Olen aikaisemmin kirjoittanut kerran turkistarhauksesta. Nyt jatkan hieman vielä aiheesta:
Turkistarhaus on laillinen elinkeino, jonka kautta lukemattomat ihmiset saavat joko suoraan tai mutkan kautta Suomessa elantonsa. Jos turkistarhaus lopetettaisiin, niin kysymys kuuluu, että mitä työtä ne ihmiset sitten tekisivät, joilta menee elinkeino alta.
En itse hyväksyisi sellaista, että näiden ihmisten tulisi vain liittyä työttömien suureen armeijaan tai kilpailla vähistä työpaikoista muiden kanssa. Pitäisi keksiä jotain sellaista, joka todella korvaisi menetetyn elannon eikä samalla heikentäisi muitten ihmisten työnsaantimahdollisuuksia saatikka lisäisi sosiaaliturvaan meneviä julkisia menoja. Itse olen sitä mieltä, että pontikan keittäminen ja myyminen tulisi sallia. Ensialkuun tämä elinkeino olisi varattu näille ihmisille, joilta on viety turkistarhaus elinkeinona. Myöhemmin se sallittaisiin kaikelle kansalle. Minulla ei olisi mitään sitäkään vastaan, että myöskin aidon kiljun valmistaminen ja myynti sallittaisiin. Tarkoitan aidolla kiljulla sellaista kiljua, jonka valmistukseen ei ole käytetty pahemmin marjoja eikä hedelmiä. Viininvalmistuksen varjolla on ollut tähän asti jälkimmäinen laillista ja sallittua. Kiljunvalmistuksen sallimisen jälkeen ei tarvitsisi myöskään enää pitää ongelmana sitä, että leipäjakelun leipä menee joskus kiljuun.
Turkistarhauksen lopettamisen Suomessa jälkeen me joutuisimme silti elämään sen tosiasian kanssa, että kun kerran turkisten kysyntä ei samalla loppuisi, niin jatkossa turkiksia sitten tuotettaisiin enemmän esim. Kiinassa tai Venäjällä, jotka tuskin ovat tuotantoeläinten kohtelussa mallimaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti