Glosan kieli, uppo-outo ylistysfanfaari klassisille kielille

Vasta olin kuluvan Jeesuksen vuoden 2023 tammikuussa saanut tutustuttua maailman pienimpään kieleen toki ponaan, kun elämän virta vei minut eteenpäin. Törmäsin hassuhkoon kieleen nimeltä glosa. Olin varmaan joskus aikaisemminkin törmännyt siihen, mutta silloin en ollut kiinnittänyt siihen isompaa huomiota.

Glosa on Ronald Clarkin ja Wendy Ashbyn vuosina 1972–1992 suunnittelema kansainvälisenä apukielenä käytettäväksi tarkoitettu keinotekoinen kieli. Kieli perustuu pitkälti Lancelot Hogbenin (1895-1975) kehittämään interglossaan. Clark oli suunnitellut Hogbenin kanssa parannuksia tämän kieleen. Projektiin liittyi hieman ennen alkuperäisen kehittäjän kuolemaa vielä Ashby vuonna 1973.

Kielen nimi tulee kieltä – puhuttua tai suussa olevaa – tarkoittavasta kreikan kielen sanasta glossa.

Glosaa kirjoitetaan latinalaisin aakkosin. Sen aakkoset eivät sisällä tarkkeita. Glosa on isoloiva kieli, eli sen sanoilla ei ole taivutusmuotoja, ja sama sana voi toimia verbinä, substantiivina, adjektiivina tai prepositiona. Rakenteensa puolesta voi glosan sanoa muistuttavan esim. malaijia tai kiinaa. Tosin toonikieli glosa ei ole kiinan tapaan, ja tämä on minusta varsin kivaa.

Glosan sanasto on peräisin latinan ja kreikan kielten sanajuurista. Perusglosassa on tuhat sanaa, mutta 6.000 sanan laajennettu sanasto on kehitetty vaativampia erikoisaloja varten. Kielessä on ainakin minun kannaltani hämmästyttävän paljon ainesta kreikan kielestä.

Se, että kielestä tehtiin rakenteellisesti erittäin yksinkertainen, on kyllä myös ymmärrettävää siltä kantilta, että latinan ja kreikan kielioppeja yhdistämällä ei synny mitään tyylikästä. Kieliopin tekeminen mahdollisimman yksinkertaiseksi on tavallaan puolueetonta kahta lähdekieltä kohtaan. Ei valita puolia.

Silloin, kun asiayhteydestä ei sanan kieliopillinen tehtävä muuten selviä, se ilmaistaan glosassa erityisillä sanoilla, tai sitten asia päätellään sanajärjestyksestä.

Mistä itse henkilökohtaisesti pidän glosassa:

Enimmäkseen pidän sen äännemaailmasta. Pidän erityisesti siitä, että J-kirjain lausutaan samalla lailla kuin suomessa.

Pidän siitä, että glosassa käytetään K-kirjainta.

Pidän siitä, että glosassa pääsanan määritteet sijaitsevat ennen pääsanaansa.

Pidän siitä, että kielessä on normaaleja yhdyssanoja.

Pidän siitä, että glosan sanat perustuvat latinan ja kreikan sanajuuriin.

Pidän vielä siitäkin, ettei kielessä ole määräistä eikä epämääräistä artikkelia.

Pidän sanojen taipumattomuudesta. Ennen en ollut pitänyt, mutta onnistuin ennen pitkää kouluttamaan itseni aivan uudenlaiseksi ihmiseksi tässä suhteessa. Tässä oli auttanut ensin Lingua Franca Nova ja myöhemmin toki pona.

Voin myös sanoa, että montaa ihmistä auttaa kielen opiskelussa se, ettei glosassa ole kaksoiskonsonantteja. Kielessä ei ole myöskään kaksoisvokaaleja. Tämä kaikki helpottaa sanojen muistamista, ellei ole klassisten kielten tuntija.

Pidän glosassa myös siitä, että siinä sana "lingua" merkitsee sekä suussa olevaa elintä että puhuttua tai kirjoitettua kieltä.

En glosassa pidä siitä, että siinä ei ole sukupuolineutraalia hän-pronominia. Olen ajatellut, että jos käyttäisin kieltä, niin voisin korvata sen käyttämällä sanaa "persona". Toki voisi myös käyttää sanan lyhyempää versiota "pe".

En pidä kielessä myöskään siitä, että latinasta peräisin olevissa sanoissa "C" lausutaan kuten italian sellaisissa sanoissa, joissa on "ci". Haluaisin, että äänne tällaisissa tapauksissa olisi K. Se sopisi yhteen toisen sanaston lähteistä eli klassisen latinan kanssa, sillä siinä C lausutaan aina kuten K, jos siis ajatellaan klassisen latinan olevan se latina, jota puhuttiin ennen 400-lukua jKr. Minulle latina merkitsee sitä kieltä, mitä Caesar ja Cicero olivat puhuneet. Glosan C-kirjaimen voi mielestäni lähes aina korvata K-kirjaimella.

Kielestä tekisi helpomman ymmärtää suoraan, jos hyvin lyhyet selittävät jälkiliitteet, kuten em. "pe", ilmaistaisiin aina pitkinä. Silloin käytettävän ilmaisun voisi pystymetsästä riipaistu ihminen ymmärtää helpommin suoraan.

Otetaan esimerkiksi sana judika-ra. Sanassa näkyvä jälkiliite -ra merkitsee asiaa, esinettä, objektia tai kohdetta. Pääte tulee sanasta ReAli. Kun tämän tietää, niin sana muuttuu ymmärrettävämmäksi. judika viittaa tuomitsemiseen, joten judika-ra tarkoittaa oikeutta.

Ja kun pe kerran tarkoittaa henkilöä tai olentoa, niin buro-pe tarkoittaa virkailijaa.

judika-reali ja buro-persona olisivat helpompia oppia, vaikka ne ovatkin pitempiä sanoja...

Glosassa on ehkä mielenkiintoista myös se, että myös sen lukujärjestelmä on varsin yksinkertainen:

Mo on glosassa yksi. Bi on kaksi. Deka on kymmenen. Mutta yllättäen 11 onkin glosassa mo-mo ja kaksitoista mo-bi.

Samaa linjaa jatketaan tämänkin jälkeen.

Nolla on glosassa ze(ro). Kaksikymmentä onkin sitten bi-ze eli "kaksi-nolla". 21 on bi-ze mo. Ja niin edelleen. 27 on bi-ze seti.

Onneksi glosassa on sentään erikseen sanat hekto (sata), kilo (tuhat) ja miliona (miljoona).

Glosaa kansainväliseksi apukieleksi kannattava kieliyhteisö vaikuttaa olevan melko lailla henkitoreissaan. Tarkastelemme asiaa esimerkkien kautta:

Englanninkielisessä Wikipediassa on tällä hetkellä noin 6.630.045 artikkelia.

Espanjankielisessä Wikipediassa taas on noin 1.846.168 artikkelia.

Ja suomenkielisessä Wikipediassa näköjään on tällä hetkellä noin 548.986 artikkelia.

Ja seuraavaksi lisätään soppaan jokunen keinokieli:

Esperantonkielisessä Wikipedian versiossa on noin 332.436 artikkelia.

Idonkielisessä versiossa on noin 36.628 artikkelia.

Novialinkielisessä versiossa on noin 4.197 artikkelia.

Mutta en ole ollenkaan onnistunut löytämään glosankielistä Wikipediaa. Tämä voi kertoa jo jotain.

Tein kuitenkin tuossa alumpana tätä vuotta pienen suomenkielisen kieliopin glosalle, koska kieli oli kerran kannaltani riittävän mielenkiintoinen.