Kansallismielisiä eivät ole pelkästään nuo ihmiset

Nationalisteja eli kansallismielisiä ovat myös ne ihmiset, joiden identiteetille omalla etnisellä ryhmällä on paljon merkitystä.

...

PS. 15.11.2023: Ja sama teksti jonkinlaisella Lingua Franca Novan kielellä.

Ihmisoikeudet, kansalaisoikeudet, kansan etu ja mielikuvitus

Ihmisoikeudet ovat sosiaalinen konstruktio. Ihminen on siis keksinyt ne, ja ne sijaitsevat pelkästään kunkin asiaan uskovan yksilön päässä kuten kaikki muutkin henkilökohtaiset uskomukset. Platonia mukaillen voisin väittää, että ihmisoikeudet sijaitsevat tavallaan eräänlaisessa ideamaailmassa.

Kyllä ihmisoikeudet ovat olemassa, jos niihin uskoo. Nimittäin uskojan päässä. Ihmisyhteisökin voi toteuttaa piirissään ihmisoikeuksia, jos se niihin uskoo.

Kansalaisoikeudet sen sijaan ainakin minusta vaikuttavat sijaitsevan pilviä lähempänä maanpintaa. Kukin valtio, ja se on myös myös sosiaalinen konstruktio, määrittää kansalaisoikeudet kansalaisilleen. Valtio on järjen instrumentti. Tämäkin väite on sosiaalinen konstruktio.

Minusta on selvää, että pelkän yksilön sijaan poliittisen toiminnan ytimessä tulee olla kansan edun. Tämä on tosin vain minun mielipiteeni. Monilla muillakin on kuitenkin sama mielipide. Tämä ei tosin todista mitään.

Jotkut tosin ovat sitä mieltä, että myös kansa on sosiaalinen konstruktio. Niin se onkin. Ainakin minun mielestäni. Mutta niin voi sanoa kaikista sellaisista ihmisyhteisöistä, joiden kaikkia muita jäseniä niihin kuuluvat eivät tunne henkilökohtaisesti.

Tällaisia isompia ihmisyhteisöjä pitää yhdessä jonkinlainen yhteinen kertomus. Sekin on sosiaalinen konstruktio.

Muita sosiaalisia konstruktioita ovat mm. jumalat, henget, ajatus siitä että kaikki tapahtumat ovat elävien olentojen aiheuttamia, sielu, aaveet, elämän tarkoitus, jumalan tai esi-isien henkien taivutteleminen riiteillä, rukouksen voima, rahajärjestelmä, kuolemanjälkeinen elämä, eettiset päämäärät, pankkien vakavaraisuus, eksistentiaalinen ahdistus, luovuttamaton ihmisarvo ja eläinten oikeudet. Tai ainakin ne ovat mielikuvitusta.

Suora demokratia vähentäisi poliitikkojen valtaa

Suorassa demokratiassa on kyse siitä, että viime kädessä äänestäjät voivat määrätä lainsäädännöstä yli lakiasäätävien poliitikkojen. Sveitsi on tunnettu suorasta demokratiasta, jonka turvin maa on kukoistanut vuodesta 1848 alkaen.

Sveitsin lainsäädäntö on siis demokraattisen kontrollin alla. Sveitsissä poliitikot hoitavat ainoastaan päivänpolitiikan teon.

Suomessa käytössä oleva kansalaisaloitejärjestelmä ei ole sinänsä suoraa demokratiaa, tai on korkeintaan sen sikiö tai alkio.

Miksi Suomessa useimmat kansanedustajat ja eduskuntapuolueet vastustavat suoraa demokratiaa? Usein on syyksi mainittu se, että äänestäjät voivat äänestää "väärin".

Sveitsissä äänestäjät ovat kuitenkin kasvaneet suoran demokratian vallitessa ja jotain siksi ymmärtävätkin keskimäärin politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista.

Voi sanoa tietenkin, että äänestäjät silti tietävät niistä asioista vähemmän kuin poliitikot. Näin voi olla, mutta onhan äänestäjille silti annettu oikeus äänestää poliitiikkoja valtaan, vaikka ei ole minkäänlaista taetta siitä, että äänestäjien kyvyillä valtaan nostetut poliitikot kykenisivät tekemään järkeviä päätöksiä.

Suomalaisten poliitikkojen tärkein pelko heidän suhteessaan suoraan demokratiaan taitaa olla se, että suora demokratia vähentää poliitikkojen valtaa. Kuka nyt omaa leipäpuutaan sahaisi vapaaehtoisesti, voi luonnollisesti kysyä.

Suora demokratia on muuten Sveitsissä johtanut jännittävään piirteeseen heidän poliittisessa järjestelmässään: Koska on aina vaara, että oppositiossa oleva puolue masinoisi joukoittain kansanäänestysaloitteita, on Sveitsissä ollut ja on edelleen käytössä kaikkien tai melkein kaikkien puolueiden hallitukset. Sveitsissä riippuu näin asiakysymyksestä, onko jokin puolue kulloinkin "hallituksessa" vaiko "oppositiossa". Minusta tämä on tervettä.

Olen muuten joku vuosi sitten julkaissut sveitsiläisestä järjestelmästä tämän laajemman selostuksen, jos ketään kiinnostaa.

Itse kannattaisin kuitenkin sellaista, että suoraa demokratiaa lievästi rajattaisiin seuraavilla tavoilla:

Jos näyttäisi siltä, että vieras voimakas valta kansanäänestyksen aikana painostaisi voimakkaasti kansalaisia kansanäänestyksen aiheesta, niin silloin kansanäänestystä ei voitaisi pitää.

Jos kansanäänestyksessä olisi vain kaksi ehdotusta vastakkain, niin silloin voittajan tulisi saada 60 % hyväksytyistä äänistä, ennen kuin voittajaehdotus tulisi laiksi. Jos kumpikaan lakiehdotuksista ei saisi tällaisissa tapauksessa niin suurta enemmistöä, niin kansanedustajilla olisi asian suhteen vapaat kädet.

Ja perustuslain kohtien voimaansaattamisesta ei minusta tarvitsisi pitää kansanäänestyksiä, koska sellaisen voimaansaattaminen normaalein tavoin eduskunnassa vaatisi jo sen verran voimakasta enemmistöä, että se tekisi jossain määrin kansanäänestyksen turhaksi.

Miksi Etelä-Korea ei ole persläpi

Korea oli Japanin siirtomaa vuodesta 1910 vuoteen 1945. 1930-luvulta alkaen aina miehityskauden loppuun saakka korealaisia pyrittiin väkipakolla japanilaistamaankin. Japanilaiset sotilaat myös käyttivät toisen maailmansodan aikana korealaisia naisia seksiorjina.

Ennen tätä Korea oli ollut usein Kiinan hallitsema alue. Välillä Japaninkin.

Korealaiset ovat siten pitkäaikaisen kolonialismin uhreja ja luultavasti vielä enemmän kuin moni mustan Afrikan maa historialtaan.

Kolonialismin päättymisen jälkeen maa pistettiin Korean sodassa (1950-1953), johon osallistuivat myös Yhdistyneet kansakunnat ja Neuvostoliitto, tuhannen paskaksi, ja mikä on tilanne nykyään?

Pohjois-Korea on talous- ja yhteiskuntajärjestelmänsä vuoksi kuin jättikokoinen puutetta kokeva vankileiri. Ainoastaan maan yhteiskuntaa näpeissään pitävä ahne (ja vallanhimoinen) eliitti elää yltäkylläisyydessä.

Mutta Etelä-Koreasta on talousjärjestelmänsä ja myöhemmin vakiintuneen demokratiansa vuoksi ja koetusta kolonialismista huolimatta tullut hyvinvoiva kansalaistensa vapauksia kunnioittava yhteiskunta. Tosin varmaan asiaa on auttanut paljon sekin, ettei maa ole etnisesti monimuotoinen eikä maa ole kovin monikulttuurinen.

Voidaan siis ainakin sanoa, että koettu kolonialismi ei luultavasti tuhoa yhdenkään uhrikansansa tulevaisuutta perinpohjaisesti. Aina voi pyrkiä itse parempaan, vaikka olosuhteet joskus päähän potkivatkin.

Ongelmana ei ole taustaisuus

Kun puhutaan suojelua tarvitsevien yhteiskunnassamme nuivittujen ryhmien, kuten natsien, rikollisuudesta, niin monet kiirehtivät selittämään, ettei vika ole taustaisuudessa, vaan sosioekonomisessa asemassa. Eli keppostelu johtuu köyhyydestä, ei muusta. Yhteiskunta saattaa siis olla syypää. Tai sitten on tullut hyväksikäytetyksi tai päähänpotkituksi lapsena. Ja jos ei ole köyhä tai ei ole myöskään tullut lapsena kurjistetuksi, niin joku on voinut suhtautua syrjivästi tai ainakin vihamielisesti omiin arvoihin, tapoihin tai pyhiin asioihin. Ja se herättää heissä vastareaktion. Nykyäänhän kulttuurin arvosteleminen katsotaan usein rasismiksi.

Kirjaesittely: Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään

Satuin lukemaan englantilaisen kirjailijan Matt Haigin (s.1975) vuonna 2018 ilmestyneen romaanin Kuinka aika pysäytetään.

Olin kerran aikaisemmin lukenut romaanin, jossa oli vastaavanlainen tarina, että kirjan päähenkilö elää vuosisatoja.

Tämä oli vastaavanlainen. Mutta kuitenkin erilainen. Tarina imi minut mukaansa ihan eri lailla. Osasyy tähän on se, että vaikka romaanissa oli rajuja kohtia, niin siinä ei kuitenkaan ollut erityisen pahasti raakuuksia, ja oli se myös eri hyvin kirjoitettu.

Romaanissa esittää toista pääosaa myös järjestö, joka auttaa ihmisiä, joilla on sama geneettinen erityisen pitkäikäisyyden vaiva. Ihmiset ymmärrettävästi saattavat suhtautua suvaitsemattomasti, jos huomaavat keskuudessaan elävän ihmisen, joka näyttää vuosikymmenien ajan samanikäiseltä. Siksi pitää itsesäilytyksen vuoksi pitää kiinni erityisestä säännöstöstä, jonka avulla oireyhtymästä kärsivät ihmiset kykenevät jatkamaan elämäänsä potentiaalisesti vihamielisessä maailmassa.

Kirjassa hypellään aikatasosta toiseen, välillä vuosisatojen taakse, ja sitten nykyaikaan.

Kuinka aika pysäytetään kertoo päähenkilönsä elämästä, ja siitä, kuinka selätetään kohtalon hirmuiset vaarat, kun on mahdollista elää satojen vuosien ajan. Ja mitä monisatavuotinen elämä aiheuttaa sen kokevalle yksilölle.

Ja olihan kirjan loppukin mielenkiintoinen.

Minulle kirjan tarina opetti myös suhteellisuudentajua.

Zulut, valkoiset, identiteetti ja rotupiirteet

Kun ihan tavallinen zulu näkee maassaan valkoisen ihmisen, hänelle ei tule mieleen, että kyseessä on ihan tavallinen zulu. Tämä johtuu siitä, että hänellä on taipumus liittää etniseen identiteettiinsä myös jonkinlainen käsitys rotupiirteistä.