Lubuntu 18.10:tä uudella LXQt-työpöytäympäristöllä hieman testattu

Jo vuosien ajan oli puolikevyellä Linuxin (linkin takaa löytyy neljän vyoden takainen blogimerkintäni) levitysversiolla | Lubuntulla ollut käynnissä siirtymä LXQt-työpöytäympäristöön. Lubuntussa oli ennen kuluvan Herran vuoden 2018 lokakuuta ollut käytössä LXDE-työpöytäympäristö, ja LXQt:n oli määrä olla LXDE:n ja erään toisen kevyehkön työpöytäympäristön Razor-qt:n yhteensulauma. Lubuntu pääsisi näin tietyllä tavalla eteenpäin teknologisessa kehittyneisyydessään.

Razor-qt:n kehittäminen on muuten jo kokonaan lopetettu. LXDE:tä ilmeisesti periaatteessa kehitetään vielä.

Olin odottanut Siirtymän toteutumista kieli pitkällä varsin pitkän aikaa. Mutta Lubuntulla ei vain meinannut tulla valmista.

Lubuntu perustuu Canonical-yhtiön lippulaivaan Ubuntuun. Ubuntulla on rinnakkaisversioita, joissa on oletuksena käytössä eri työpöytäympäristöt. Kuten Lubuntu. Nämä kaikki Linuxin levitysversiot julkaistaan kaksi kertaa vuodessa eli huhtikuussa ja lokakuussa. Levitysversion versionumerossa näkyvät julkaisuvuosi ja -kuukausi. Esim. nyt kuluvan Herran vuoden 2018 lokakuussa ilmestyneet versiot ovat versionumeroltaan 18.10. Osa julkaistavista versioista on LTS- eli pitemmän tuen versioita.

Lubuntu rinnakkaisversioidensa ja monen muun Linuxin levitysversion tapaan sisältää nk. live-DVD (aikaisemmin live-CD) -mahdollisuuden, eli järjestelmää pääsee tarkastelemaan ilman kiintolevylle asentamista sen kautta.

Testasin hieman Lubuntu 18.10:tä uudella LXQt-työpöytäympäristöllä torstaina.
Asennuslevyltä latautui työpöytä melko pikaista vauhtia, mikä olikin odotettavissa, koska kyseessä kerran on suhteellisen kevyt, sanotaanko nyt puolikevyt, Linuxin levitysversio.

Kun työpöytä oli latautunut, edessä avautui näkymä varsin siistiin uuteen Lubuntuun. Jonkin verran kielipuolinen se oli, koska olin valinnut asennus-DVD:n pistettyäni levyasemaan näyttökieleksi suomen eikä live-levylle mahdu kaikkia mahdollisia kielipaketteja.

Asennusohjelma oli erittäin kielipuolinen. Suorastaan hämmästyttävässä määrin. Valitsin siinä järjestelmän kieleksi suomen joka tapauksessa.

Asennusohjelmassa oli se vika, kun olin osiointikohdassa, että se ei osannut näyttää oikein jo tekemääni valintaa, että tämä tietty osio nyt alustetaan. Kuitenkin asennusohjelma oli asian pistänyt muistilokeroihinsa ja teki homman juuri niin kuin pitääkin.

Koska kyseessä oli Lubuntu, asennus ei kestänyt pitkään. Hyvä jos kesti live-DVD:n työpöydän latautuminen mukaan laskettuna 18 minuuttia yhteensä.

Hyvää Lubuntun asennusohjelmassa oli se, että sai laittaa jo heti alussa omat tietonsa asianomaisille paikoille, joten asennusohjelma ei keskeyttänyt asian vuoksi myöhemmin asennusta odottaakseen käyttäjän toimia.

Valmis järjestelmä oli ihan siistin näköinen ja oloinen ottaen huomioon, että Lubuntu on nk. karvahattumalli täysipainoiseksi Linuxin työpöytälevitysversioksi.

Mutta kielipuolisuus jatkui melko paljon valmiin asennetun järjestelmän työpöydälläkin.

Asensin päivitykset tarkasteltuani jonkin aikaa uutta järjestelmää. Alapalkkiin ei ilmestynyt päivityskuvaketta, vaan jouduin kaivamaan sovellustenasentimen ohjelmavalikon kautta esiin. Se löytyi kuitenkin suhteellisen nopeasti, koska Lubuntussa, kuten yleensäkin Linuxin työpöytäversioissa, asennetut ohjelmistot on jaettu kategorioihin käyttötarkoituksensa mukaan.

Sovellustenasennin muistutti jonkin verran minulle tuttua Synaptic Package Manageria, mutta oli selvästi kevyempi ja nopeampi, mikä miellytti minua.

Mutta sääli, ettei järjestelmästä löytynyt automaattisen päivitysilmoittimen lisäksi myöskään isompaa hallinta- ja asetussovellusta ohjelmistopuolelle.

Päivitysten tekeminen kesti vain hyvin lyhyen aikaa. Mutta sen tekeminen ei kauheasti auttanut kielipuolisuutta väistymään. Eikä kovin paljoa sekään auttanut, että asensin erikseen kaikki ne suomi-paketit, mitä järjestelmä ei ollut huomannut itse laittaa.

Levyjen poltto-ohjelmana oli minulle KDE-työpöytäympäristöstä aikoinaan tutuksi tullut K3b. Se jostain syystä kuitenkin polttamista aloittaessa kysyi kaksi kertaa samaa asiaa, ja tulin siihen tulokseen, että tarvitsen jonkin muun sovelluksen hoitamaan polttamisasiat. Asensin sitten Lubuntuun Xfburn-sovelluksen. Se toimi normaalisti. Tarvitsin sitä, jotta voisin polttaa levylle Mint Linuxin Cinnamon-työpöytäympäristöllä asennuslevykuvan. Tein sen, ja asensin koneeseeni takaisin rakkaan Minttini.

Luin jostain, että Lubuntun porukka ei suosittele (x)buntu-mallisissa Linuxin levitysversioissa käytetyn automaattisen päivityksen käyttämistä uusimpaan Lubuntun versioon 18.10 siirtymiseksi, koska vanhan ja uuden järjestelmän erot ovat niin kovin suuret. Uskon tämän kyllä.

Minulle jäi hieman huono kuva uudesta uudella LXQt-työpöytäympäristöllä varustetusta Lubuntu 18.10:stä. Järjestelmä vaikuttaa viimeistelemättömältä. Vaikka on se kyllä melko lailla uusittukin, joten sikäli kyllä jossain määrin ymmärtää. Suomenkieliset käännöspaketit kuitenkin saataneen varmaan ainakin melkein kaikkeen järjestelmässä valmiiksi ajan kanssa, esim. vuoden sisällä. Se vaatii vain työtä. Toivottavasti järjestelmään tulee muutenkin pikku parannuksia ajan kuluessa.

Mutta sääli, että toimivuudessa tuli tällaista pientä katkoa Lubuntun hyvin menestyneellä taipaleella.

Kaiken muun lisäksi toivoisin, että Lubuntuun saataisiin jossain vaiheessa nykyaikaisempi ohjelmavalikko. Siinä ovat aina näkyneet sovellusten pikakuvakkeet jaoteltuina alavalikoihin ohjelmien käyttötarkoituksen mukaan, kuten hyvä työpöytä-Linuxien tapa kuuluu. Mutta Lubuntun ohjelmavalikkoon ei kuulu millään lailla osiota Suosikit tms., joka voisi näkyä aina ensimmäisenä, kun ohjelmavalikon klikkaa auki. Tarpeetonta karvahattumaisuutta, jos minulta kysytään. Nyt eletään vuotta 2018!

Aion palata astialle ensi vuoden 2019 keväällä viimeistään, kun huhtikuussa julkaistuu Lubuntusta versio 19.04.

Täytyy vielä hupaisana anekdoottina kertoa, mitä tapahtui sen jälkeen, kun olin saanut asennettua Mint Linuxini takaisin. Kävin Firefox-selaimella Youtubessa, ja, oi, katso: se oli katalaaninkielinen. Googlen asetukset olivat täysin kunnossa, joten siitä ei asia johtunut. Päätin kokeilla Google Chrome -selaimella asiaa, joten asensin sen. Ja yllättäen Youtube näkyi sitä käyttäessä suomenkielisenä.

Joten päättelin, että kun olin Mintin työpöydälle päästyäni pistänyt järjestelmäpäivitykset hoitumaan, niin se että samaan aikaan olin surffaillut netissä Firefoxilla, oli jotenkin onnistunut pistämään käyttäjäprofiiliani sekaisin.

Niinpä poistin Firefoxini käyttäjäprofiilin, ja oi, katso: Youtube näkyi vihdoin suomenkielisenä. Koska käytän Firefox-tiliä Firefoxissani, sain palautettua poiston jälkeen helposti kaikki Firefoxin asetusjutut ym., mukaan lukien sivustojen kirjautumistiedot sekä kirjanmerkit.

Tällainen ilta minulla oli sen jälkeen, kun olin käynyt eräässä paikassa opettamassa ATK:n alkeita.