Elämän makua havaittu

Jotenkin elämä on alkanut taas maistua. Tuntuu, että elän nyt enemmän sydämelläni.

Silti vanha kunnon järki vartioi jossain taustalla, eli kaapissa johon olen sen pistänyt, edelleen varmistamassa, etten ole ikinä niin avomielinen, että aivot putoavat päästä (esimerkkiviite 1, esimerkkiviite 2). Se nimittäin tarpeen vaatiessa osaa raottaa kaapin ovea. Ja sieltä se on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Kuten Jussi Halla-aho, suursiiseli, tohtori Viha, Pimeyden ruhtinas, itse Paholaisen sikiö, josta hänen oppilaansa käyttävät nimitystä Mestari, tulee tekemään synkästä Eiran kellarilaboratoriostaan.

Uskonasioita koskevat merkintäni ovat varmaan usein joistakin lukijoista tuntuneet samalta kuin venäläinen kirjailija Leo Tolstoi, joka kollegansa Daniil Harmsin mukaan tulee näyttämään yöastiaansa ja sanoo: "Katsokaa, mitä minä olen saanut aikaan!"

En silti sanoudu niistä irti, koska ne ovat elävä merkki elämästä.

Kveekareista pidän osittain varmaan siksi, että heidän kulttinsa on riisuttu mahdollisimman yksinkertaiseksi. Ja minusta tuntuukin, etten oikein osaa suhtautua sellaisiin kirkkokuntiin, joihin sisältyy kirkollisia elementtejä.