Retki Halkolammelle

Normandian maihinnousun 70-vuotispäivä oli alkanut minulle siten, että jouduin heräämään 45 minuuttia ennen normaalia ajankohtaa eli jo klo 8.45. Klo 9.05 rupesin nousemaan ylös. N. klo 9.51 saavuin kerholle. Häly oli suuri, sillä jotkut ihmettelivät kovaan ääneen sitä, että minä olin tullut hyvin ajoissa paikalle. Nimittäin porukan oli määrä lähteä kymmeneltä menemään autoilla Halkolammelle susirajan taakse.

Noh, vasta n. klo 10.13 pääsimme oikeasti painamaan kaasutalloja. Meidän kerholtamme lähti matkaan kaksi autollista väkeä eli yhteensä kahdeksan ihmistä. Lisäksi toiselta puolelta tuli yhdellä autolla kaksi ihmistä, joista kuskinpuoleinen oli entinen puheenjohtajamme P.

Kun meidän porukkamme oli päässyt perille asti, niin jouduimme vielä pikkaisen aikaa odottamaan P:n autoa. Seuraavaksi olikin aika viedä tavarat grillikatokseen, joka sijaitsi hyvän matkan päässä. Minä raahasin sinne melkoisen painavan kassin.

Olen melkoisen nopea kävelijä eivätkä taakat minua paljoakaan hidasta, joten saavuin paikalle ensimmäisenä. Ja sitä paitsi kantamuksen raahaaminen kestää vähemmän aikaa, jos on nopea.

Ruvettiin tekemään grillikatoksessa tulta. Toverini J pilkkoi puita. Grillikatoksesta vähän matkan päässä sijaitsi halkoliiteri, jonka viereen oli pykätty kirves-jota-ei-voi-varastaa. Se oli karkearakenteinen mutta nerokkaasti toimiva. Se toimi siten, että halkaistava puunkappale sijoitettiin siinä olevan terän päälle pystyyn, ja sitten lyötiin ao. puunkappaletta pöllillä. Terä on kiinni valtavankokoisessa betonirakennelmassa. P:kin kävi pilkkomassa puita, mutta toverini K kehotti minua astumaan hänen tilalleen, koska P on vanhahko mies jolla on ollut sydänvaivoja. No, minä sitten enemmänkin tulin pilkkoneeksi puita.

Puu oli suhteellisen märkää, joten sen sytyttäminen kävi kaupunkilaisille työstä. Kun lopulta puu oli saatu kunnolla ja pysyvänoloisesti syttymään, minä, P, J ja kaksi muuta lähdimme maisemalenkille. Ennen lähtöä minä nautin yhden lasillisen mehua ja yhden vettä, jotta jaksaisi.

P otti pyöräilykartan mukaansa. Tietyssä paikassa me poikkesimme merkityltä hiekkatieltä metsään. P:n tarkoitus oli johdattaa meidät metsän läpi eräälle lammelle. Metsässä kulkeminen tuntui aluksi piristävältä, ja minulle tuli mieleen Kanada. Mutta matka osoittautui pitkäksi ja olosuhteet ankarahkoiksi. Maasto oli melko lailla vaikeakulkuista. Aurinko porotti täydeltä terältä, ja lopulta meille kaikille tuli melko kuumakin. P:n pyöräilykartassa ei tietenkään näkynyt korkeuskäyriä, joten suunnistaminen sen avulla oli jonkin verran vaikeaa. P yritti suunnistaa ottamalla suunnan auringosta. Emme kuitenkaan löytäneet ko. lampea. Jonkinlainen vitutus ja lievä kuolemanpelkokin käväisivät mielessä. Lopulta olimme päässeet korkean kallion laelle. Siitä eteenpäin sijaitsi suhteellisen jyrkkä rinnealue, joka johti huomattavan alhaiseen maastoon. Emme heti löytäneet sopivaa laskeutumisväylää. P vanhana, sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti, metsässäkulkijana kävi tiedusteluretkillä etsimässä sellaista. Lopulta hän ilmoitti meille, mistä me pääsisimme kulkemaan. Alas kulkeminen oli jonkin verran vaivalloista, mutta me kaikki selvisimme siitä kunnialla. Rinnealue loppui merkittyyn hiekkatiehen. Levähdimme siinä jonkin aikaa.

Minun jalkani olivat melkoisen uuvuksissa. Heti polvien yläpuolella tuntui aikamoista raskautta. Päätimme talsia suorinta tietä takaisin grillipaikalle. Paluumatkaan sisältyi melkoisia ylämäkiäkin, mutta jalkani onneksi olivat saaneet vetreyttä takaisin. Takaisin pääsy kesti noin varttitunnin, ja koko reissu oli kestänyt noin tunnin verran. Minä saavuin ensimmäisenä "ihmisten ilmoille".

Tässä voisi mainita vielä sen, että P on oikeasti mainio ihminen ja ollut arvokas resurssi yhdistykselle. Seuraavalla Halkolammen retkellä aion silti suosiolla pysytellä merkityillä hiekkateillä.

Seuraavaksi tankkasin hieman nesteitä. Pian alkoi jo makkaroitten paistaminen. Porukasta jokaiselle oli varattu kaksi makkaraa. Minä söin niitä kaksi, leivänpäällismakkaralla ja juustolla päällystetyn sämpylänpuolikkaan sekä K:n itselleen, minulle ja J:lle valmistamaa salaattia. Eräs porukasta hieman motkotti sitä, että K oli tuonut omaa sapuskaa mukaan eikä siitä ollut kaikille. Myös karjalanpiirakoita oli jonkin verran, mutta sellaista minä en ottanut nautittavakseni. En nauttinut myöskään virallista pullaa. Aivan viimeiseksi nautin kupillisen kahvia, ja olo tuntui täydelliseltä siitä huolimatta, että istumisasennosta tuntui olevan yllättävän vaikea nousta ylös.

Jonkin ajan kuluttua lähdimme paluumatkalle.