keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Parlamentarismin korvaaminen toisella mallilla

Nykyisenkaltainen parlamentarismi, tai parlamentarismi ylipäätään, on minusta hieman ikävä juttu. Ehdotan tilalle seuraavanlaista mallia:

Yleisellä kansanvaalilla valittava presidentti olisi valtionpäämies.

Presidentin toimikausi olisi samanpituinen kuin eduskunnalla ja presidentinvaalit pidettäisiin eduskuntavaalien yhteydessä. Uusi presidentti astuisi aina virkaansa samaan aikaan kuin uusi eduskunta.

Olisi perustettu poliitikoista riippumaton perustuslakituomioistuin. Presidentti nimittäisi virkakautensa alussa yhden sen tuomareista. Sama henkilö presidenttinä ei saisi nimittää useampaa kuin yhtä henkilöä perustuslakituomioistuimeen, vaan eduskunta nimittäisi ne mitä istuva presidentti ei voisi nimittää.

Presidentillä olisi veto-oikeus eduskunnan päätöksiin. Eduskunta taas voisi kaataa presidentin veton kuudenkymmenen prosentin enemmistöllä.

Eduskuntavaalien jälkeen vanha hallitus olisi toiminnassa siihen asti kunnes saadaan nimitettyä uusi hallitus.

Perustuslain mukaan tulisi yrittää koota ensiksi laajapohjainen hallitus, jonka takana olisi vähintään kahdeksankymmentä prosenttia kansanedustajista. Jos tässä ei onnistuttaisi, presidentillä olisi oikeus nimittää mielensä mukaan joku puolueista, minkäkokoinen tahansa, hallituksenmuodostajapuolueeksi. Ko. puolueen kansanedustajat nimittäisivät silloin hallituksen oman mielensä mukaan. Hallitus ei olisi ikinä riippuvainen eduskunnan muodollisen enemmistön hyväksynnästä, eli parlamentarismia ei olisi, mutta kahden kolmasosan enemmistö kansanedustajista voisi kehoittaa presidenttiä määräämään uuden hallituksenmuodostajapuolueen. Mahdollista olisi myös eduskunnan eduskunnan kehoittaa itseään kahdeksankymmenen prosentin enemmistöllä muodostamaan uuden laajapohjaisen hallituksen niin halutessaan.

Hallitus ei voisi tehdä omia lakiesityksiä. Vain eduskunnan kahden kolmasosan enemmistön pyynnöstä se voisi tehdä sellaisen.

Hallitus ei myöskään saisi pakottaa tai painostaa kansanedustajia noudattamaan tahtoaan äänestyksissä.

2 kommenttia:

  1. Tulee mieleen esityksen olevan jonkinmoista kikkailua. Politiikassa on kyse yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisesta ja elämän asettamiin haasteisiin vastaamisesta eettisen keskustelun ohella, eikä niinkään pelleilystä.
    Tämmöiset muodolliset piirileikit ovat varsinaiseen työhön rinnastettuina ihan hölmöläisten puuhaa.
    Jos voitaisiin osoittaa nykyisen poliittisen järjestelmän olevan ristiriidassa julkilausutun 'kansan tahdon' kanssa, tai että 'kansan tahto' ei ilmenisi poliittisessa päätöksenteossa jonkinlaisten hallinnollisten seikkojen takia, voitaisiin uudistuksia pitää perusteltuina. Nykysuomessa ei näin ole.
    Poliittisia haasteita Suomessa riittää: elinkeinorakenteen muutos, varallisuuden jaon oikeudenmukaisuus, kansainvälistyminen ja lisääntynyt keskinäisriippuvuus ja vielä yhteiskunnallisen hyvän elämän määritteleminen ja turvaaminen muuttuvissa tilanteissa.

    Politiikan sisällön määritteleminen suhteessa näihin haasteisiin ja kansan tahtoon on varsinainen tehtävä.

    Voi kuitenkin muistaa, että Suomen keskeisimmät poliittiset instituutiot ovat peräisin Venäjän vallan ajoilta. Eduskuntakin perustettiin tsaari Nikolai II:n suostumuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa. Minun pitänee joskus kirjoittaa siitä, mitä vikaa mielestäni parlamentarismissa on.

      Poista