Ihmisoikeudet ovat sosiaalinen konstruktio. Ihminen on siis keksinyt ne, ja ne sijaitsevat pelkästään kunkin asiaan uskovan yksilön päässä kuten kaikki muutkin henkilökohtaiset uskomukset. Platonia mukaillen voisin väittää, että ihmisoikeudet sijaitsevat tavallaan eräänlaisessa ideamaailmassa.
Kyllä ihmisoikeudet ovat olemassa, jos niihin uskoo. Nimittäin uskojan päässä. Ihmisyhteisökin voi toteuttaa piirissään ihmisoikeuksia, jos se niihin uskoo.
Kansalaisoikeudet sen sijaan ainakin minusta vaikuttavat sijaitsevan pilviä lähempänä maanpintaa. Kukin valtio, ja se on myös myös sosiaalinen konstruktio, määrittää kansalaisoikeudet kansalaisilleen. Valtio on järjen instrumentti. Tämäkin väite on sosiaalinen konstruktio.
Minusta on selvää, että pelkän yksilön sijaan poliittisen toiminnan ytimessä tulee olla kansan edun. Tämä on tosin vain minun mielipiteeni. Monilla muillakin on kuitenkin sama mielipide. Tämä ei tosin todista mitään.
Jotkut tosin ovat sitä mieltä, että myös kansa on sosiaalinen konstruktio. Niin se onkin. Ainakin minun mielestäni. Mutta niin voi sanoa kaikista sellaisista ihmisyhteisöistä, joiden kaikkia muita jäseniä niihin kuuluvat eivät tunne henkilökohtaisesti.
Tällaisia isompia ihmisyhteisöjä pitää yhdessä jonkinlainen yhteinen kertomus. Sekin on sosiaalinen konstruktio.
Muita sosiaalisia konstruktioita ovat mm. jumalat, henget, ajatus siitä että kaikki tapahtumat ovat elävien olentojen aiheuttamia, sielu, aaveet, elämän tarkoitus, jumalan tai esi-isien henkien taivutteleminen riiteillä, rukouksen voima, rahajärjestelmä, kuolemanjälkeinen elämä, eettiset päämäärät, pankkien vakavaraisuus, eksistentiaalinen ahdistus, luovuttamaton ihmisarvo ja eläinten oikeudet. Tai ainakin ne ovat mielikuvitusta.
Ihmisen kuuluisi elää korkeintaan parin-kolmenkymmenen jäsenen metsästäjä-keräilijäyhteisöinä.
VastaaPoistaMaanviljely pilasi kaiken, pakottaen ihmiset kerääntymään yhteen muodostamaan valtioita ja heikentäen ihmisten ravitsemusta.
No kuuluisi ja kuuluisi. Ihmisen olemukseen kuuluu se, ettei ole olemassa mitään tiettyä kulttuurista mallia, joka olisi erityisen ihmismäinen.
PoistaMaanviljelijöillä toki on perinteisesti ollut ravinto yksipuolisempaa kuin metsästäjäkeräilijöillä. Katovuodetkin heitä ovat aina koetelleet. Ja epidemiat.
Mutta kun 70.000 vuotta sitten ihminen tuli ikään kuin syöneeksi hyvän ja pahan tiedon puusta, niin sen jälkeen ei ole ollut enää paluuta entiseen. Ihmisen sai silloin valtavan hyvän mielikuvituksen ja tarinoinnin taidon. Ja kulttuurievoluutio lähti käyntiin.