keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Kipu ja tuska

Maailmankaikkeus on yksi helvetin esikartano. Tai sanotaan, että riittävän suurella varmuudella asuinpaikkamme Maapallo on sellainen, ja suurin piirtein riittävällä varmuudella voidaan myös todeta muun maailmankaikkeuden olevan tässä suhteessa samanlainen paikka.

Taannoin luin Ylen sivuilta uutisartikkelin, jossa käsiteltiin kipua. Siinä sanottiin mm. näin:
20 vuotta kipukroonikkoja hoitanut Ojala ei teeskentele hyvää mieltään. Hän osaa nauttia elämästä kivun kanssa. Miten ihmeessä se on mahdollista?

– Keskeistä on hyväksyminen. Sen hyväksyminen, että krooninen kipu on totta, se on minussa eikä sitä saa pois. Sen kanssa on oppinut tulemaan toimeen.
Voisiko tämä olla totta? Luulisi ainakin, ettei tällainen asenne huonontaisi oloa. Ja jos olisi, niin pätisikö sama myös henkiseen tuskaan?

2 kommenttia:

  1. Voipi olla juuri noin kuin bloggauksen lopussa on pohdittu, ja miksei olikin.

    Itseäni vain arveluttaisi aika lailla lähteä hoidattamaan kroonista kipuani tai muutakaan kroonista sairauttani lääkärillä, jonka asenteen tietäisin tuonkaltaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä ihmiset, juu, haluavat päästä kivusta eroon eivätkä elää sen kanssa hyvää elämää.

      Poista