Näin jokin aika sitten sellaista unta, että oli sota ja olin suomalainen sotilas. Unen lumettomuudesta ja muusta päättelin kyseessä olevan Jatkosota. Minä ja sotilastoverini käytimme paljon käsikranaatteja. Käsikranaatit oli pakattu laatikkoon, jossa ne olivat paperitotteröitten sisässä. Olin itse raahannut ne paikalle ja ojentelin niitä välillä sotilastovereilleni. Tötteröt muistuttivat niitä, joiden sisässä kulttuurielämäntuntijakollegani tuo oluet repussaan kulttuurielämätapahtumaan lauantaisin.
Jossain vaiheessa unta, kun taistelutoiminta oli minun ja sotilastovereitteni osalta tauolla, aloin nähdä osittaista selkounta ja mieleeni tuli, että ehkä olen liian vanha sotimaan sotamiehen arvoisena. Mietin, että mikä upseerinarvo sopisi minulle. Ajattelin, että kun olin juuri ollut etulinjassa paiskomassa käsikranaatteja, niin ehkä korkea upseerinarvo ei olisi realistinen. Ehdin ajatella myös, että olen liian vanha kuitenkin vänrikiksi. Mieleeni ei kuitenkaan juolahtanut sellainen, että voisin olla komppanianvääpeli. Tai sodan loppuvaiheen nostomies.
Kun heräsin, unen muisto oli vielä vahvana mielessäni. Oli jostain syystä tyytyväinen olo. Se on sairasta.
Onko moitittavaa saati tuomittavaa tuntea tyytyväisyyttä saatuaan nauttia vauhdista ja vaarallisista tilanteista ilman minkäänmoista vaaraa itselle tai muille ja ennenkaikkea - aiheuttamatta mitään vahinkoa kenellekään?
VastaaPoistaEi sen pitäisi olla. Yritin vain kuulostaa edistykselliseltä ja sodanvastaiselta.
PoistaSinä näet mielenkiintoisia unia ja vielä muistat ne aamulla. Itse en muista, koska viimeksi olisin unta nähnyt, niin, että muistaisin sisällön tarkasti.
VastaaPoistaJaa.
Poista