Nykyisenkaltainen parlamentarismi, tai parlamentarismi ylipäätään,
on minusta hieman ikävä juttu. Ehdotan tilalle seuraavanlaista
mallia:
Yleisellä kansanvaalilla valittava presidentti olisi valtionpäämies.
Presidentin toimikausi olisi samanpituinen kuin eduskunnalla ja
presidentinvaalit pidettäisiin eduskuntavaalien yhteydessä. Uusi
presidentti astuisi aina virkaansa samaan aikaan kuin uusi
eduskunta.
Olisi perustettu poliitikoista riippumaton perustuslakituomioistuin.
Presidentti nimittäisi virkakautensa alussa yhden sen tuomareista.
Sama henkilö presidenttinä ei saisi nimittää useampaa kuin yhtä
henkilöä perustuslakituomioistuimeen, vaan eduskunta nimittäisi ne
mitä istuva presidentti ei voisi nimittää.
Presidentillä olisi veto-oikeus eduskunnan päätöksiin. Eduskunta
taas voisi kaataa presidentin veton kuudenkymmenen prosentin
enemmistöllä.
Eduskuntavaalien jälkeen vanha hallitus olisi toiminnassa siihen
asti kunnes saadaan nimitettyä uusi hallitus.
Perustuslain mukaan tulisi yrittää koota ensiksi laajapohjainen
hallitus, jonka takana olisi vähintään kahdeksankymmentä prosenttia
kansanedustajista. Jos tässä ei onnistuttaisi, presidentillä olisi
oikeus nimittää mielensä mukaan joku puolueista, minkäkokoinen
tahansa, hallituksenmuodostajapuolueeksi. Ko. puolueen
kansanedustajat nimittäisivät silloin hallituksen oman mielensä
mukaan. Hallitus ei olisi ikinä riippuvainen eduskunnan muodollisen
enemmistön hyväksynnästä, eli parlamentarismia ei olisi, mutta
kahden kolmasosan enemmistö kansanedustajista voisi kehoittaa
presidenttiä määräämään uuden hallituksenmuodostajapuolueen.
Mahdollista olisi myös eduskunnan eduskunnan kehoittaa itseään
kahdeksankymmenen prosentin enemmistöllä muodostamaan uuden
laajapohjaisen hallituksen niin halutessaan.
Hallitus ei voisi tehdä omia lakiesityksiä. Vain eduskunnan kahden
kolmasosan enemmistön pyynnöstä se voisi tehdä sellaisen.
Hallitus ei myöskään saisi pakottaa tai painostaa kansanedustajia
noudattamaan tahtoaan äänestyksissä.
Tulee mieleen esityksen olevan jonkinmoista kikkailua. Politiikassa on kyse yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisesta ja elämän asettamiin haasteisiin vastaamisesta eettisen keskustelun ohella, eikä niinkään pelleilystä.
VastaaPoistaTämmöiset muodolliset piirileikit ovat varsinaiseen työhön rinnastettuina ihan hölmöläisten puuhaa.
Jos voitaisiin osoittaa nykyisen poliittisen järjestelmän olevan ristiriidassa julkilausutun 'kansan tahdon' kanssa, tai että 'kansan tahto' ei ilmenisi poliittisessa päätöksenteossa jonkinlaisten hallinnollisten seikkojen takia, voitaisiin uudistuksia pitää perusteltuina. Nykysuomessa ei näin ole.
Poliittisia haasteita Suomessa riittää: elinkeinorakenteen muutos, varallisuuden jaon oikeudenmukaisuus, kansainvälistyminen ja lisääntynyt keskinäisriippuvuus ja vielä yhteiskunnallisen hyvän elämän määritteleminen ja turvaaminen muuttuvissa tilanteissa.
Politiikan sisällön määritteleminen suhteessa näihin haasteisiin ja kansan tahtoon on varsinainen tehtävä.
Voi kuitenkin muistaa, että Suomen keskeisimmät poliittiset instituutiot ovat peräisin Venäjän vallan ajoilta. Eduskuntakin perustettiin tsaari Nikolai II:n suostumuksella.
Jaa. Minun pitänee joskus kirjoittaa siitä, mitä vikaa mielestäni parlamentarismissa on.
Poista