohtaa sanoja sijaitsivat pitkät vokaalit ja sanapaino, vaikka niitä ei merkitty kirjoitukseen.

      Poista
    4. Halleluja, jopa muistin! Syyllinen edelläesittämääni epäilyyn klassisen latinan ääntämyksestä löytyy täältä:

      palaneenkarya.blogspot.fi/2016/03/viia-kruukkis.html

      Kirjoitus, jossa otetaan kantaa myös pitkiin vokaaleihin, on näin latinaa taitamattoman silmiin varsin perehtyneen oloinen. Oliko hän siis sittenkin väärässä?

      Poista
    5. On faktisesti, mutta kysymys taitaa hänellä olla enemmän siitä, että mikä on hänestä sopivaa. Minustakin "sokialismus" kuulostaa oudolta, mutta se johtuu siitä, että sana on otettu käyttöön vasta nykyaikana. Sana on johdettu toveria tarkoittavasta sanasta 'socius', ja se kyllä Ciceron aikana lausuttiin K:lla.

      Latinan sanakirjoista löytyvät pitkien vokaalien paikat sanoissa. Sanapainot joutuu oppimaan muualta.

      Itse lausun mielelläni vokaaliparit AE ja OE diftongeina, koska se on kaunista. Ja AE on sitä paitsi yleensä feminiinisukuisten sanojen monikon pääte. Minusta olisi tyhmää lausua se pitkänä vokaalina.

      Poista
  4. Hyvä Tom Kärnä, näin evankeliumit huolella lukeneena ja parhaan mukaan ajan taustoihin tutustuneena, voin todeta ettei Jeesus kovin mukava mies eläessään ollut.

    Esimerkkitapaus fyyssisestäväkivallasta: Jeesusta moittinut mies saa kyytiä ja lentää Kapernaumin synagogan permannolle.

    Esimerkkitapaus rasismista: Jeesus haukkui pakanoita rakkikoiriksi kiertäessään matkan Tyroksesta Sidoniin ja Damaskoksen kautta takaisin Galileaan.

    Esimerkkitapaus mellakoinnista: Jerusalemin temppelissä Jeesus kaataa rahanvaihtajien pöydät ja häätää uhrieläinten myyjät. Kaiken lisäksi viitataan ettei näin käynyt vain kerran. Jeesus myös julisti temppelin tuhoa.

    Esimerkkitapaus henkisestäväkivalkasta: Parantaessaan kuuron Jeesus tunkee sormensa tämän korviin, mikä tapauksessa voi viedä hengen ja lievimmässä jättää jälkeensä kamalat tuskat ja kivut. Jeesus myös manaa muitakin sairaita kuten Simon Bar Jonan kuumeisen anopin.

    Esimerkkitapaus provosoinnista: Jeesus onnistui saamaan koko kotikylänsäsuuttumaan ja ajamaan häntä takaa. Jeesus myös haukkui ihmisiä ja kaupunkeja. Jeesuksen kerrotaan myös sanoneenettei hän ollut tullut tuomaan sopua vaan riitaa joka hajoittaa perheitä.

    Esimerkkitapaus oudosta käytöksestä: Jeesus usein, hyvin usein pyytää tältä juutalaisten jumalalta syntejään anteeksi. Mutta mitä syntejä? Luultavasti lista on niin pitkä ettei kaikkia kehdata mainita evankeliumeissa...

    Jeesusta voisi kiivaaksi ja äkkipikaiseksi, välilläjopa ankaraksi. Toinen puoli miekkaa on huumorintajuisuus, empatian kokeminen ja vahvaitseymmärrys. Tom Holmenin kirja AD 30, on tosin vaikuttaa paljon näkemyksiini. Suosittelen lukemaan, jos teidän lähikirjastosta löytyy. Myös Lauri Thuren kansantajuinen Raamatun käyttöopas lienee yhtä hyvä, itse en ole päässyt vain sitä lukemaan.

    Hyvää pääsiäistä kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikunanpuun kiroaminen lisäksi.

      Saattaapi olla, että tutustun mainitsemiisi kirjoihin vielä tänä vuonna.

      Hyvää pääsiäistä itsellesikin.

      Poista