Sana "skepsis" tarkoittaa epäilystä. Antiikin aikana
oli olemassa skeptismin muoto, joka suhtautui varsin epäileväisesti
ihmisten kykyyn saavuttaa tietoa. Uudella ajalla taas on lyönyt läpi
sellainen versio skeptismistä, joka pitää tiedon saamista mahdollisena,
mutta on kriittinen sen suhteen, mitä voi pitää tietona ja mitä ei.
Uuden ajan skeptismi on sopusoinnussa empiirisen tieteen kanssa.
Suomen Skepsis-yhdistys pitää tehtävänään ennen kaikkea näennäistieteen kyseenalaistamisen.
Olen vuosien ajan jo tavannut säännöllisesti lukea yhdistyksen keskustelupalstaa. Siinä on muun ohella se hauska puoli, että lukemattomat ihmiset ovat palstalle kirjoitellessaan tavanneet ajatella, että he keskustelevat siellä "skeptikoiden" kanssa, vaikka sille voi kirjoittaa kuka tahansa ja vaikka mikään kommentti siellä ei sinänsä edusta Skepsis-yhdistyksen virallista kantaa.
Nettituttuni Tuomo "Squirrel" Hämäläinen käsittelee bloginsa merkinnässä Skeptismi ja hölmöily skeptikoiden liikkeen joidenkin jäsenten suhdetta tosiasioihin. Blogisti esittää, että hän on havainnut monen skeptikkona itseään pitävän sotkevan eettiset väittämät tosiasiatietoon. Tiukasti ottaen hän tosin puhuu poliittisista mielipiteistä, mutta niissäkin on kyse etiikasta. Tietoa ei tosin siitä ole siitä, kuinka moni näistä on Suomen Skepsis-yhdistyksen jäsen.
On sekin tosiaan, kun jotkut eivät osaa erottaa eettisiä väittämiä tieteestä. Tai pseudotieteestä.
Rakkaus
ja raiskaaminen ovat samaa molekyylibiologiaa ilman arvoeroja. Ja niin
raiskaamisen kuin abortin vastustaminen perustuvat tunteisiin. Eettisten kysymysten pohtiminen pohjaa ihmisen itsetietoisuuteen, so. kykyyn ajatuksellisesti erottaa itsensä maailmasta jossa elää, ja toisaalta tunteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti