perjantai 27. kesäkuuta 2014

Spartacus-sarja päättyi

Katsoinpa äskettäin tuoreen Spartacus-sarjan (linkin takainen arvostelu on vuodelta 2013) viimeisen jakson. Sarja perustuu tositapahtumiin, ja sen keskiössä on traakialainen gladiaattori Spartacus, joka aloitti orjakapinan Rooman tasavaltaa vastaan. Tämä nk. kolmas orjasota raivosi Italiassa vuosina 73-71 eKr.

Spartacus on minun sankarini. Orjakapinan aloittaminen ja orjuutta vastaan taisteleminen aseellisesti ovat mielestäni myönteisiä asioita. Spartacus joukkoineen myös voitti tiettävästi monta roomalaista armeijaa, myös kaksi Rooman korkeimpien virkamiesten konsuleiden johtamaa armeijaa. Spartacus oli sotilaallinen nero, joka onnistui monikansallisesta sekalaisesta joukostaan muokkaamaan iskukykyisen armeijan.

Sarjassa kiinnitti huomiota estoton suorasukaisen seksitoiminnan runsaus. Siihen tottuminen itse asiassa kesti minulta (ja yhdeltä hyvältä tutultani) jonkin aikaa. Sarjassa myös veren roiskuminen on tärkeässä osassa. Silti tarinassa ja juonessa on järkeä ja syytä tuntea mielenkiintoa sarjaan.

Seksiin liittyen sarjassa on sellainen hieman erikoinen juonenpiirre, että heteropäähenkilöitten (homoseksuaalejakin kyllä löytyy lisäksi) sukupuolielämä ei näytä ikinä johtavan naispuolisen osapuolen raskaaksi tulemiseen. Ihan kuin yritettäisiin painottaa sitä, että kyllä 70-luvun eKr. Italiassa oli käytössä 2000 vuotta myöhemmin käyttöön otettuja melko tehokkaita ehkäisymenetelmiä.

Jaksoin katsoa sarjan alusta loppuun hyvin ilman mitään pahempia nikotteluita. Sarjan tapahtumiin eläytyminen on/oli ollut minulla itse asiassa hyvin runsasta.

Olen jokusen vuoden ajan omistanut roomalaisen gladius-miekan kopion. Viime ajat se on roikkunut huotrassaan kirjahyllyni päädyssä. Se on hieno koriste. Kun olen viime vuodet seurannut tiiviisti tätä Spartacus-sarjaa, niin minulle on aina tullut mieleen hieno ilmaisu "miekkani janoaa roomalaisten verta". Tosin ne vanhan kunnon ajan roomalaiset, jotka voisivat olla tylsäteräisen miekkakopioni kohteena, ovat olleet nurmen alla jo jonkin aikaa.

Sarja noudattaa tapahtunutta historiaa ainakin joten kuten. Toki taiteellisia vapauksiakin on otettu. Ja kun historiallisesta Spartacuksesta ja hänen orjakapinastaan me tiedämme oikeastaan hurjan vähän, niin on ymmärrettävää, että käsikirjoittajien on täytynyt myös keksiä paljon yksityiskohtia sarjaan. Spartacus-sarjassa on sentään vähemmän keksittyä materiaalia kuin Rooma-sarjassa, jota olin aikoinaan myös seurannut. Sen päähenkilöt Lucius Vorenus ja Titus Pullo nimittäin ovat historiallisia henkilöitä, mutta heistä tiedetään vain sen pienen tekstin verran, mitä Gaius Julius Caesar oli suvainnut heistä kirjoittaa historialliseen kertomukseensa Kertomuksia Gallian sodasta (Commentarii de Bello Gallico). Ja sitä paitsi Titus Pullo ei ollut ollut oikeasti tavallinen legioonalainen, kuten sarjassa, vaan upseeri. Titus Pullon nimeä mukailemalla olin muuten muodostanut salanimen Vitus Pullo yhdelle aikoinaan kuolleelle puolikaverilleni, josta olen häveliäästi kertonut blogissani.

Sarjassa on muun ohella roomalaisten legioonalaisten varusteisiin liittyvää hämminkiä, sillä sarjassa näkyvät gladiukset näyttävät olevan ensimmäisen vuosisadan jKr. mallia, ja samoin turhan usein sarjassa legioonalaisilla on yllään levyhaarniska, kun tuohon aikaan käytettiin vanhaa kunnon rengashaarniskaa.

Tämän viikon tiistaina toin kerholle tullessani mukanani tuoksukynttilän. Nautittuani lounaan myös sarjaa seurannut toverini sytytti kehotuksestani kynttilän, Spartacuksen ja hänen orjakapinansa muistoksi.

Ehdotin kerran keskiaikaisen aseidenkäytön asiantuntijalle ja kristinuskon kriitikolle Tuomo "Squirrel" Hämäläiselle miehen blogin lukijakommenteissa Spartacus-sarjan arvostelemista. Hän ei ollut ikinä katsonut sarjaa, mutta hienoiseksi yllätyksekseni otti välittömästi vaarin ehdotuksestani ja kävi läpi videomateriaalia sarjasta, minkä perusteella kirjoitti sitten varsin syvällekäyvän tekstin aiheesta. Pääset lukemaan hänen kriittistä katsastustaan klikkaamalla seuraavaa linkkiä: Roomahdus.

...
PS 4.7.2014: Tein tekstiin lisäyksen heteronormatiivisesta sukupuolielämästä.

...
PS 18.5.2016: Spartacus ja hänen orjakapinansa.

7 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus :) Hyvä Tomppa!.

    VastaaPoista
  2. Jäi tiistain uusinta näkemättä, teloiettiinko Spartacus, vai kuoliko taistelussa ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vastannut sinulle muualla, ja muut voivatkin sitten katsoa sarjan alusta loppuun tai ainakin tarkistaa historiankirjoista, että miten siinä oli oikeasti mennyt.

      Poista
  3. Mukavaa, että tekstini on jotenkin hyödyttänyt. (Toiv. ei pilannut iloa liiaksi.) Suurin osa tuosta materiaalista oli toki jo "valmiina", eli jotain jota nyt on tullut paskanjauhettua varastoon. Eli aika pienellä refrenssein sitä lähestyin. Pieksentämateriaalit on siitä helppoja, että ei tarvitse hirveästi penkoa päivämääriä papereista.

    Kriittisenä miehenä keskitän huomiota siihen että en ole "keskiaikaisen aseidenkäytön asiantuntija" vaan ainoastaan olen tehnyt sitä aika paljon.

    "kristinuskon kriitikkous"sentään osunee paremmin, mutta toivottavasti en sentään ole leimallisesti vain sitä. Olen yrittänyt ottaa kantaa "vähän kaikkeen muuhunkin kuin uskontoon". Enkä ole edes aina "niin" kriittinen. (Jotan positiivistakin joskus.)

    Ja muutenkin on erikoista, kuin olisin tehnyt jonkin palveluksen. Ei se ollut. Minähän en ole koskaan ystävällinen. Ainakaan julkisesti. (Mutta kiitos.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kuitenkin enemmän keskiaikaisen aseidenkäytön asiantuntija kuin 99,96 prosenttia tai enemmän jotain suomalaisista.

      Keskiaikainen aseidenkäyttö ja kristinuskon kritiikki (tms.) lienevät kuitenkin ylivoimaisesti suurimmat teemat blogissasi.

      Kiitos itsellesi.

      Poista
  4. "Asiantuntijan" ja "hyvän amatöörin" ero on mielessäni siinä että hyvä amatööri on lukenut monta kirjaa aiheesta kun taas asiantuntija on tuottanut sellaisen tai sellaisia itse, sellaisia jotka muut asiantuntijat sitten arvostavat vielä.

    Sinulla on varmaan jossain muualla se raja. Ja sinähän sitä sanaa käytät. Antaa oikeuden käydä armosta.

    PS.
    Tietokonepelit. Ja salateema : tieteenfilosofia ja kognitiotiede. (Kristin)uskonto on minulle "vain aihe" tavallaan. Mutta hyvä/ihme että hermosi kestää, noin kristittynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Määritelmäsi voipi olla täysin hyvä.

      Minun aivoni ovat kristinuskon kritiikin suhteen melko joviaaleja.

      Poista