Ideologinen toimittaja

Toimittajan pitäisi olla työssään objektiivinen ja ellei ole töissä puoluelehdessä, olla puoluepoliittisesti puolueeton, ja pitää omat mielipiteensä ja uutisasia erillään toisistaan.

Jotkut toimittajat kuitenkin päättävät, että on hienompaa olla aktivisti. Niinpä:

Hän oman ideologiansa edun vuoksi voi kertoa osatotuuden mutta ei koko totuutta käsiteltävästä asiasta.

Hän voi jättää kertomatta oman ideologian kannalta epämukavia tosiasioita.

Hän voi valita sellaiset asiantuntijat haastateltaviksi, jotka antavat oman ideologian kannalta "oikeat" vastaukset haastattelijan kysymyksiin, sillä asiantuntijoillakin on henkilökohtainen maailmankatsomus, jonka kaikki osat eivät ole tieteellisesti perusteltavissa, ja sitä paitsi, meillä ei ole varmahkoa tieteellistä tietoa myöskään kaikesta sellaisesta, mitä voidaan periaatteessa tieteellisesti selvittää. Jos faktojen valikoimiseen vaikuttaa maailmankatsomus, tutkijaa ei voi myöskään väittää puolueettomaksi asiantuntijaksi.

Sama pätee tietysti yleisemminkin haastateltavien valintaan. Toimittaja tai toimitus valitsee sellaiset ihmiset haastateltaviksi, joilta saa "oikeat" vastaukset.

Hän voi lyödä toisinajattelijoita leimakirveellä, sillä onhan hän kuitenkin itse yhteiskunnallista eliittiä, jota eivät koske samat säännöt kuin väärinajattelijoita.

Hän voi myös uskaltaa potkia toista Suomen alkuperäiskansoista eli etnisiä suomalaisia päähän sanallisesti minkä ehtii, ja toimia muutoinkin heidän etujaan vastaan, muttei uskalla tehdä samaa ojibwa-kansalle.

Mutta joskus on tietysti niin, ettei toimittaja vain ymmärrä eroa omien mielipiteittensä ja objektiivisten tosiasioiden välillä.

Jos kuvaamani laisia toimittajia oikeasti on Suomessa enemmänkin, niin se on huonompi juttu.

Mutta suomalaiset luottavat valtamediaansa. Ja se näkyy vaalien tuloksissa. En valita, mutta ehkä katajaisen kansamme kannattaisi oppia mediakriittisemmäksi. Toimittajat eivät ole jumalia eivätkä Jumalasta seuraavia. Edes Ylen toimittajat.