Israelin uusi kansalaisuuslaki toteaa Israelin olevan juutalainen maa. Ja se toteaa myös heprean olevan maan ainoa virallinen kieli. Aikaisemmin myös arabia ja englanti ovat olleet maassa virallisia kieliä.
Laissa on erikseen maininta, että valtio tukee juutalaisten yhteisöjen
perustamista. Jotkut tulkitsevat tämän tahdoksi perustaa lisää
siirtokuntia kiistellyille alueille.
Yle julkaisi asiasta nuivan uutisartikkelin. Ja oli saanut haastatella artikkelia varten nimensä Andre perusteella kristinuskotaustaista Israelin arabia.
Israelin siirtokuntien asemasta tullaan muuten säätämään sitten, kun Israelin ja Palestiinan palestiinalaisten alueen kesken tehdään sopimus. Ennen kuin sopimukseen voidaan päästä, tulee Palestiinan palestiinalaisten yhdessä ympäröivän arabimaailman kanssa taata Israelille turvalliset ja tunnustetut rajat. Ilman tätä Israelin on turha ajatella voivan suostuvan Palestiinan valtion perustamiseen. Israelin juutalaiset eivät halua joutua enää siihen tilanteeseen, että he ovat poljettuja toisen luokan kansalaisia.
Sopimukseen pääsyä eivät auta moskeijoissa harjoitettava vihanlietsonta ja terrorihyökkäykset juutalaisia vastaan.
Miksi arabian tulisi olla Israelissa virallinen kieli, kun Jordaniassa heprea ei ole koskaan ollut sitä, ja sitä paitsi Israelin itänaapurin lain mukaan juutalaiset eivät saa edes asua koko maassa? Yhdistynyt kuningaskunta oli noin sata vuotta sitten irrottanut Palestiinan mandaatista (tuohon aikaan nimitystä "palestiinalainen" käytettiin alueella asuvista juutalaisista) nykyisen Jordanian alueen maaksi, jossa juutalaiset eivät saa edes asua. Juutalaisuushan on paitsi uskonto, niin myös uskonnon ympärille syntynyt etninen ryhmä, joten Jordania on tällä perusteella rasistinen maa..
Ja jos olen käsittänyt asian oikein, niin uusi mahdollisesti tulevaisuudessa perustettavissa oleva Palestiinan valtio ei nykytiedon valossa tulisi myöskään sallimaan juutalaisten asumista alueellaan.
Käsittääkseni Israelin uusi kansalaisuuslaki tähtää juutalaisen kulttuurin ja juutalaisten suojelemiseen yhdessä pienessä pisteessä maailmassa. Se ei ole huono liike.
Veikkaan Israelin druusien olevan sitä mieltä, että laki ei vie heiltä mitään pois. Druusit ovat olleet aina lojaaleja maalleen. Uskon heidän olevan sitä jatkossakin.
Uskon myös, että Israel takaa kansalaistensa, muidenkin kuin hepreaa äidinkielenään puhuvien, kielelliset oikeudet.
Toinen asia on sitten islam. Islam on aina ollut uskontona ksenofobian ja naisten ja homoseksuaalien syrjimisen korkea veisu. Näistä opeistaan islam ei ole tähän päivään mennessäkään luopunut. Joten voi sanoa, että arabimuslimit ovat Israelille uhka. Kristityt arabit eivät ole ainakaan sikäli, että heidän uskontoonsa ei ole sisäänkirjoitettuna pyhä sota "vääräuskoisia" vastaan. Myöskään druusit eivät ole uhka Israelille.
Juutalaisen kulttuurin suojeleminen merkitsee myös sen piirissä
asuville arabeille aivan toisen tason vapauksia ja turvallisuutta
kuin ympäröivissä maissa.
Lähi-Idän homoseksuaalien Mekka on Israelin Tel-Aviv, ei mikään kaupungeista islamilaisessa tai arabimaailmassa.
Näkisin Lähi-idän epätasa-arvon juontavan alueen islamilaisessa
kulttuurissa esiintyvistä totalitaristisista piirteistä, jotka
muistuttavat natsismin ja fasismin ajoista Euroopassa.
Mutta koska islamin arvosteleminen ei ole poliittisesti korrektia, ei monestikaan haluta nähdä sitä, että Gazan kaistaakin kuristaa Hamas-niminen
terroristijärjestö, ei Israel.
Ja mitä tulee ihmisyyden ja tasa-arvon
kunnioittamiseen, niin ainakaan enää ei kyseessä ole
valkoisen miehen taakka, vaan kieroutunut kulttuuri itsessään.
Vaikka viime vuosisadalla maailman siihen asti tieteellisesti korkeatasoisin osa ajautui mielipuoliseen hulluuteen, Lähi-idässä samankaltaista hulluutta ei haluta nähdä.
Ainoa uhka, mikä Israelin juutalaisissa itsessään voi olla alueella asuvien ihmisoikeuksien toteutumiselle, on ortodoksi- ja varsinkin ääriortodoksijuutalaiset, jotka lisääntyvät tätä nykyä suhteellisen tehokkaasti. Kunpa tähän asiaan saataisiin vaikutettua jotenkin kuristamatta liikaa näiden ihmisten uskonnonvapautta. Mutta onneksi ääriortoksijuutalaisetkaan eivät kannata pyhää sotaa toisuskoisia kohtaan eivätkä pakkokäännyttämistä.
keskiviikko 31. lokakuuta 2018
maanantai 29. lokakuuta 2018
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on mennyt sekaisin
Helsingin sanomat -lehdessä 26.10.2018 julkaistussa uutisartikkelissa sanotaan seuraavaa:
Jos islamin 600-luvulla jKr. Arabian niemimaalla perustanut profeetta Muhammad on niin pyhä, ettei häntä saa kritisoida, niin eikö saman tulisi koskea myös muita pyhiä hahmoja. Esim kansallissosialismin perustajaa ja natsi-Saksan diktaattoria Adolf Hitleriä.
Kuka tahansa varmaan osaa sanoa, että Hitler on pyhä hahmo kansallissosialisteille. Hän on yhtä pyhä hahmo kuin profeetta Muhammad.
Jotkut tietysti nyt sanoisivat, että kansallissosialismi on poliittinen ideologia kun taas islam on uskonto, joten se tarvitsee erilaatuisen suojan kuin poliittinen ideologia.
Mutta tässä on sellainen ongelma, että tämä ei ole totta. Islam syntyi paitsi uskontona, niin myös poliittisena ideologiana, jonka opinkappaleisiin on alusta alkaen kuulunut maailman valloittaminen miekalla islamille, muslimien valta ei-muslimien yli, ei-muslimien polkeminen, jotta nämä kääntyisivät islamiin ja islamin, sen profeetan ja Jumalan haukkumisen ja myös perustellun kritisoimisen kieltäminen kuolemantuomion uhalla.
Jos tämä ei ole poliittinen oppi, niin mikä sitten! Ja otetaan nyt huomioon se, että kansallissosialisteillakin on suhde pyhään.
Jos joku nyt perustaisi uskonnon, jonka perustaja panisi lapsia ja joka uskonto kieltäisi tämän henkilön arvostelun, niin tulisiko tämän henkilön arvosteleminen kieltää lailla?
Ja veikkaan, että jos olisi tiedossa, että Adolf Hitler olisi pannut 6-vuotiasta lasta, niin asiaan kiinnitettäisiin huolestunutta ja järkyttynyttä huomiota.
Jussi Halla-aho oli muuten useita vuosia sitten syyllistynyt samaan kuin mihin tämä uutisessa mainittu nainen. Ja vasta vähän aikaa sitten olin palannut itse aiheeseen julkaisemalla blogissani merkinnän MTV teki saman kuin Halla-aho.
Huomattakoon kuitenkin, että niin muslimiperheeseen kuin kansallissosialistiperheeseen syntyneistä löytyy aivan kunnon ihmisiä. Joskus jopa aatteeseen kääntyneistä, esim. sellainen heppu kuin Oskar Schindler.
Mutta uutinen on kyllä hieman järkyttänyt minua. Ei siitä ole edes kovin pitkä aika, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli lausunut kannanottonaan, että sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestönosaa.
Itse uskon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen nyt valitsema linja perustuu silkkaan pelkoon. He pelkäävät, että muslimit katkaisevat heidän kaulansa ennemmin eikä myöhemmin, jos he eivät lausu "rauhan" sanoja. Kansallissosialistit taas ovat sen verran pieni poppoo, että ihmisoikeustuomioistuimen tuomarit eivät koe heitä itselleen uhkana. Siksi heitä ei tarvitse yrittää miellyttää.
Mutta ennen pitkää kaikki liberalismi on Euroopasta kuollut.
Päätän kirjoitukseni George Orwellin kirjassa Eläinten vallankumous (Animal Farm) lausuttuihin sanoihin: "Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset." Ja pitää ihan pikaisesti siteerata lopuksi vielä sosiaalisen liberalismin klassikkoa John Stuart Milliäkin:
"Kieltäytyminen kuuntelemasta jotain mielipidettä sen tähden, että on vakuuttunut sen virheellisyydestä, on yhtä kuin otaksuminen, että oma varmuus on sama kuin ehdoton varmuus. Kaikki keskustelun vaientaminen on oman erehtymättömyyden otaksumista."
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tehnyt päätöksen, jonka mukaan profeetta Muhammedin solvaaminen ei kuulu ilmaisunvapauden piiriin. Tuomioistuin teki päätöksensä torstaina.Hieman outo päätös liberaalilta kannalta katsottuna. Yksikään liberaali ei tuollaista niele.
Linjaus koskee tapausta, jossa itävaltalainen nainen oli julkisessa seminaarissa sanonut, että islamin profeetalla oli pedofiilisia taipumuksia.
Ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen mukaan profeetan halventaminen ”ylittää objektiivisen keskustelun sallitut rajat” ja ”voi lietsoa ennakkoluuloja ja vaarantaa uskonrauhan”, kerrotaan lehdistötiedotteessa.
Tuomioistuimen seitsemän tuomarin kokoonpano teki päätöksen yksimielisesti.
Jos islamin 600-luvulla jKr. Arabian niemimaalla perustanut profeetta Muhammad on niin pyhä, ettei häntä saa kritisoida, niin eikö saman tulisi koskea myös muita pyhiä hahmoja. Esim kansallissosialismin perustajaa ja natsi-Saksan diktaattoria Adolf Hitleriä.
Kuka tahansa varmaan osaa sanoa, että Hitler on pyhä hahmo kansallissosialisteille. Hän on yhtä pyhä hahmo kuin profeetta Muhammad.
Jotkut tietysti nyt sanoisivat, että kansallissosialismi on poliittinen ideologia kun taas islam on uskonto, joten se tarvitsee erilaatuisen suojan kuin poliittinen ideologia.
Mutta tässä on sellainen ongelma, että tämä ei ole totta. Islam syntyi paitsi uskontona, niin myös poliittisena ideologiana, jonka opinkappaleisiin on alusta alkaen kuulunut maailman valloittaminen miekalla islamille, muslimien valta ei-muslimien yli, ei-muslimien polkeminen, jotta nämä kääntyisivät islamiin ja islamin, sen profeetan ja Jumalan haukkumisen ja myös perustellun kritisoimisen kieltäminen kuolemantuomion uhalla.
Jos tämä ei ole poliittinen oppi, niin mikä sitten! Ja otetaan nyt huomioon se, että kansallissosialisteillakin on suhde pyhään.
Jos joku nyt perustaisi uskonnon, jonka perustaja panisi lapsia ja joka uskonto kieltäisi tämän henkilön arvostelun, niin tulisiko tämän henkilön arvosteleminen kieltää lailla?
Ja veikkaan, että jos olisi tiedossa, että Adolf Hitler olisi pannut 6-vuotiasta lasta, niin asiaan kiinnitettäisiin huolestunutta ja järkyttynyttä huomiota.
Jussi Halla-aho oli muuten useita vuosia sitten syyllistynyt samaan kuin mihin tämä uutisessa mainittu nainen. Ja vasta vähän aikaa sitten olin palannut itse aiheeseen julkaisemalla blogissani merkinnän MTV teki saman kuin Halla-aho.
Huomattakoon kuitenkin, että niin muslimiperheeseen kuin kansallissosialistiperheeseen syntyneistä löytyy aivan kunnon ihmisiä. Joskus jopa aatteeseen kääntyneistä, esim. sellainen heppu kuin Oskar Schindler.
Mutta uutinen on kyllä hieman järkyttänyt minua. Ei siitä ole edes kovin pitkä aika, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli lausunut kannanottonaan, että sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestönosaa.
Itse uskon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen nyt valitsema linja perustuu silkkaan pelkoon. He pelkäävät, että muslimit katkaisevat heidän kaulansa ennemmin eikä myöhemmin, jos he eivät lausu "rauhan" sanoja. Kansallissosialistit taas ovat sen verran pieni poppoo, että ihmisoikeustuomioistuimen tuomarit eivät koe heitä itselleen uhkana. Siksi heitä ei tarvitse yrittää miellyttää.
Mutta ennen pitkää kaikki liberalismi on Euroopasta kuollut.
Päätän kirjoitukseni George Orwellin kirjassa Eläinten vallankumous (Animal Farm) lausuttuihin sanoihin: "Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset." Ja pitää ihan pikaisesti siteerata lopuksi vielä sosiaalisen liberalismin klassikkoa John Stuart Milliäkin:
"Kieltäytyminen kuuntelemasta jotain mielipidettä sen tähden, että on vakuuttunut sen virheellisyydestä, on yhtä kuin otaksuminen, että oma varmuus on sama kuin ehdoton varmuus. Kaikki keskustelun vaientaminen on oman erehtymättömyyden otaksumista."
lauantai 27. lokakuuta 2018
Lubuntu 18.10:tä uudella LXQt-työpöytäympäristöllä hieman testattu
Jo vuosien ajan oli puolikevyellä Linuxin (linkin takaa löytyy neljän vyoden takainen blogimerkintäni) levitysversiolla | Lubuntulla ollut käynnissä siirtymä LXQt-työpöytäympäristöön. Lubuntussa oli ennen kuluvan Herran vuoden 2018 lokakuuta ollut käytössä LXDE-työpöytäympäristö, ja LXQt:n oli määrä olla LXDE:n ja erään toisen kevyehkön työpöytäympäristön Razor-qt:n yhteensulauma. Lubuntu pääsisi näin tietyllä tavalla eteenpäin teknologisessa kehittyneisyydessään.
Razor-qt:n kehittäminen on muuten jo kokonaan lopetettu. LXDE:tä ilmeisesti periaatteessa kehitetään vielä.
Olin odottanut Siirtymän toteutumista kieli pitkällä varsin pitkän aikaa. Mutta Lubuntulla ei vain meinannut tulla valmista.
Lubuntu perustuu Canonical-yhtiön lippulaivaan Ubuntuun. Ubuntulla on rinnakkaisversioita, joissa on oletuksena käytössä eri työpöytäympäristöt. Kuten Lubuntu. Nämä kaikki Linuxin levitysversiot julkaistaan kaksi kertaa vuodessa eli huhtikuussa ja lokakuussa. Levitysversion versionumerossa näkyvät julkaisuvuosi ja -kuukausi. Esim. nyt kuluvan Herran vuoden 2018 lokakuussa ilmestyneet versiot ovat versionumeroltaan 18.10. Osa julkaistavista versioista on LTS- eli pitemmän tuen versioita.
Lubuntu rinnakkaisversioidensa ja monen muun Linuxin levitysversion tapaan sisältää nk. live-DVD (aikaisemmin live-CD) -mahdollisuuden, eli järjestelmää pääsee tarkastelemaan ilman kiintolevylle asentamista sen kautta.
Testasin hieman Lubuntu 18.10:tä uudella LXQt-työpöytäympäristöllä torstaina.
Asennuslevyltä latautui työpöytä melko pikaista vauhtia, mikä olikin odotettavissa, koska kyseessä kerran on suhteellisen kevyt, sanotaanko nyt puolikevyt, Linuxin levitysversio.
Kun työpöytä oli latautunut, edessä avautui näkymä varsin siistiin uuteen Lubuntuun. Jonkin verran kielipuolinen se oli, koska olin valinnut asennus-DVD:n pistettyäni levyasemaan näyttökieleksi suomen eikä live-levylle mahdu kaikkia mahdollisia kielipaketteja.
Asennusohjelma oli erittäin kielipuolinen. Suorastaan hämmästyttävässä määrin. Valitsin siinä järjestelmän kieleksi suomen joka tapauksessa.
Asennusohjelmassa oli se vika, kun olin osiointikohdassa, että se ei osannut näyttää oikein jo tekemääni valintaa, että tämä tietty osio nyt alustetaan. Kuitenkin asennusohjelma oli asian pistänyt muistilokeroihinsa ja teki homman juuri niin kuin pitääkin.
Koska kyseessä oli Lubuntu, asennus ei kestänyt pitkään. Hyvä jos kesti live-DVD:n työpöydän latautuminen mukaan laskettuna 18 minuuttia yhteensä.
Hyvää Lubuntun asennusohjelmassa oli se, että sai laittaa jo heti alussa omat tietonsa asianomaisille paikoille, joten asennusohjelma ei keskeyttänyt asian vuoksi myöhemmin asennusta odottaakseen käyttäjän toimia.
Valmis järjestelmä oli ihan siistin näköinen ja oloinen ottaen huomioon, että Lubuntu on nk. karvahattumalli täysipainoiseksi Linuxin työpöytälevitysversioksi.
Mutta kielipuolisuus jatkui melko paljon valmiin asennetun järjestelmän työpöydälläkin.
Asensin päivitykset tarkasteltuani jonkin aikaa uutta järjestelmää. Alapalkkiin ei ilmestynyt päivityskuvaketta, vaan jouduin kaivamaan sovellustenasentimen ohjelmavalikon kautta esiin. Se löytyi kuitenkin suhteellisen nopeasti, koska Lubuntussa, kuten yleensäkin Linuxin työpöytäversioissa, asennetut ohjelmistot on jaettu kategorioihin käyttötarkoituksensa mukaan.
Sovellustenasennin muistutti jonkin verran minulle tuttua Synaptic Package Manageria, mutta oli selvästi kevyempi ja nopeampi, mikä miellytti minua.
Mutta sääli, ettei järjestelmästä löytynyt automaattisen päivitysilmoittimen lisäksi myöskään isompaa hallinta- ja asetussovellusta ohjelmistopuolelle.
Päivitysten tekeminen kesti vain hyvin lyhyen aikaa. Mutta sen tekeminen ei kauheasti auttanut kielipuolisuutta väistymään. Eikä kovin paljoa sekään auttanut, että asensin erikseen kaikki ne suomi-paketit, mitä järjestelmä ei ollut huomannut itse laittaa.
Levyjen poltto-ohjelmana oli minulle KDE-työpöytäympäristöstä aikoinaan tutuksi tullut K3b. Se jostain syystä kuitenkin polttamista aloittaessa kysyi kaksi kertaa samaa asiaa, ja tulin siihen tulokseen, että tarvitsen jonkin muun sovelluksen hoitamaan polttamisasiat. Asensin sitten Lubuntuun Xfburn-sovelluksen. Se toimi normaalisti. Tarvitsin sitä, jotta voisin polttaa levylle Mint Linuxin Cinnamon-työpöytäympäristöllä asennuslevykuvan. Tein sen, ja asensin koneeseeni takaisin rakkaan Minttini.
Luin jostain, että Lubuntun porukka ei suosittele (x)buntu-mallisissa Linuxin levitysversioissa käytetyn automaattisen päivityksen käyttämistä uusimpaan Lubuntun versioon 18.10 siirtymiseksi, koska vanhan ja uuden järjestelmän erot ovat niin kovin suuret. Uskon tämän kyllä.
Minulle jäi hieman huono kuva uudesta uudella LXQt-työpöytäympäristöllä varustetusta Lubuntu 18.10:stä. Järjestelmä vaikuttaa viimeistelemättömältä. Vaikka on se kyllä melko lailla uusittukin, joten sikäli kyllä jossain määrin ymmärtää. Suomenkieliset käännöspaketit kuitenkin saataneen varmaan ainakin melkein kaikkeen järjestelmässä valmiiksi ajan kanssa, esim. vuoden sisällä. Se vaatii vain työtä. Toivottavasti järjestelmään tulee muutenkin pikku parannuksia ajan kuluessa.
Mutta sääli, että toimivuudessa tuli tällaista pientä katkoa Lubuntun hyvin menestyneellä taipaleella.
Kaiken muun lisäksi toivoisin, että Lubuntuun saataisiin jossain vaiheessa nykyaikaisempi ohjelmavalikko. Siinä ovat aina näkyneet sovellusten pikakuvakkeet jaoteltuina alavalikoihin ohjelmien käyttötarkoituksen mukaan, kuten hyvä työpöytä-Linuxien tapa kuuluu. Mutta Lubuntun ohjelmavalikkoon ei kuulu millään lailla osiota Suosikit tms., joka voisi näkyä aina ensimmäisenä, kun ohjelmavalikon klikkaa auki. Tarpeetonta karvahattumaisuutta, jos minulta kysytään. Nyt eletään vuotta 2018!
Aion palata astialle ensi vuoden 2019 keväällä viimeistään, kun huhtikuussa julkaistuu Lubuntusta versio 19.04.
Täytyy vielä hupaisana anekdoottina kertoa, mitä tapahtui sen jälkeen, kun olin saanut asennettua Mint Linuxini takaisin. Kävin Firefox-selaimella Youtubessa, ja, oi, katso: se oli katalaaninkielinen. Googlen asetukset olivat täysin kunnossa, joten siitä ei asia johtunut. Päätin kokeilla Google Chrome -selaimella asiaa, joten asensin sen. Ja yllättäen Youtube näkyi sitä käyttäessä suomenkielisenä.
Joten päättelin, että kun olin Mintin työpöydälle päästyäni pistänyt järjestelmäpäivitykset hoitumaan, niin se että samaan aikaan olin surffaillut netissä Firefoxilla, oli jotenkin onnistunut pistämään käyttäjäprofiiliani sekaisin.
Niinpä poistin Firefoxini käyttäjäprofiilin, ja oi, katso: Youtube näkyi vihdoin suomenkielisenä. Koska käytän Firefox-tiliä Firefoxissani, sain palautettua poiston jälkeen helposti kaikki Firefoxin asetusjutut ym., mukaan lukien sivustojen kirjautumistiedot sekä kirjanmerkit.
Tällainen ilta minulla oli sen jälkeen, kun olin käynyt eräässä paikassa opettamassa ATK:n alkeita.
Razor-qt:n kehittäminen on muuten jo kokonaan lopetettu. LXDE:tä ilmeisesti periaatteessa kehitetään vielä.
Olin odottanut Siirtymän toteutumista kieli pitkällä varsin pitkän aikaa. Mutta Lubuntulla ei vain meinannut tulla valmista.
Lubuntu perustuu Canonical-yhtiön lippulaivaan Ubuntuun. Ubuntulla on rinnakkaisversioita, joissa on oletuksena käytössä eri työpöytäympäristöt. Kuten Lubuntu. Nämä kaikki Linuxin levitysversiot julkaistaan kaksi kertaa vuodessa eli huhtikuussa ja lokakuussa. Levitysversion versionumerossa näkyvät julkaisuvuosi ja -kuukausi. Esim. nyt kuluvan Herran vuoden 2018 lokakuussa ilmestyneet versiot ovat versionumeroltaan 18.10. Osa julkaistavista versioista on LTS- eli pitemmän tuen versioita.
Lubuntu rinnakkaisversioidensa ja monen muun Linuxin levitysversion tapaan sisältää nk. live-DVD (aikaisemmin live-CD) -mahdollisuuden, eli järjestelmää pääsee tarkastelemaan ilman kiintolevylle asentamista sen kautta.
Testasin hieman Lubuntu 18.10:tä uudella LXQt-työpöytäympäristöllä torstaina.
Asennuslevyltä latautui työpöytä melko pikaista vauhtia, mikä olikin odotettavissa, koska kyseessä kerran on suhteellisen kevyt, sanotaanko nyt puolikevyt, Linuxin levitysversio.
Kun työpöytä oli latautunut, edessä avautui näkymä varsin siistiin uuteen Lubuntuun. Jonkin verran kielipuolinen se oli, koska olin valinnut asennus-DVD:n pistettyäni levyasemaan näyttökieleksi suomen eikä live-levylle mahdu kaikkia mahdollisia kielipaketteja.
Asennusohjelma oli erittäin kielipuolinen. Suorastaan hämmästyttävässä määrin. Valitsin siinä järjestelmän kieleksi suomen joka tapauksessa.
Asennusohjelmassa oli se vika, kun olin osiointikohdassa, että se ei osannut näyttää oikein jo tekemääni valintaa, että tämä tietty osio nyt alustetaan. Kuitenkin asennusohjelma oli asian pistänyt muistilokeroihinsa ja teki homman juuri niin kuin pitääkin.
Koska kyseessä oli Lubuntu, asennus ei kestänyt pitkään. Hyvä jos kesti live-DVD:n työpöydän latautuminen mukaan laskettuna 18 minuuttia yhteensä.
Hyvää Lubuntun asennusohjelmassa oli se, että sai laittaa jo heti alussa omat tietonsa asianomaisille paikoille, joten asennusohjelma ei keskeyttänyt asian vuoksi myöhemmin asennusta odottaakseen käyttäjän toimia.
Valmis järjestelmä oli ihan siistin näköinen ja oloinen ottaen huomioon, että Lubuntu on nk. karvahattumalli täysipainoiseksi Linuxin työpöytälevitysversioksi.
Mutta kielipuolisuus jatkui melko paljon valmiin asennetun järjestelmän työpöydälläkin.
Asensin päivitykset tarkasteltuani jonkin aikaa uutta järjestelmää. Alapalkkiin ei ilmestynyt päivityskuvaketta, vaan jouduin kaivamaan sovellustenasentimen ohjelmavalikon kautta esiin. Se löytyi kuitenkin suhteellisen nopeasti, koska Lubuntussa, kuten yleensäkin Linuxin työpöytäversioissa, asennetut ohjelmistot on jaettu kategorioihin käyttötarkoituksensa mukaan.
Sovellustenasennin muistutti jonkin verran minulle tuttua Synaptic Package Manageria, mutta oli selvästi kevyempi ja nopeampi, mikä miellytti minua.
Mutta sääli, ettei järjestelmästä löytynyt automaattisen päivitysilmoittimen lisäksi myöskään isompaa hallinta- ja asetussovellusta ohjelmistopuolelle.
Päivitysten tekeminen kesti vain hyvin lyhyen aikaa. Mutta sen tekeminen ei kauheasti auttanut kielipuolisuutta väistymään. Eikä kovin paljoa sekään auttanut, että asensin erikseen kaikki ne suomi-paketit, mitä järjestelmä ei ollut huomannut itse laittaa.
Levyjen poltto-ohjelmana oli minulle KDE-työpöytäympäristöstä aikoinaan tutuksi tullut K3b. Se jostain syystä kuitenkin polttamista aloittaessa kysyi kaksi kertaa samaa asiaa, ja tulin siihen tulokseen, että tarvitsen jonkin muun sovelluksen hoitamaan polttamisasiat. Asensin sitten Lubuntuun Xfburn-sovelluksen. Se toimi normaalisti. Tarvitsin sitä, jotta voisin polttaa levylle Mint Linuxin Cinnamon-työpöytäympäristöllä asennuslevykuvan. Tein sen, ja asensin koneeseeni takaisin rakkaan Minttini.
Luin jostain, että Lubuntun porukka ei suosittele (x)buntu-mallisissa Linuxin levitysversioissa käytetyn automaattisen päivityksen käyttämistä uusimpaan Lubuntun versioon 18.10 siirtymiseksi, koska vanhan ja uuden järjestelmän erot ovat niin kovin suuret. Uskon tämän kyllä.
Minulle jäi hieman huono kuva uudesta uudella LXQt-työpöytäympäristöllä varustetusta Lubuntu 18.10:stä. Järjestelmä vaikuttaa viimeistelemättömältä. Vaikka on se kyllä melko lailla uusittukin, joten sikäli kyllä jossain määrin ymmärtää. Suomenkieliset käännöspaketit kuitenkin saataneen varmaan ainakin melkein kaikkeen järjestelmässä valmiiksi ajan kanssa, esim. vuoden sisällä. Se vaatii vain työtä. Toivottavasti järjestelmään tulee muutenkin pikku parannuksia ajan kuluessa.
Mutta sääli, että toimivuudessa tuli tällaista pientä katkoa Lubuntun hyvin menestyneellä taipaleella.
Kaiken muun lisäksi toivoisin, että Lubuntuun saataisiin jossain vaiheessa nykyaikaisempi ohjelmavalikko. Siinä ovat aina näkyneet sovellusten pikakuvakkeet jaoteltuina alavalikoihin ohjelmien käyttötarkoituksen mukaan, kuten hyvä työpöytä-Linuxien tapa kuuluu. Mutta Lubuntun ohjelmavalikkoon ei kuulu millään lailla osiota Suosikit tms., joka voisi näkyä aina ensimmäisenä, kun ohjelmavalikon klikkaa auki. Tarpeetonta karvahattumaisuutta, jos minulta kysytään. Nyt eletään vuotta 2018!
Aion palata astialle ensi vuoden 2019 keväällä viimeistään, kun huhtikuussa julkaistuu Lubuntusta versio 19.04.
Täytyy vielä hupaisana anekdoottina kertoa, mitä tapahtui sen jälkeen, kun olin saanut asennettua Mint Linuxini takaisin. Kävin Firefox-selaimella Youtubessa, ja, oi, katso: se oli katalaaninkielinen. Googlen asetukset olivat täysin kunnossa, joten siitä ei asia johtunut. Päätin kokeilla Google Chrome -selaimella asiaa, joten asensin sen. Ja yllättäen Youtube näkyi sitä käyttäessä suomenkielisenä.
Joten päättelin, että kun olin Mintin työpöydälle päästyäni pistänyt järjestelmäpäivitykset hoitumaan, niin se että samaan aikaan olin surffaillut netissä Firefoxilla, oli jotenkin onnistunut pistämään käyttäjäprofiiliani sekaisin.
Niinpä poistin Firefoxini käyttäjäprofiilin, ja oi, katso: Youtube näkyi vihdoin suomenkielisenä. Koska käytän Firefox-tiliä Firefoxissani, sain palautettua poiston jälkeen helposti kaikki Firefoxin asetusjutut ym., mukaan lukien sivustojen kirjautumistiedot sekä kirjanmerkit.
Tällainen ilta minulla oli sen jälkeen, kun olin käynyt eräässä paikassa opettamassa ATK:n alkeita.
perjantai 26. lokakuuta 2018
Uneni jalkapallo-ottelusta ja kapakasta Bosnia-Hertsegovinassa
Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Olin joidenkin tuttujeni kanssa matkustanut Bosnia-Hertsegovinaan. Katsomaan jalkapallo-ottelua. Oikeasti en koskaan seuraa jalkapalloa. Tai saatan vilkaista korkeintaan televisiosta joskus, jos luonani kyläilemässä olevat haluavat välttämättä katsoa sitä. Mutta unessa olin siis katsomassa jalkapallo-ottelua. Juu. Siis. Helvetti. En muuten seuraa mitään muutakaan urheilua. Vaikka satunnaisesti saatan kyllä olla kiinnostunut pingiksestä ja miekkailusta. Joskus jopa historiallisesta miekkailusta. Kämpilläni muuten roikkuu kirjahyllyn kyljestä huotrassaan kopio roomalaisesta 1. vuosisadan jKr. gladius-miekasta, jonka terä on muuten tylsä.
Ottelun jälkeen menin tuttujeni kanssa paikalliseen suurikokoiseen kapakkaan. Siellä oli jonkin verran humalaistakin väkeä. En kuitenkaan häiriintynyt siitä pahasti. Joukossa oli eräs kotipaikkakunnallani Vantaan Pähkinärinteessä asustava vanha juoppo, joka minun nähteni tiputti lasinsa lattialle. Odotin lasin särkymistä, mutta se olikin tehty muovista. Onneksi. Vaikka periaatteessa muuten voisin paheksua oluen tarjoamista muovituopeista.
Sanoin tutuilleni pöydässä, että onpa kummaa, että tulin katsomaan jalkapallo-ottelua ulkomaille, ja vieläpä Bosnia-Hertsegovinaan. Näin valveilla ollessa ihmettelen, että mitä pahaa muka Bosnia-Hertsegovinassa on. Matkakohde siinä kuin mikä tahansa muukin. En koe maata mitenkään erityisen pahana paikkana.
Taisi kuulua vielä samaan uneen sekin, että olin valmistanut vinkeänlaisen kokoonpanon, jonka avulla valmistin olutta. Ja tämä siis Bosnia-Hertsegovinan matkan aikana. Eräs tuttu maistoi tuotosta ja hän arvosteli sen kammottavaksi. Ilmeisesti olueen oli jäänyt liikaa sakkaa.
Olin joidenkin tuttujeni kanssa matkustanut Bosnia-Hertsegovinaan. Katsomaan jalkapallo-ottelua. Oikeasti en koskaan seuraa jalkapalloa. Tai saatan vilkaista korkeintaan televisiosta joskus, jos luonani kyläilemässä olevat haluavat välttämättä katsoa sitä. Mutta unessa olin siis katsomassa jalkapallo-ottelua. Juu. Siis. Helvetti. En muuten seuraa mitään muutakaan urheilua. Vaikka satunnaisesti saatan kyllä olla kiinnostunut pingiksestä ja miekkailusta. Joskus jopa historiallisesta miekkailusta. Kämpilläni muuten roikkuu kirjahyllyn kyljestä huotrassaan kopio roomalaisesta 1. vuosisadan jKr. gladius-miekasta, jonka terä on muuten tylsä.
Ottelun jälkeen menin tuttujeni kanssa paikalliseen suurikokoiseen kapakkaan. Siellä oli jonkin verran humalaistakin väkeä. En kuitenkaan häiriintynyt siitä pahasti. Joukossa oli eräs kotipaikkakunnallani Vantaan Pähkinärinteessä asustava vanha juoppo, joka minun nähteni tiputti lasinsa lattialle. Odotin lasin särkymistä, mutta se olikin tehty muovista. Onneksi. Vaikka periaatteessa muuten voisin paheksua oluen tarjoamista muovituopeista.
Sanoin tutuilleni pöydässä, että onpa kummaa, että tulin katsomaan jalkapallo-ottelua ulkomaille, ja vieläpä Bosnia-Hertsegovinaan. Näin valveilla ollessa ihmettelen, että mitä pahaa muka Bosnia-Hertsegovinassa on. Matkakohde siinä kuin mikä tahansa muukin. En koe maata mitenkään erityisen pahana paikkana.
Taisi kuulua vielä samaan uneen sekin, että olin valmistanut vinkeänlaisen kokoonpanon, jonka avulla valmistin olutta. Ja tämä siis Bosnia-Hertsegovinan matkan aikana. Eräs tuttu maistoi tuotosta ja hän arvosteli sen kammottavaksi. Ilmeisesti olueen oli jäänyt liikaa sakkaa.
keskiviikko 24. lokakuuta 2018
Tokaisu: Valkoinen valta ja Musta valta
Mielestäni Valkoinen valta ja Musta valta ovat molemmat ihan yhtä kivoja ja tavoiteltavia asioita. Ja toki voidaan puhua myös muista Valloista, kuten esim. Intiaanivallasta.
maanantai 22. lokakuuta 2018
Uneni Harrison Fordista asumassa Vantaan Pähkinärinteessä
Näin jokin aika sitten sellaista unta, että yhdysvaltalainen näyttelijä Harrison Ford asui Vantaan Pähkinärinteessä. Näyttelijä on tunnettu mm. sellaisista teoksista kuin (alkuperäinen) Tähtien sota ja Indiana Jones.
Unessani tiesin jopa talon, jossa mies asui. Kyseessä on paikkakunnan pääostoskeskuksen viereinen korkeahko kerrostalo, jossa eräs tuttuni asuu.
En kuitenkaan unessa päässyt tapaamaan Harrison Fordia. No, pitää yrittää jossain toisessa unessa, jos hän vielä unissani ilmenee.
Unessa muistan ihmetelleeni, että eikö näyttelijä ole jo melko iäkäskin (Harrison Ford on 76-vuotias tänään 22.10.2018).
Unessani tiesin jopa talon, jossa mies asui. Kyseessä on paikkakunnan pääostoskeskuksen viereinen korkeahko kerrostalo, jossa eräs tuttuni asuu.
En kuitenkaan unessa päässyt tapaamaan Harrison Fordia. No, pitää yrittää jossain toisessa unessa, jos hän vielä unissani ilmenee.
Unessa muistan ihmetelleeni, että eikö näyttelijä ole jo melko iäkäskin (Harrison Ford on 76-vuotias tänään 22.10.2018).
perjantai 19. lokakuuta 2018
Hieman 24-tv-sarjan tyylinen uneni
Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Olin jonkinlaisella vehreällä piha-alueella joidenkin ihmisten seurassa. Yhtäkkiä taivaalla alkoi pörrätä helikopteri. Tiesin, että siinä ovat pahikset. Lyhyen matkan päässä oli puinen katos, jonka suojissa yritin piilotella helikopterissa olevien katseilta.
Helikopteri laskeutui maahan lopulta, ja siitä hyppäsi ulos joukko asemiehiä. Kävin näiden kimppuun takaapäin, ennen kuin nämä ehtivät tehdä mitään paikalla olleille ihmisille. Vedin puoliautomaattipistoolini esiin ja ammuin tarkkoja laukauksia. Miehiä kaatui.
PS. Otsikkoon viitaten 24 oli yhdysvaltalainen televisiosarja, jonka pääosassa on terrorisminvastaisen yksikön CTU:n agentti Jack Bauer, joka ratkaisee Yhdysvaltoja uhkaavia kriisejä. Sarjassa seurataan tapahtumia reaaliajassa. Tästä tulee sarjan nimi. Jokaisessa jaksossa näytetään aina välillä kellonaika. Sarjassa "hyvikset" tapasivat aina kiduttaa epäiltyjä. Tämä aiheutti sarjan suosion vuoksi ongelmiakin, kun yhdysvaltalaiset sotilaat matkien sarjaa kiduttivat oikeassa elämässä "pahiksia" tai sellaisiksi luulemiaan. Jack Baueria sarjassa esittävä kanadalainen näyttelijä Kiefer Sutherland jopa joutui oikein vetoamaan sotilaisiin, jotta nämä lopettaisivat kiduttamisen. Hänen sanomansa oli, että 24 on pelkästään viihdettä eikä siitä kannata ottaa moraalisia ohjeita.
Olin jonkinlaisella vehreällä piha-alueella joidenkin ihmisten seurassa. Yhtäkkiä taivaalla alkoi pörrätä helikopteri. Tiesin, että siinä ovat pahikset. Lyhyen matkan päässä oli puinen katos, jonka suojissa yritin piilotella helikopterissa olevien katseilta.
Helikopteri laskeutui maahan lopulta, ja siitä hyppäsi ulos joukko asemiehiä. Kävin näiden kimppuun takaapäin, ennen kuin nämä ehtivät tehdä mitään paikalla olleille ihmisille. Vedin puoliautomaattipistoolini esiin ja ammuin tarkkoja laukauksia. Miehiä kaatui.
PS. Otsikkoon viitaten 24 oli yhdysvaltalainen televisiosarja, jonka pääosassa on terrorisminvastaisen yksikön CTU:n agentti Jack Bauer, joka ratkaisee Yhdysvaltoja uhkaavia kriisejä. Sarjassa seurataan tapahtumia reaaliajassa. Tästä tulee sarjan nimi. Jokaisessa jaksossa näytetään aina välillä kellonaika. Sarjassa "hyvikset" tapasivat aina kiduttaa epäiltyjä. Tämä aiheutti sarjan suosion vuoksi ongelmiakin, kun yhdysvaltalaiset sotilaat matkien sarjaa kiduttivat oikeassa elämässä "pahiksia" tai sellaisiksi luulemiaan. Jack Baueria sarjassa esittävä kanadalainen näyttelijä Kiefer Sutherland jopa joutui oikein vetoamaan sotilaisiin, jotta nämä lopettaisivat kiduttamisen. Hänen sanomansa oli, että 24 on pelkästään viihdettä eikä siitä kannata ottaa moraalisia ohjeita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)