Globalisaation kiro

Juttelin tuossa puhelimessa vanhan tutun kanssa. Välillä keskustelumme koski sitä, kuinka globalisaatio sekoittaa erilaiset kulttuurit harmaaksi mössöksi.

Tuttuni osaa minua paremmin italian kieltä, ja hän oli yhteen aikaan toiminut apuopettajanani, kun olen opettanut italian alkeita.

Hän kertoi, että kun hän oli äskettäin käynyt Italiassa, niin jos paikalliset siellä osaavat englantia, niin he rupeavat ulkomaalaiselle puhumaan englanniksi, vaikka tämä osaisikin italiaa.

Tuttuni totesi, että arkkitehtuuri on sellainen asia, joka kestää paremmin globalisaation painetta. Itse toin keskustelussamme esiin italialaisen kahvilakulttuurin, joka on pitänyt pintansa. Starbucks-kahvilaketju ei Italiassa pärjää.

Katsoisin, että pärjäisimme Suomessa parhaiten ilman sellaista globalisaatiota, joka vie Suomesta työpaikat ulkomaalaisiin hikipajoihin, joissa ei huolehdita sen enempää työsuojelusta kuin elämiseen riittävän palkan maksamisesta työntekijöille. Samaa sanoisin sellaisesta globalisaatiosta, joka pistää sulkemaan tehtaat Suomessa ja aikaansaa saastuttavampaa teollisuutta ulkomaille.

Itse pidän melkein ainoana selkeästi hyvänä puolena globalisaatiossa sananvapauden, uskonnonvapauden, demokratian, oikeusvaltion ja työntekijöiden oikeuksien globalisaatiota, mutta ne ovat sellainen globalisaation puoli, että ne eivät aina ja kaikkialla ole voittamassa.