keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Miksi avokätinen sosiaaliturva ja löyhä ulkomaalaispolitiikka eivät sovi yhteen

Teija Laakson kirjoittamassa maailma.net-sivustolla 7.2.2018 julkaistussa artikkelissa lausutaan mm. seuraavaa:
Kun on itse ollut pakolainen, ymmärtää paremmin muitakin pakolaisia.

Näin ajatellaan Ugandassa, jota on viime vuosina kehuttu useaan otteeseen maailman edistyksellisimpään kuuluvasta pakolaispolitiikasta.

Uganda on ottanut vastaan lähes 1,4 miljoonaa pakolaista, joista suurimman osan kolmen viime vuoden aikana.

Se on valtava määrä etenkin maassa, joka kuuluu maailman vähiten kehittyneisiin, ja jonka bruttokansantuote on melkein kymmenen kertaa pienempi kuin vaikkapa Suomen.

Miten köyhä maa oikein onnistuu pakolaisten vastaanotossa samaan aikaan, kun vauraat EU-jäsenet ovat vuosia riidelleet siitä, mitä turvapaikanhakijoille pitäisi tehdä?

”Kyse on osittain kulttuurista, mutta me myös kunnioitamme kansainvälisiä pakolaisten suojeluun liittyviä sopimuksia, jotka hallituksemme on allekirjoittanut”, tokaisee Wycliffe Nsheka, Kirkon Ulkomaanavun maajohtaja Ugandassa.

Hänen mielestään eurooppalaistenkin pitäisi Ugandan tavoin nähdä pakolaiset mahdollisuutena.
Selitys sille, miten Uganda on tässä "onnistunut", on se, että Uganda ei ilmeisesti tarjoa tulijoille avokätistä sosiaaliturvaa. Ugandan työmarkkinoilla lienee myös vielä tarjolla runsaasti nk. avustavia töitä, joihin riittää heikompikin koulutus tai pelkkä halu tehdä töitä. Ugandassa myös tulijoille riittää slummissa asuminen, jos parempaa asumisen tasoa ei kykene itse työssä ansaitsemillaan rahoilla itselleen hankkimaan.

Jos verrataan omaan maahamme Suomeen. Suomessa vallitsee tällä hetkellä ja luultavasti vielä vähintään parikymmentä vuotta eteenpäin mittava työttömyys. Työpaikkoja ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi. Ja ne työpaikat, joita on, ovat melko yleisesti hyvin kilpailtuja. Jotta työpaikan saa, tulee olla jonkinlainen koulutus, ja yleensä mitä korkeampi se on, niin sitä varmemmin työpaikan saa. Nk. avustavia heikon ammattitaidon tai -koulutuksen töitä ei maassamme enää käytännössä ole ollenkaan.

Jos kouluttamaton ja paikallista kieltä osaamaton henkilö haluaa Suomessa työpaikan, niin hänen tulisi tyytyä suurin piirtein kahdensadan euron kuukausipalkkaan, sillä hän ei muuten tuota työnantajalle tarpeeksi. Mutta kahdellasadalla eurolla kuukaudessa ei missään päin Suomea elä.

Suomen verotus myös on huippuluokkaa eli käteen jäävästä palkasta jää suhteellisen vähän käteen.

Korkealla verotuksella maksetaan maamme korkealuokkainen sosiaaliturva.

Jos nk. varsinainen maahanmuuttaja ei pääse työelämään, niin hänen elämisensä maksaa julkinen valta eli veronmaksajat.

Korkeasti koulutetut, työkykyiset ja työhaluiset turvapaikanhakijat menevät mielellään esim. Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Näissä maissa palkka on suurempi kuin Suomessa ja siitä myös jää verotuksen jälkeen suurempi osa käteen. Yhdysvalloissa maahanmuuttajan on myös tehtävä työtä, jos ei halua asua kadulla ja etsiä ruokaansa roskiksista. Eikä Kanadakaan ole pohjoismaisessa määrin hyvinvointivaltio.

Suomeen taas yrittävät muuttaa ne turvapaikanhakijat, joita houkuttaa Suomen korkea sosiaaliturva.

Mitä enemmän Suomi pystyttää heikosti työllistyville ulkomaalaisille houkutustekijöitä, sitä enemmän maahamme haluavat muuttaa sellaiset ihmiset, jotka eivät koskaan työllisty.

Avokätinen sosiaaliturva maahanmuuttajille ja löyhä maahanmuuttopolitiikka eivät pitemmällä tähtäimellä voi olla yhtä aikaa voimassa samassa maassa. Globaalit kapitalistit tämän toki ymmärtävät, ja he mielellään tukevat taantumuksellista vasemmistoa hyvinvointivaltion upottamisessa. Heille käy hyvin omiin ongelmiinsa vajonnut pirstaloitunut yhteiskunta.

Joku voi nyt sanoa, että onhan meillä varaa. Minusta ei ole, jos haluamme säilyttää säällisen yhteiskunnan. Suomen sosiaaliturvan tarjoaminen kaikille sitä haluaville ei ole pitemmällä tähtäimellä kestävä tie. Hyviä rahareikiä on sitä paitsi muuallakin. Yliopistoistakin valiteltiin, kun heiltä oltiin leikattu pois julkista tukea, vaikka toimittajien lisäksi juuri yliopistojen väki on eniten halunnut Suomeen lisää pysyviä rahareikiä, jotka ovat mahdollisesti heiltä itseltäänkin pois. Rahaa nyt ei kerta kaikkiaan riitä kaikkeen.

4 kommenttia:

  1. Tuhka pohtii etä lopulta pelkkä käytännöllisyys pakottaa muuttamaan tapaa. Kun se alkaa maksaa liikaa, siitä luovutaan tai se kaataa järjestelmän. Jonka jälkeen joudutaan tekemään uusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin kyllä on. Ennen pitkää maksaa liikaa. Lainaa ei saa miten paljon ja miten pitkään tahansa.

      Poista
  2. Anonyymi3/3/18 17:36

    Onko tämän hetkisestä tilanteesta, paljonko pakolainen saa tukia, mitään todellista tilastoa saatavilla mistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Euromääriä en tiedä. Sen tiedän, että maassamme on jo vuosikymmeniä ollut valtamediankin mukaan n. 100 000 kantasuomalaisen joukko, jotka olisivat oikeutettuja toimeentulotukeen mutta eivät sitä saa.
      Näin siksi, että eivät sitä halua hakea (varsinkin vanhemmat ihmiset, joille "kerjääminen" on suurempi paha kuin ruoasta ja lääkkeistä säästäminen) tai eivät vain tiedä olevansa siihen oikeutettuja.

      Turvapaikanhakija tuskin on oikeutettu mihinkään spesiaalietuuteen, mutta hänellä on sosiaalitoimessa asoidessaan avustaja, joka hakee hänen puolestaan kaikki mahdolliset sosiaalituet, jotka asianomaiselle lain mukaan kuuluvat.
      Tähän päälle tulee harkinnanvarainen toimeentulotuki, joka on sitten virkailijakohtainen asia ja josta ei siksi voi ainakaan yleisellä tasolla sanoa sen tarkempaa.

      Sen voi silti sanoa, että jos jokaisella kantasuomalaisella sosiaaliturvan varasa elävällä kansalaisella olisi oma avustaja, joka hakisi hänelle kaikki mahdolliset hänelle kuuluvat sosiaalietuudet...

      Jaa, enpä olekaan varma...kustannukset saattaisivat nousta siinä määrin, ettei niitä etuuksia ehkä maksettaisikaan?

      Poista