Kehitysavusta saa leikata

Joitakin kuukausia sitten oli Helsingin sanomat -lehdessä julkaistunut lukijan mielipidekirjoitus otsikolla Kehitysyhteistyöstä ei saa leikata.

Jo moninaisten kymmenien vuosien ajan on Suomi antanut kehitysapua. Kuinka monen vuoden ajan sellaista pitäisi vielä harjoittaa? Milloin on valmista?

Itselläni olisi kuitenkin tiedossani yksi hyvä täsmälääke kehitysmaiden ongelmiin. Se olisi veroparatiisien suitsiminen ja lopulta lakkauttaminen.

Kansainvälinen Attac-järjestö on toiminut veroparatiiseja vastaan jo pitkän ajan. Se on yksi järjestön tärkeistä teemoista, joita ovat myös kaksivaiheinen Tobinin-Spahnin valuutanvaihtovero ja kehitysmaiden velkojen poispyyhkiminen.

Suomen Attacin sivuilla sanotaan veroparatiiseihin liittyen näin:

Maailmassa on noin 70 korkean pankkisalaisuuden veroparatiisia. Ne kärjistävät tuloeroja maiden sisällä ja niiden välillä, kun suuryritykset, rikkaat yksityishenkilöt ja kansainvälinen rikollisuus hyödyntävät niitä verojen ja säätelyn kiertämisessä. Samalla mahdollisuudet kätkeä riskisijoituksia salaisuuslakien taakse kasvavat.

Ongelmaan voitaisiin puuttua esimerkiksi määräämällä sanktioita pankkisalaisuusmaihin siirrettäville varoille ja velvoittamalla yrityksiä raportoimaan maakohtaisesti tulonsa ja menonsa. Suomessa mahdollisuuksia nimettömään sijoittamiseen on laajennettu samaan aikaan, kun monet Euroopan maat ovat ryhtyneet vastustamaan veroparatiiseja.

Kyllähän tuo suuresti auttaisi kehitysmaita. Voisi myös sanoa, että hanke olisi myös ihmiskunnan yhteisten etujen mukainen. Joitakin harvoja yksilöitä veroparatiisien lakkauttaminen toki kyrsisi, koska se olisi heidän etujensa vastaista, mutta vaikka nämä yksilöt luultavasti ovat melko vaikutusvaltaisiakin, niin heitä on silti vain joitakin harvoja. Ja vaikka veroparatiisit lakkautettaisiinkin, niin he luultavasti saisivat silti jatkossakin leivän pöytäänsä, joten voi sanoa, että me emme heidän ihmisoikeuksiaan vastaan toimisi.

Suomen Attacin sivuilta löytyy myös laajempi Veroparatiisit-esite.

Järjestön sivuilta löytyy myös mainio esite veroparatiisivapaista kunnista, jossa lukee muun ohella näin:

Veroparatiisivapaa kunta tarkoittaa kuntaa, joka ei osta tuotteita tai palveluita yrityksiltä, jotka ovat sidoksissa veroparatiiseihin. Sidoksilla tarkoitetaan sitä, että yhtiö joko itse suoraan tai epäsuorasti emoyhtiönsä kautta on rekisteröity veroparatiisiin, tai että yhtiö muilla tavoin hyödyntää veroparatiiseja veronmaksun välttelyyn.

Me emme tule olemaan enää koskaan yksin

Kun Putin ja hänen Venäjänsä aloittivat tuhoamissodan Ukrainaa ja ukrainalaisia vastaan 24.2.2022, niin venäläiset menettivät lopullisesti ukrainalaiset veljeskansana. Siirtymä oli alkanut vuonna 2014, jolloin Venäjä ilman sodanjulistusta valloitti Krimin niemimaan Ukrainalta liittäen sen lopulta itseensä, ja silloin Venäjä aloitti myös sotilaallisen huseeraamisensa Itä-Ukrainassa. Tilanne on aikaansaanut Ukrainassa myös nationalismin nousun.

Lisäksi minulta meni 24.2.2022 suurempi inspiraatio runojen kirjoittamiseen.

Suomessa ensin puntaroitiin tilannetta Euroopassa. Sitten, melko nopeasti, väistyi wanha ja kansamme sieluun erittäin vaikeasti piintynyt hokema siitä, että Suomen tulee olla sotilaallisesti liittoutumaton. Uhka oli nyt aivan selvä. Ja koska Venäjän asevoimat olivat sidottuja Ukrainan suunnalla, koska yllättäen kaikki Ukraina kykenikin puolustautumaan aikaisemmin merkittävänä sotilasmahtina pidettyä Venäjää vastaan, uskalsi Suomikin ryhtyä hakemaan puolustusliitto Naton jäsenyyttä.

Yksikään maa ei omasta halustaan halua olla Venäjän liittolainen. Ei edes manner-Kiina, jota johtaa yksinvaltaisesti kommunistinen puolue; siinäkään maassa eivät pääse ollenkaan tavalliset kansalaiset vaikuttamaan maansa suuntaan ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa.

4.4. tänä Jeesuksen vuonna 2023 Suomi otettiin viimein puolustusliiton jäseneksi. Kyseessä oli muuten Naton 74-vuotispäivä.

Minäkin voisin jo rentoutua lisää ja alkaa kirjoitella runoja, koska me emme tule olemaan enää koskaan yksin.

1930-luvulta alkaen Suomi oli itse asiassa ollut jatkuvasti hankalassa tilanteessa. Kansalaistemme määrällä mitaten me emme ole olleet kansakunta, joka pärjää kauhean hyvin omillansa, ilman vakavasti otettavia liittolaisia.

Hyökkäys yhtä Naton jäsenmaata vastaan on hyökkäys koko puolustusliittoa vastaan. Siksi yksikään maa ei ole koskaan hyökännyt yhtä ainutta Naton jäsenmaata vastaan.

Toivon luonnollisesti, että myös Ruotsi pääsee pian saman turvan piiriin, missä me suomalaiset nyt olemme.

Mitä taas tulee Ukrainaan, niin lännen täytyy auttaa Ukraina voittoon Venäjän hyökkäys- ja tuhoamissodassa, koska ilman selvää häviötä Venäjä ei opi mitään ja tulee jatkamaan samalla linjalla kuin aikaisemmin. Venäjälle tulee käydä samoin kuin natsi-Saksalle. Sen tulee hävitä ja se tulee denatsifioida.

Tokaisu monirotuisuudesta ja monikulttuurisuudesta Suomessa

Hyväksyisin mieluummin monirotuisen kuin monikulttuurisen Suomen.

Monikulttuurisuus merkitsee suurta onnettomuutta. Siinä on kyse siitä, että yhteiskunta on hajonnut toisiaan kyräileviin tai jopa toisiaan vastaan taisteleviin faktioihin.

Yhteiskunta tarvitsee yhteiset minimisäännöt toimiakseen. Muuten se on pulassa.

Jos taas Suomi olisi monirotuinen, niin toivoisin kyllä, että Suomen alkuperäiskansat olisivat enemmistössä. Jos tämä ei ole meidän maamme, niin kenen sitten?

Ja täytyy myös muistaa, että monietnisyys lienee myös jossain määrin taipuvainen tuottamaan monikulttuurisuutta.

Sosiaalipoliittinen ohjelmani ja lääke karjuvaan työvoimapulaan

Raapaisin ihan miehenä pystymetsästä kokoon muutaman ajatuksen siitä, millä lailla ehkä saataisiin parannetuksi suomalaista yhteiskuntaa sosiaalipoliittisesti:

• Asuinalueesta riippuvat palkan sivukulut. Tällä lailla voitaisiin vaikuttaa työpaikkojen sijoittumiseen myös muualle kuin ruuhka-Suomeen.
• Automaattinen palkkatuki sellaisiin töihin, joista työnantajien ei kannata maksaa elämiseen riittävää palkkaa tai joihin tavallisesti vaaditaan alle 33 vuoden ikää. Vihreiden Grand Old Manin (anteeksi anglismi) Osmo Soininvaaran, josta käytän diminutiivisesti ilmaisua puutarhatontunkuvatus, mielestä on parempi, että julkinen valta maksaa osan palkasta kuin että se joutuu maksamaan yksilön koko sosiaaliturvan. Olen nykyään samaa mieltä asiasta, varsinkin, kun kaikki ihmiset eivät tosiasiassa kykene osallistumaan kaikkein voimakkaimmin tuottavien töiden tekemiseen. Automaattinen palkkatuki tulisi julkiselle vallalle ja veronmaksajille luultavasti halvemmaksi kuin kaikille maksettava perustulo. Ja työ on loppujen lopuksi parasta sosiaaliturvaa. Automaattista palkkatukea tulisi minun mielestäni kuitenkin voida maksaa vain jonkinlaista avustavaa työtä tekeville.
  
• Ammattiliittojen pitäisi voida nostaa oikeuskanne työntekijän puolesta ilman tämän erillistä valtuutusta, mukaan lukien ulkomaalaiset työntekijät. Tällainen suojelisi heikommassa asemassa olevia. Hyötynä olisi myös kanneoikeuden pelotevaikutus epärehellisille yrityksille.
  
• Palkkatulojen veroprogressio, jossa olisi useita tulorajoja, joiden ylittävältä summalta vasta maksettaisiin korkeampaa veroa. Olisi siis eri veroprosentti palkan eri osille. Näin ei syntyisi veroprosentin noususta koituvia tuloloukkuja.
  
• Ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa tulisi saada kaikkien työnsä menettäneiden. Tämä olisi vain oikein ja kohtuullista. Sen määrän tulisi kuitenkin tasaisesti laskea siitä, kun sen saamisen maksimiajasta on kulunut puolet, jotta on helpompi ihmisen orientoitua siihen, että pitäisi pian palata työelämään. (Parhaillaan tekeillä olevalla uudella hallituksella on ilmeisesti suunnitelmat porrastaa jotenkin ansiosidonnainen päiväraha.)
  
• Työeläkemaksujen eri luokat tulisi lopettaa. Tämä todennäköisesti vähentäisi nk. ikärasismia työmarkkinoilla.
• Kansanedustajille, ministereille, hyvinvointialueiden päättäjille ja kunnallispoliitikoille tulisi minusta olla pakollista julkisen terveydenhuollon käyttäminen. Siteeraan Osmo Soininvaaraa: "Kun asioista päättävät eivät itse käytä julkista terveydenhuoltoa, heitä ei niin häiritse, että sen taso laskee. Tämä näkyy kunnallisessa päätöksenteossa räikeän selvästi." Mutta jos välttämättä haluaisi mennä yksityiselle huoltamaan terveyttään, niin sitten päättäjän pitäisi maksaa ylimääräinen ja hyvänkokoinen veronluonteinen maksu.
  

En tiedä, olisiko näiden ehdotusteni toteuttaminen poliittisesti edes mahdotonta. Tai mahdollista.

Bonuksena pohtikaamme vielä lääkettä karjuvaan työvoimapulaan.

Ilkeällä ja pahanlaatuisella Hommaforum-keskustelupalstalla, joka on Suomen paras ja laadukkain poliittisaiheinen keskustelupalsta, oli 13.4.2023 nimimerkki "Kallan" keskusteluketjussa Työvoimapulan paluu ja kosto pohtinut tällaista koskien ulkomaalaisperäisen työvoiman hankintaa Suomen työmarkkinoille:

Työvoiman roudauksen voisi ymmärtää, mikäli:

• Yritys vastaa itse kuluista ja tästä syntyvästä hiilijalanjäljestä
• Palkka työehtosopimusten mukaista (ja työntekijä myös saa sen palkan ihan oikeastikin ilman työnantajan uhkailuja ja perimisiä kirjanpidon ohi)
• Työvoima myös poistuu maasta, kun tarve on lakannut JA maahan houkutellut yritys myös vastaisi tästä kuluerästä, ja
• Valtio myös valvoisi että komennustyöntekijöiden oikeudet toteutuisivat täysimääräisesti.

Voisi se työvoimapulaulina loppua lyhyeen, kun itse joutuisi ottamaan vastuun kuluista kuten kunnon kapitalisti konsanaan, eikä sysätä ikäviä kuluja valtion ja siten veronmaksajan harteille. Mutta tällaista markkinatalouspohjaista ehdotusta emme luultavasti tule kuulemaan eduskunnassa pitkään aikaan.

Minusta nimimerkin ehdotukset kuulostavat järkeviltä. Tällä tavoin toimimalla voisi työntekijöiden ja työpaikkojen kohtaanto-ongelma pitkälti lieventyä. Ja tuosta, että ulkomaalaistyöntekijöiden oikeudet tulisi turvata, niin heidän palkkatasonsa tulisi vähimmillään olla ao. työehtosopimuksen minimi. Tarkoitushan ei ole luoda Suomeen työtätekevien ulkomaalaisten köyhien luokkaa. Tai ainakaan minulle se ei ole tarkoitus, vaikka kapitalistit aina tapaavat tarvita "työttömien vara-armeijaa" (ilmaisu Marxin ja Engelsin), koska se pitää palkat matalina. Heikkojen palkkojen maksaminen ulkomaalaisille alentaa myös alkuasukkaiden palkkoja. Halpa- ja orjatyöperäinen maahanmuutto myöskin heikentää huoltosuhdetta.

Uuvatit lopettavat toimintansa, kun taas Halla-aho edelleen porskuttaa

Olin pitkään luullut, että ennemmin tai myöhemmin Perussuomalaisten entinen kapinallisryhmä, joka Kokoomuksen ja Keskustan tukemana aikoinaan pyrki hajottamaan Perussuomalaiset, panisi hynttyyt yhteen Kristillisdemokraattien kanssa. Mutta tätä ei ole tapahtunut. Nyt sanotaankin uutimessa, että ryhmä on lopettelemassa toimintaansa.

Voiko parempaa uutista nykyään saadakaan (sen ohella, että Venäjä lopettelisi toimintaansa), kun ollaan jo puolustusliitto Naton jäseniäkin!

Vuonna 2017 Perussuomalaisten perustaja ja erittäin pitkäaikainen puheenjohtaja Timo Soini ajatteli vähän levähtää ja antaa johdon puolueessa vaihtua. Puoluejohtajan paikkaa pedattiin Sampo Terholle. Siltä varalta, että kaikista tärkeistä poliittisista kysymyksistä samaa mieltä olevien toimittajien ja kulttuuriväen jäsenten inhokki Jussi Halla-aho (ja sama Lingua Franca Novan kielellä) tulisi valituksi puheenjohtajaksi kesäkuun puoluekokouksessa, Soini kumppaneineen teki Juudakset. He tekivät sopimuksen silloisten hallituskumppaneiden Kokoomuksen ja Keskustan kanssa siitä, että "huonon" vaihtoehdon mahdollisesti voitettua Soini, Terho ja muut hajottavat Perussuomalaiset ja vetävät kaikki "kunnolliset" ihmiset"mukanaan uuteen eduskuntaryhmään ja puolueeseen, joka silloin perustettaisiin.

No, Halla-aho voitti puheenjohtajavaalin ja kapinoitsijat aloittivat työnsä. Kapinallisten uusi eduskuntaryhmä oli nimeltään Uusi vaihtoehto. Silloin puhuttiin uuvateista. Varsin pian ryhmittymä muutti nimensä Siniseksi vaihtoehdoksi ja lopulta myöhemmin sitten vielä Korjausliikkeeksi.

Kokoomukselle ja Keskustalle oli tärkeää paitsi syrjäyttää Halla-aho poliittisesta toiminnasta niin myöskin olla pitämättä kiinni Perussuomalaisten kanssa sovitusta hallitusohjelmasta siltä osin kuin siinä oli kyse Perussuomalaisten tavoitteista.

Nuo puolueet iskivät sikäli kirveensä kiveen, että Halla-aho jatkoi Perussuomalaisten puheenjohtajana ensimmäisen kautensa loppuun ihan muina miehinä. Hallis tosin jätti puheenjohtajakautensa yhteen. Hän ei ollut mikään Soini, joka istuu pallillaan vuosikymmenestä toiseen. Ja puolueen puheenjohtajuus voi olla hyvin raskasta, varsinkin Halla-ahon ollessa kyseessä. Hänhän oli ollut Suomen kulttuuri- ja poliittisen eliitin sylkykuppi melko monen vuoden ajan.

Ja Uuvatit eivät saaneet yhtä ainutta paikkaa vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.

9.2.2022 Halla-aho tuli valituksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi.

Eivätkä Uuvatit saavuttaneet paikkoja myöskään vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. Perussuomalaiset sen sijaan on kaksissa vaaleissa saanut nyt rutkasti sekä ääniä että paikkoja eduskunnassa.

Mutta Halla-aho sen kuin porskuttaa.

Uuvattien Perussuomalaisten vastainen projekti on ollut yksi suomalaisen poliittisen historian näyttävimmistä itsemurhista. Vain Perussuomalaisten eduskuntaryhmä oli hajonnut vuonna 2017. Uuvattien ministerien mukana seurasi uuteen puolueeseen Perussuomalaisista vain pieni sirpale. Myöskään kannatus ei siirtynyt entisen Perussuomalaisten ministeriryhmän mukana.

Osa kaiken nationalismin vastustajista, jotka vastustavat myös sitä nationalismia, joka teki Suomesta itsenäisen vuosina 1917 ja 1918, on viime aikoina vähentänyt Halla-ahon ja suomalaisten nationalistien demonisointia. Tämä johtuu siitä, että Venäjä ja hänen Putininsa olivat 24.2.2022 laajentaneet vuonna 2014 Ukrainaa ja ukrainalaisia vastaan harjoittamaansa aggressiota aloittamalla tuhoamissodan, jonka tarkoitus on murhata, raiskata, kiduttaa ja tuhota infrastruktuuria sekä lopettaa Ukraina kansakuntana. Tämä sai lopulta myös Suomen hakemaan puolustusliitto Naton jäsenyyttä, kun Ukrainan vastarinta hyökkääjän edessä ei murtunutkaan lyhyessä ajassa. Jäsenyys sai lopullisen sinetin 4.4.2023, jolloin sattui olemaan myös puolustusliiton perustamisen 74-vuotispäivä.

Monet venäjänkieliset ukrainalaiset ovat kuulemma lopettaneet venäjän kielen käytön sillä perusteella, että se on hyökkääjän kieli.

Perussuomalaiset joutuvat tietenkin nyt olemaan pedissä Kokoomuksen kanssa. Mutta minun ei tarvitse antaa anteeksi, ja tarkoitukseni on olla tekemättä sitä myöskään tulevaisuudessa. En anna koskaan anteeksi (elleivät vastuulliset puolueet sitä nöyrästi pyydä).

Kansallismielisyys: puolueiden takki kääntyi ympäri niin että suhisi

Ensin vastuulliset puolueet esittivät, että nationalismi eli kansallismielisyys on ihmisyyden vastainen ideologia. Seuraavaksi nämä samat puolueet olivat kansalliseen turvallisuuteen vedoten valmiit liittämään Suomen puolustusliitto Naton jäseneksi. Takki kääntyi ympäri niin että suhisi.

Jos pitäisi puolustaa Suomea aseellisesti, niin kaikki eivät olekaan käpykaartissa, koska "oma kansa ensin" ei sitten olekaan vahingollista ajattelua.

PS. Itse kannatan 4.4. Jeesuksen vuonna 2023 varmistunutta ja valmistunutta puolustusliitto Naton jäsenyyttä, ja olen ollut tällä kannalla jo kauan ennen kuin siitä oli tullut muotia. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva." Tässä todisteita sen puolesta, että kantani on ollut tuo jo melko pitkän ajan (linkkien takaa löytyvät blogimerkinnät ovat aikajärjestyksessä eli uusimmasta vanhimpaan):

https://oikurjulaisetkultamunat.blogspot.com/search?q=nato&max-results=100&by-date=true

https://elamanjulopiina.blogspot.com/search?q=putin&max-results=100&by-date=true

Glosan kieli, uppo-outo ylistysfanfaari klassisille kielille

Vasta olin kuluvan Jeesuksen vuoden 2023 tammikuussa saanut tutustuttua maailman pienimpään kieleen toki ponaan, kun elämän virta vei minut eteenpäin. Törmäsin hassuhkoon kieleen nimeltä glosa. Olin varmaan joskus aikaisemminkin törmännyt siihen, mutta silloin en ollut kiinnittänyt siihen isompaa huomiota.

Glosa on Ronald Clarkin ja Wendy Ashbyn vuosina 1972–1992 suunnittelema kansainvälisenä apukielenä käytettäväksi tarkoitettu keinotekoinen kieli. Kieli perustuu pitkälti Lancelot Hogbenin (1895-1975) kehittämään interglossaan. Clark oli suunnitellut Hogbenin kanssa parannuksia tämän kieleen. Projektiin liittyi hieman ennen alkuperäisen kehittäjän kuolemaa vielä Ashby vuonna 1973.

Kielen nimi tulee kieltä – puhuttua tai suussa olevaa – tarkoittavasta kreikan kielen sanasta glossa.

Glosaa kirjoitetaan latinalaisin aakkosin. Sen aakkoset eivät sisällä tarkkeita. Glosa on isoloiva kieli, eli sen sanoilla ei ole taivutusmuotoja, ja sama sana voi toimia verbinä, substantiivina, adjektiivina tai prepositiona. Rakenteensa puolesta voi glosan sanoa muistuttavan esim. malaijia tai kiinaa. Tosin toonikieli glosa ei ole kiinan tapaan, ja tämä on minusta varsin kivaa.

Glosan sanasto on peräisin latinan ja kreikan kielten sanajuurista. Perusglosassa on tuhat sanaa, mutta 6.000 sanan laajennettu sanasto on kehitetty vaativampia erikoisaloja varten. Kielessä on ainakin minun kannaltani hämmästyttävän paljon ainesta kreikan kielestä.

Se, että kielestä tehtiin rakenteellisesti erittäin yksinkertainen, on kyllä myös ymmärrettävää siltä kantilta, että latinan ja kreikan kielioppeja yhdistämällä ei synny mitään tyylikästä. Kieliopin tekeminen mahdollisimman yksinkertaiseksi on tavallaan puolueetonta kahta lähdekieltä kohtaan. Ei valita puolia.

Silloin, kun asiayhteydestä ei sanan kieliopillinen tehtävä muuten selviä, se ilmaistaan glosassa erityisillä sanoilla, tai sitten asia päätellään sanajärjestyksestä.

Mistä itse henkilökohtaisesti pidän glosassa:

Enimmäkseen pidän sen äännemaailmasta. Pidän erityisesti siitä, että J-kirjain lausutaan samalla lailla kuin suomessa.

Pidän siitä, että glosassa käytetään K-kirjainta.

Pidän siitä, että glosassa pääsanan määritteet sijaitsevat ennen pääsanaansa.

Pidän siitä, että kielessä on normaaleja yhdyssanoja.

Pidän siitä, että glosan sanat perustuvat latinan ja kreikan sanajuuriin.

Pidän vielä siitäkin, ettei kielessä ole määräistä eikä epämääräistä artikkelia.

Pidän sanojen taipumattomuudesta. Ennen en ollut pitänyt, mutta onnistuin ennen pitkää kouluttamaan itseni aivan uudenlaiseksi ihmiseksi tässä suhteessa. Tässä oli auttanut ensin Lingua Franca Nova ja myöhemmin toki pona.

Voin myös sanoa, että montaa ihmistä auttaa kielen opiskelussa se, ettei glosassa ole kaksoiskonsonantteja. Kielessä ei ole myöskään kaksoisvokaaleja. Tämä kaikki helpottaa sanojen muistamista, ellei ole klassisten kielten tuntija.

Pidän glosassa myös siitä, että siinä sana "lingua" merkitsee sekä suussa olevaa elintä että puhuttua tai kirjoitettua kieltä.

En glosassa pidä siitä, että siinä ei ole sukupuolineutraalia hän-pronominia. Olen ajatellut, että jos käyttäisin kieltä, niin voisin korvata sen käyttämällä sanaa "persona". Toki voisi myös käyttää sanan lyhyempää versiota "pe".

En pidä kielessä myöskään siitä, että latinasta peräisin olevissa sanoissa "C" lausutaan kuten italian sellaisissa sanoissa, joissa on "ci". Haluaisin, että äänne tällaisissa tapauksissa olisi K. Se sopisi yhteen toisen sanaston lähteistä eli klassisen latinan kanssa, sillä siinä C lausutaan aina kuten K, jos siis ajatellaan klassisen latinan olevan se latina, jota puhuttiin ennen 400-lukua jKr. Minulle latina merkitsee sitä kieltä, mitä Caesar ja Cicero olivat puhuneet. Glosan C-kirjaimen voi mielestäni lähes aina korvata K-kirjaimella.

Kielestä tekisi helpomman ymmärtää suoraan, jos hyvin lyhyet selittävät jälkiliitteet, kuten em. "pe", ilmaistaisiin aina pitkinä. Silloin käytettävän ilmaisun voisi pystymetsästä riipaistu ihminen ymmärtää helpommin suoraan.

Otetaan esimerkiksi sana judika-ra. Sanassa näkyvä jälkiliite -ra merkitsee asiaa, esinettä, objektia tai kohdetta. Pääte tulee sanasta ReAli. Kun tämän tietää, niin sana muuttuu ymmärrettävämmäksi. judika viittaa tuomitsemiseen, joten judika-ra tarkoittaa oikeutta.

Ja kun pe kerran tarkoittaa henkilöä tai olentoa, niin buro-pe tarkoittaa virkailijaa.

judika-reali ja buro-persona olisivat helpompia oppia, vaikka ne ovatkin pitempiä sanoja...

Glosassa on ehkä mielenkiintoista myös se, että myös sen lukujärjestelmä on varsin yksinkertainen:

Mo on glosassa yksi. Bi on kaksi. Deka on kymmenen. Mutta yllättäen 11 onkin glosassa mo-mo ja kaksitoista mo-bi.

Samaa linjaa jatketaan tämänkin jälkeen.

Nolla on glosassa ze(ro). Kaksikymmentä onkin sitten bi-ze eli "kaksi-nolla". 21 on bi-ze mo. Ja niin edelleen. 27 on bi-ze seti.

Onneksi glosassa on sentään erikseen sanat hekto (sata), kilo (tuhat) ja miliona (miljoona).

Glosaa kansainväliseksi apukieleksi kannattava kieliyhteisö vaikuttaa olevan melko lailla henkitoreissaan. Tarkastelemme asiaa esimerkkien kautta:

Englanninkielisessä Wikipediassa on tällä hetkellä noin 6.630.045 artikkelia.

Espanjankielisessä Wikipediassa taas on noin 1.846.168 artikkelia.

Ja suomenkielisessä Wikipediassa näköjään on tällä hetkellä noin 548.986 artikkelia.

Ja seuraavaksi lisätään soppaan jokunen keinokieli:

Esperantonkielisessä Wikipedian versiossa on noin 332.436 artikkelia.

Idonkielisessä versiossa on noin 36.628 artikkelia.

Novialinkielisessä versiossa on noin 4.197 artikkelia.

Mutta en ole ollenkaan onnistunut löytämään glosankielistä Wikipediaa. Tämä voi kertoa jo jotain.

Tein kuitenkin tuossa alumpana tätä vuotta pienen suomenkielisen kieliopin glosalle, koska kieli oli kerran kannaltani riittävän mielenkiintoinen.