Ja nyt on aiheenani dogmatiikan alaan liittyvä asia.
Uskon, ettei ole mitään erityistä syytä olettaa kristinuskoisuuden Jumala-osan Pyhän hengen olevan henki.
Itse tapaan ajatella, että Pyhä henki voi olla yksinkertaisesti osa maailmankaikkeuden rakennetta. Mutta ehkä vähemmän hypoteettisempi olisi kuitenkin sellainen oletus, että Pyhä henki on vain hyväätekevä psykologinen ilmiö.
Nimitän Pyhän hengen teologiaani ignorismiksi, jolla viittaan siihen, ettei teologiani välitä Jumalasta tai hänen olemassaolostaan.
PS. Huolimatta tämän kirjoituksen tendenssistä ja varsinkin sen otsikosta, en suinkaan kiellä Jumalan (tai jumalien) olemassaoloa. Toistaiseksi olen silti joka tapauksessa joutunut toteamaan, ettei sellaisten taikaolentojen olemassaolosta ole tieteellistä näyttöä.
Kristinusko on tehty tarpeettoman monimutkaiseksi kolminaisuusopilla:
VastaaPoistaon Jumala, joka on isä jolla on poika Jeesus, joka on itsekin jumala vaikka onkin ihminen ja Pyhä henki, joka on myös jumala vaikka ei olekaan mutta on silti, koska jumala onkin Jumala, Jeesus ja Pyhä henki yhdessä vaikka näistä vain Jumala onkin se jumala, vaikka kaikki kolme ovat sitä yhdessä...
Unitaarien lähestymistapa asiaan on valtavan paljon käytännöllisempi.
Niin on. Ja minusta se lähti siitä, että Jeesus kuoli kolmekymppisenä eikä satavuotiaana. Siis hänen jumalointinsa.
PoistaMuinaisina aikoina, kun periaatteessa vielä otin todesta kristillisiä dogmeja, niin en siltikään voinut oikein sietää kolminaisuus- enkä kaksiluonto-oppia. Tapasin vain ajatella, että Jeesus on yhtä Jumalan kanssa, mitä se sitten tarkoittikin.
Poista